Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki neuvot tänne miten pääsisimme pois köyhyyskuopasta?
17.10.2024 |
Ei tarvitse veetuilla eikä näpäyttää toteamalla menkää töihin. Rahaa ei ole tai kaikki menee kokoajan, minut irtisanottiin ja mies on lomautettuna ja pomo oli sanonut, että tod näk tulee kenkää miehellekkin. Lapsia ei ole kun ei ole varaa hankkia ja wt-väkeä ei olla. Asunto myytiin ja kattoi nipin napin velan, joten käteen ei jäänyt mitään ja nyt asutaan miehen vanhemmilla ja maksetaan heille vuokraa. Ylläpitoa ei ole ja omat kuivamuonavarastot loppuvat pian ja kaapissa on enää kaurahiutaleita. Rakkaasta koirasta luovuttiin kynsin hampain itkien - rahan puutteen takia. On haettu paremmin maksaviin töihin tuloksetta. Kaikki ylimääräinen irtotavara on myyty ja rahoilla maksettu laskut ja lääkkeet. Onko tästä ulospääsyä?
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
Vierailija kirjoitti:
Hassu juttu että piti myydä asunto vaikka ei olisi tarvinnut. Avioparit tekee niin että joko puoliksi maksaa tai sitten toisen tuloista asumiskulut ja toisen tuloista ruoka vaate kulut. Aina kun joku joutuu työttömäksi hän siirtyy hakemaan toista työpaikkaa eikä sekoile. On myös siivoojan paikkoja mistä saa sen ruokarahan.
Et sitten lukenut aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot exceliin, niin saa hyvän kokonaiskuvan taloudesta. Sieltä sitten karsitaan ne, mitkä ei ole aivan välttämättömiä. Olette siis molemmat työssäkäyviä, mutta tilanne on tuo? Sitten vika löytyy omasta rahankäytöstä.
On jo tehty listaus tuloista ja menoista. En ole töissä, koska sain potkut ja mies lomautettuna, mutta varmasti irtisanotaan ja on haettu töitä tuloksetta. Etkö lukenut aloitusta? On karsittu kaikki ja ostetaan vain ruokaa + pakolliset ja sekin halvinta mahdollista. Säästöt meni, kun sairastuin ja julkiselle jos olisin jäänyt odottamaan, niin olisin nyt hautausmaalla. Yksityisellä puolella pyysin laskelman ja "edullisin ja vähäisin" tehtiin, että jäin eloon.
En nyt halua mitenkään näpäyttää, mutta ei tuosta kuopasta kyllä pääse pois muulla tavalla kuin niin, että tekee töitä ja saa lisää tuloja. Menoja voitte tietysti yrittää pienentää esim. neuvottelemalla miehen vanhempien kanssa vuokrasta. Voi vähän helpottaa pahimmassa ahdingossa, jos suostuvat pienentämään vuoraa. Mutta se, että jäätte sinne asumaan, vaikka ei ole tuloja, ei kyllä nosta teitä pois kuopasta.
Jos ei ole palkkatöitä, miettikää jotain muuta keinoja saada tuloja, esimerkiksi pienimuotoista yritystoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
On ulos pääsytie. Muutatte isoon kaupunkiin, josta töitä saa työkykyinen samana päivänä. m39
Mistä sait käsityksen, että asumme maalla/pikkukaupungissa? Emme asu vaan Tampereella. Töitä on haettu joka paikasta tuloksetta, hakemuksissa ei vikaa ja monta kertaa olen kuullut, että hakemus on hyvä, mutta valitsimme palkata toisen tai mikä pahinta ketään ei lopulta palkata ja rekrytointi mitätöidään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, että tuollaisessa tilanteessa vanhemmat vaativat vuokraa. Luulisi, että yrittäisivät auttaa enemmän.
Kannattaa laskea, olisiko parempi muuttaa sinun yksiöön vuokralle yksin ja hakea asumistukea. Mies joisi sitten olla usein kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ulos pääsytie. Muutatte isoon kaupunkiin, josta töitä saa työkykyinen samana päivänä. m39
Mistä sait käsityksen, että asumme maalla/pikkukaupungissa? Emme asu vaan Tampereella. Töitä on haettu joka paikasta tuloksetta, hakemuksissa ei vikaa ja monta kertaa olen kuullut, että hakemus on hyvä, mutta valitsimme palkata toisen tai mikä pahinta ketään ei lopulta palkata ja rekrytointi mitätöidään.
Sitten vain kuule uudet hakemukset sisään esim mäkkäriin tai vastaavaan. Poistatte cv:stä liiat koulutukset ja haette mitä tahansa töitä nyt aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että on lapsia vaikka on köyhä ei tarkoita että on wt. Ei perhe muutu wt:ksi sillä vaikka tulotaso romahtaisi yllättäen, vaikka työttömäksi tai yh:ksi jäämisen (puoliso kuolee tms.) takia.
Voi Luoja sentään ja pyhä yksinkertaisuus! Emme me sitä tarkoittaneetkaan! Wt maininnalla halusimme pelkästään ilmaista, että emme sekoile; käytä päihteitä, ei ole tatuointeja eikä muuta "roskaa" eli emme ole kaljaanmeneviä ketjupolttajia. Emme syö roskaruokaa, käy lähipubissa, tekee kirjoitus- ja kielioppivirheitä, eikä ole takana avioeroa. Emme myöskään ole lapsivihaajia.
