Lue keskustelun säännöt.
Pystyyköhän esimerkiksi tsunamissa läheisensä menettäneet viettämään joulua?
16.10.2024 |
Vai onkohan siinä liikaa sellaista että ei edes halua viettää joulua? Tsunamihan tapahtui tapaninpäivänä.
Kommentit (122)
Käyttäjä7079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se tsunamissa kuoleminen eroa muista kuolemista.
Kyllä se eroaa.Monesta perheestä meni monta kerralla, ja jos joku henkiin jäi, sai hirveät traumat kun menetti perheensä.
No ei eroa. Vai miten se eroaa esimerkiksi onnettomuudessa kuolemisesta? Tietty traumatisoituminen on yksilöllistä, mutta kaikki ei traumatisoituneet.
Ai kaikki ne, jotka menetti koko perheensä tai kaikki lapsensa, ei traumatisoituneet mitenkään??? Kerro lisää, nero.
Perheensä tai lapsensa voi menettää muutenkin kuin tsunamissa. Ei se tsunami ole mikään erityistapaus.
Tietenkin on, koska siinä kuoli kerralla satoja tuhansia. Moni jäi myös kadoksiin kuukausiksi, jotkut ovat edelleen kateissa. Se oli valtava katastrofi, ei mikään hirvikolari.
Jokainen kuolema on erityistapaus, ainutkertainen tapahtuma ja kokemus, jokaiseen kuolemaan vaikuttaa niin monta muuttuvaa tekijää, että vertailu olisi täysin typerää.
Itse en näe tsunamia yksilötasolla sen erityisempää kuin mitään muutakaan kuolemaa. Meidän perheestä kateissa olleet tosin kaikki löydettiin ja hautajaiset oli keväällä, tiedän että moni joutui odottamaan paljon pidempään. Kateisiin jääminen olisi kieltämättä ollut vaikeaa, siitä olisi jäänyt lisäksi epävarmuus ja epätietoisuus. Toisaalta, tsunamissa tuo että asiat tapahtui vähitellen kuukausien aikana, antoi tietyllä tavalla lisäaikaa kaikkeen, alun hämmennyksen jälkeen aikaa käsitellä sitä mitä oli tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunami oli luonnonkatastrofin eikä siihen ollut syyllistä. Kaverini menetti läheisensä perhesurmassa, mikä taas on ihan eri tilanne.
Käyttäjä7079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se tsunamissa kuoleminen eroa muista kuolemista.
Kyllä se eroaa.Monesta perheestä meni monta kerralla, ja jos joku henkiin jäi, sai hirveät traumat kun menetti perheensä.
No ei eroa. Vai miten se eroaa esimerkiksi onnettomuudessa kuolemisesta? Tietty traumatisoituminen on yksilöllistä, mutta kaikki ei traumatisoituneet.
Ai kaikki ne, jotka menetti koko perheensä tai kaikki lapsensa, ei traumatisoituneet mitenkään??? Kerro lisää, nero.
Ei kaikki, ehkä jotkut
Ainakin yksi vanhempansa kadottanut tuttu joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, siis todella noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yksi vanhempansa kadottanut tuttu joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, siis todella noloa.
Otettiinko se huostaan?
Joulua ei tarvitse viettää. Se on yksi päivä muiden joukossa. Toki voi syödä jouluruokia ja käydä joulukonsertissa, mutta mitä ihmeen viettämistä se nyt on. Tylsä pyhäpäivä. Voi vain lukea ja tehdä suunnitelmia uudelle vuodelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamista on sen verran kauan, että sen kokeneet lienevät jo oppineen elämään asian kanssa.
Niin, ovat jo surunsa surreet ja unohtaneet että siellä kuoli kokonaisia perheitä. Sitäkö tarkoitat?
Elämä jatkuu, vaikka välillä sattuu ikäviä asioita. Ei niihin voi loppuiäkseen jäädä vatvomaan.
Isäni kuoli kotona jouluyönä kun olin teini. Kyllä siinä useampi vuosi meni, ennenkuin joulua pystyi viettämään. Nykyään vietän joulua ja mielelläni järjestän juhlat koko suvulle. Ikävä muisto ei varmasti koskaan katoa, mutta sen kanssa pystyy elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yksi vanhempansa kadottanut tuttu joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, siis todella noloa.
Vietiinkö se väkisin johonkin sijoitukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamista on sen verran kauan, että sen kokeneet lienevät jo oppineen elämään asian kanssa.
Niin, ovat jo surunsa surreet ja unohtaneet että siellä kuoli kokonaisia perheitä. Sitäkö tarkoitat?
Elämä jatkuu, vaikka välillä sattuu ikäviä asioita. Ei niihin voi loppuiäkseen jäädä vatvomaan.
Isäni kuoli kotona jouluyönä kun olin teini. Kyllä siinä useampi vuosi meni, ennenkuin joulua pystyi viettämään. Nykyään vietän joulua ja mielelläni järjestän juhlat koko suvulle. Ikävä muisto ei varmasti koskaan katoa, mutta sen kanssa pystyy elämään.
Niinpä
Niin, paikallisia kuoli se reilu 200000, turisteja joitain satoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulua ei tarvitse viettää. Se on yksi päivä muiden joukossa. Toki voi syödä jouluruokia ja käydä joulukonsertissa, mutta mitä ihmeen viettämistä se nyt on. Tylsä pyhäpäivä. Voi vain lukea ja tehdä suunnitelmia uudelle vuodelle.
Joulua voi viettää ihan miten itse haluaa.
Tehtiinkö niistä lapsista jotka oli lähteneet erilleen huoltajistaan tsunamissa lastensuojeluilmoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se tsunamissa kuoleminen eroa muista kuolemista.
Kyllä se eroaa. Kesti kauan ennen kuin ruumiit saatiin tunnistettua. Enemmän byrokratiaa omaisille, enemmän hoidettavia asioita, erilaista surua.
Juu aivan varmasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään miksi eivät pystyisi.
Jos sinä menettäisit lapsesi ja puolisosi, eihän se estäisi sinua viettämästä joulua niin kuin aina ennenkin.
Miksi se estäisi?
T. Lapsensa menettänyt, jonka elämä jatkuu menetyksestä huolimatta
Vierailija kirjoitti:
Niin, paikallisia kuoli se reilu 200000, turisteja joitain satoja.
Niin? Meinaatko että ei saa surra läheistensä menettämistä, kun muualla kuolee joka päivä ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Tehtiinkö niistä lapsista jotka oli lähteneet erilleen huoltajistaan tsunamissa lastensuojeluilmoitus?
Riippuu siitä, minkä maan kansalaisia he olivat. Ei kaikissa maissa ole mitään lastensuojelua. Ja jonkunhan se on lapsesta huolta pidettävä jos vanhemmat ovat kateissa tai kuolleet
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yksi vanhempansa kadottanut tuttu joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, siis todella noloa.
Noloa, että lapsista pidetään huolta?
Eihän BUDHAN KVIPATSAAT JOULUA VIETÄ. Ne uhraa kivipatsaille.
Minä en ymmärrä ollenkaan tätä puhetapa, missä on "loppuelämä pilalla", kun kokee jotain traumaattista. Kyllä suurin osa menee elämässään eteenpäin, eikä suru enää vuosien päästä ole "pohjaton". Se on olemassa, totta kai, mutta osana omaa elämä historiaa.
Mielestäni elämä pilalla -puhetavan voisi lopettaa ihan kokonaan ja antaa ihmisille luvan toipua ja mennä eteenpäin.