Lue keskustelun säännöt.
Montako välivuotta vietitte lukion jälkeen?
16.10.2024 |
Ja kauanko kesti, että löysitte sen alan mitä haluatte opiskella ja ylipäänsä pääsitte opiskelemaan?
Mitä teitte välivuoden/välivuosien aikana?
Kommentit (40)
En viettänyt välivuosia, koska pääsin heti sisään haluamalleni alalle. Opiskeluaikana olin kyllä vaihdossa ja ulkomailla töissä, ne kävivät vähän kuin välivuosista - suosittelen kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdeskymmeneskolmas välivuosi meneillään. Siivoojana työskennellyt lukion jälkeen. En ole vieläkään keksinyt mitä opiskelisin. Olen tyytyväinen nykyiseen työhöni.
Töitä tein ja opiskelin lyhyempiä kursseja 4kk ja appro.
Töitä ja pääsykokeita.
Sityen pääsin yhteen opinahjoon. Sieltä valmistuin ja jatkoin eteenpäin, koska ammatillisessa oivalsin, mitä haluan.
Olihan se rankkaa, kun tuli aina uusi vuosi töitä. Ja en oikein tiennyt mitä haluan.
Yhteensä kolme -neljä-viisi (sinä aikana opiskelin kaksi vuotta) vuotta ennen sitä koulutuspaikkaa, josta tämän nykyisen ammatin opiskelin. Sinne oli vaikea päästä. Pääsykokeisiin piti olla tietyt pisteet ja pääsykokeiden kautta meitä valittiin 54 tuolle linjalle.
17 välivuosi menossa enkä vieläkään tiedä "mikä minusta tulee isona". Töitä olen tehnyt koko tämän ajan ja oikein kivalla alalla tällä hetkellä. Joskus mietin et pitäisiköhän hakea opiskelemaan mutta en sitten ole jaksanut. Työkokemus on tällä alalla tärkeämpää kuin paperit koulusta.
Vierailija kirjoitti:
2 vuotta olin töissä ja keräsin säästöjä opintoja varten. Sen jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon alalle, johon alkujaan halusin.
Noissa parin vuoden aikana kerätyissä säästöissä oli se hyvä puoli, että niillä ja opiskeliaikaisilla osa-aikatöillä (plus opintotuella) pärjäsi, ei tarvinnut ottaa lainaa ja valmistuessa ei ollut velkaa.
Helpompi oli maksaa lainaa takaisin valmistumisen jälkeen saadusta suuremmasta palkasta kuin säästää opintoja edeltäneestä paljon pienemmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Ensimmäisen aikana lähdin au pairiksi, oli kamala kokemus ja tulin kesken takaisin. Sitten olin toista vuotta töissä, kunnes pääsin yliopistoon. Opinnot jäi kesken sairastumisen takia, tein vuosia hanttihommia kunnes sairastuin lisää enkä enää kyennyt töihinkään. Seuraavat kymmenen vuotta meni sumussa, nyt oon just aloittamassa amisopinnot. Turhalta tuntuu koko elämä, mutta puuhastelenpahan nyt jotain kunnes kuolen.
Mäkin lähdin au-pairiksi.
Perhe oli mitä oli, mutta ihanaa oli kierrellä Lontoossa ja opetella miten pärjätään vieraassa maassa eri kielellä ja noin.
Perhettä olisi kyllä kannattanut vaihtaa.
Vietin yhden vuoden. Olin kuukausia Englannissa kielikoulussa, siivosin ja olin keittiötöissä niin sain ilmaisia oppitunteja. Ajoin ajokortin.
Sitten menin opiskelemaan mutta en ykkösalalleni. Hain edelleen yliopistoon ja pääsin sinne 4 vuoden kuluttua kirjoituksista. Sitä ennen olin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään, 70-luvulla opiskeltiin ja mentiin töihin ja oltiin onnellisia.
Seitkyt luvulla oli vielä ammatteja, kuten raitiovaunun rahastaja, talonmies (nykyisin harvassa), reikäkortin lävistäjä ja Linnanmäelläkin on vedenneitoja. Hanttihommia oli vähän eri tavalla, minne mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään, 70-luvulla opiskeltiin ja mentiin töihin ja oltiin onnellisia.
Noinhan se menee, mutta normaali ihminen ei kiusaa muita tuollaisilla loppukaneeteilla.
Minusta tuo on ajatuksia herättävä.
Meillä on nykyaikana jatkuva tyytymättömyyden kierre, että pitää saada sitä ja tätä ja mikään ei kelpaa.