YouTube tai muu some, pieni mahdollisuus että menestyy, mutta toisaalta kohderyhmänä on lähes koko maailma. Nykyään ei tarvitse edes tehdä omilla kasvoilla, vaan voi hyödyntää esim. tekoälyä. Liikkeelle voi lähteä hyvinkin pienellä budjetilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että on lapsia vaikka on köyhä ei tarkoita että on wt. Ei perhe muutu wt:ksi sillä vaikka tulotaso romahtaisi yllättäen, vaikka työttömäksi tai yh:ksi jäämisen (puoliso kuolee tms.) takia.
Ehkä ap tarkoitti sitä, että lapsen hankkiminen jo valmiiksi köyhänä olisi wt.
Vierailija
Vierailija kirjoitti:
Kun olin itse tukalassa tilanteessa pari vuosikymmentä sitten, suostuin menemään työhön, johon olen ylikoulutettu. Sitä työtä oli tarjolla. Siitä avautui ihan uusi maailma minulle. Työ oli raskasta mutta palkitsevaa. Palkka ei ollut suuri mutta se tuntui jopa ylelliseltä siihen kituuttamiseen verrattuna, mihin olin tottunut. Se oli sentään palkka.
Se tunne, kun lopulta sai ostaa uusia vaatteita itselle (oli todella tarpeen, ei ollut mitään hupiostelua). Ja se tunne, kun vuoden päästä perheeni pääsi ensimmäiselle yhteiselle matkalle. Mieheni myös pääsi jaloilleen, kun aloitti yrittäjänä ja pääsi pois lyhyistä, huonosti palkatuista pätkätöistä.
Kyllä te selviätte. Ottakaa vastaan työtä, jota on tarjolla. Älkää olko nirsoja. Tuollasen tilanteen jälkeen pienikin säännöllinen palkka tuntuu hienolta. Mihinkään ei ole pakko jäädä loppuiäksi, mutta jostain pitää aloittaa. Itsekunnioitus nousee samalla.
Pari vuosikymmentä sitten ilmeisesti oli töitä oman alan ulkopuolella, joihin saattoi mennä. Nykyään niitä ei ole. Satonenkin sanoi uutisissa, että terveydenhuoltoaloillekin tarvitaan ammattitaito. (Koulutus). Jotain on oppinut hänkin. Tähän astihan kaikkien rappareista räppäreihin on käsketty mennä lähihoitajiksi. Kolmesataatuhatta työtöntä ja 50 tuhatta avointa työpaikkaa, joista 10% kokoaikaisia. On siinä tunkua yhteen paikkaan. Siivoojaksi ei pääse, ellei ole koulutusta ja niihin töihin jonossa, vähillä tunneilla ja surkealla palkalla tekeviä nuoria. Ylikoulutettuja ei huolita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjois-Ruotsissa on kuulemma enemmän töitä kuin kukaan ehtii tekemään. Kun ei ole lapsiakaan, niin sinne vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema ja verot. Siinä on ihmisen tärkeimmät teot elämässä. Nykyään töihin ei pääse ja palkat on huonot ellei pääse valtion hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ulos pääsytie. Muutatte isoon kaupunkiin, josta töitä saa työkykyinen samana päivänä. m39
Mistä sait käsityksen, että asumme maalla/pikkukaupungissa? Emme asu vaan Tampereella. Töitä on haettu joka paikasta tuloksetta, hakemuksissa ei vikaa ja monta kertaa olen kuullut, että hakemus on hyvä, mutta valitsimme palkata toisen tai mikä pahinta ketään ei lopulta palkata ja rekrytointi mitätöidään.
Sitten vain kuule uudet hakemukset sisään esim mäkkäriin tai vastaavaan. Poistatte cv:stä liiat koulutukset ja haette mitä tahansa töitä nyt aluksi.
Sitä tässä on kuule tehtykin, on haettu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin niin koulutuksia vastaaviin kuin ulkopuolisiin cv:tä muokaten. Yrittänyttä ei laiteta, mutta tässä maassa vakityön saaminen on tällä hetkellä todella vaikeaa.
Samoin hirvikantakin pienenee, kun metsästä loppuvat resurssit liian suuren kannan ylläpitämiseksi.
Miettikää ketä äänestätte, siitä se lähtee. Ottakaa asioista selvää.
Eikö nykyisin ole enää mahdollista jättää työnhakulomaketta firmoihin, tehtaisiin yms. Henkilöstöpäälliköille?
Alue: Aihe vapaa
Kun olin itse tukalassa tilanteessa pari vuosikymmentä sitten, suostuin menemään työhön, johon olen ylikoulutettu. Sitä työtä oli tarjolla. Siitä avautui ihan uusi maailma minulle. Työ oli raskasta mutta palkitsevaa. Palkka ei ollut suuri mutta se tuntui jopa ylelliseltä siihen kituuttamiseen verrattuna, mihin olin tottunut. Se oli sentään palkka.
Se tunne, kun lopulta sai ostaa uusia vaatteita itselle (oli todella tarpeen, ei ollut mitään hupiostelua). Ja se tunne, kun vuoden päästä perheeni pääsi ensimmäiselle yhteiselle matkalle. Mieheni myös pääsi jaloilleen, kun aloitti yrittäjänä ja pääsi pois lyhyistä, huonosti palkatuista pätkätöistä.
Kyllä te selviätte. Ottakaa vastaan työtä, jota on tarjolla. Älkää olko nirsoja. Tuollasen tilanteen jälkeen pienikin säännöllinen palkka tuntuu hienolta. Mihinkään ei ole pakko jäädä loppuiäksi, mutta jostain pitää aloittaa. Itsekunnioitus nousee samalla.