Minusta tuo asenne, että oltiin onnellisia, olisi hyvä oppia tähän päivään.
Mihin se on kadonnut?
Nykyään: Ei arvosteta työtä- arvostetaan rahaa -helppoa rahaa ja akateemista koulutusta? Vaikkei kaikki edes halua. Usutetaan vaan eteenpäin, vaikka olisinonnellinen konkreettisen työn tekemisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En viettänyt välivuosia, koska pääsin heti sisään haluamalleni alalle. Opiskeluaikana olin kyllä vaihdossa ja ulkomailla töissä, ne kävivät vähän kuin välivuosista - suosittelen kaikille!
Sen ku suosittelet. Ei kaikki tiedä lukiossa tai heti sen jälkeen, ett mitä haluaa.
Kuulostat just niin yksioikoiselta, että et ymmärrä, että me ollaan erilaisia.
Yhden, jonka vietin armeijassa. Melkein yhtä kivaa, kuin korona vuosi, jolloin oltiin karanteenissa myöskin lähes vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotta olin töissä ja keräsin säästöjä opintoja varten. Sen jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon alalle, johon alkujaan halusin.
Noissa parin vuoden aikana kerätyissä säästöissä oli se hyvä puoli, että niillä ja opiskeliaikaisilla osa-aikatöillä (plus opintotuella) pärjäsi, ei tarvinnut ottaa lainaa ja valmistuessa ei ollut velkaa.
Helpompi oli maksaa lainaa takaisin valmistumisen jälkeen saadusta suuremmasta palkasta kuin säästää opintoja edeltäneestä paljon pienemmästä.
No kiva että luotit sataprosenttisesti työllistymiseen opintojen jälkeen :) Minä en, halusin laskea varman päälle ja keskityin opintojen loppuvaiheessa ja vakituisessa työssä ensin asp-säästämiseen ja sopivan suhdanteen aikana sitten sijoittamaan. Mutta kukin tekee toki sillä tavalla, minkä itselleen sooivimmaksi kokee. Lisäksi oli ihan kiva hakea työkokemusta ja käsitystä työelämästä jo nuorempana.
Useita vuosia tekemättä mitään. Sen jälkeen virallisena työttömänä ja sillä linjalla näköjään mennään loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin yliopistoon heti lukion jälkeen ja pidin välivuoden ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen. Menin töihin ja tein vuoden ajan toimistotöitä. Harkitsin hakua kauppakorkeaan tai taloushallinnon alalle. Totesin vuoden jälkeen, että mieluummin jatkan opintoja yliopistossa. Varsinaista "omaa alaa" en löytänyt, mutta yliopiston jälkeen pääsin vakituisiin töihin talouspuolelle. En vieläkään tiedä, mikä olisi ollut itselle sopivin ala.
Lukion jälkeen en yhtäkään vaan aloin heti perään opiskella tradenomiksi. Kaksi vuotta opiskelen ja sitten lopetin. Opinnot laahasi koska ei kiinnostanut ala. Sain lapsen, olin työttömänä ja aloin opiskella kokiksi. Siihen heti perään aloin opiskella lähihoitajaksi ja sitä työtä tein muutaman vuoden ennen kuin aloin opiskella sairaanhoitajaksi. Valmistun loppuvuodesta.
Menin töihin kirjoitusten jälkeisenä maanantaina ja jatkoin 11v kunnes lähdin opiskelemaan kolmikymppise985nä 3 lapsen äitinä
Mulla on 23 välivuotta takana ja ajattelin vielä pitää yhden🍻
Ikuinen ylioppilas
2. Ekan vuoden matkustelin ulkomailla, tokan olin töissä. Lähdin opiskelemaan alaa, jonka tiesi jo opiskeluvaiheessa olevan väärä. Valmistuin silti tuohon ammattiin ja tein sen alan töitä yli 20 vuotta, kunnes lähdin opiskelemaan ihan muuta. Vaihdoin alaa valmistuttuani ja olen tyytyväinen. En ole jäänyt harmittelemaan tuota ensimmäistäkään valintaa, se työllisti ja oli siistiä sisätyötä sekin, ja varmasti on kehittänyt minua monin tavoin.
2 vuotta olin töissä ja keräsin säästöjä opintoja varten. Sen jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon alalle, johon alkujaan halusin.
Noissa parin vuoden aikana kerätyissä säästöissä oli se hyvä puoli, että niillä ja opiskeliaikaisilla osa-aikatöillä (plus opintotuella) pärjäsi, ei tarvinnut ottaa lainaa ja valmistuessa ei ollut velkaa.