Lue keskustelun säännöt.
Pystyyköhän esimerkiksi tsunamissa läheisensä menettäneet viettämään joulua?
16.10.2024 |
Vai onkohan siinä liikaa sellaista että ei edes halua viettää joulua? Tsunamihan tapahtui tapaninpäivänä.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamista on aikaa 20 vuotta. Sama kuin kysyisi miettiikö talvisodan kokeneet talvisin aina talvisotaa.
Jos olisin olut missä tahansa sodassa, niin luultavasti miettisin sitä loppuelämäni. Sama tsunamin kanssa. Jouluna en pystyisi olemaan kuin masentunut.
Mua joulu masentaa ihan sen takia, että mun exä oli juoppo, joka riehaantui aina juomaan juurikin jouluna. Hän varasti multa aika ison osan joulun taikaa. Ihailen kuitenkin, kuinka muut ihmiset nauttivat joulusta, koristeluista ja syömisistä.
Annat exän vielä pilata joulusi? Olen pahoillani kokemuksistasi, mutta nyt se, että märehdit menneissä, pilalle menneissä jouluissa on ihan oma asiasi, ei enää exän syytä.
Yritä löytää ilo uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kun haluavat. Eihän kukaan koko elämäänsä määritä yhden tapahtuman perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään miksi eivät pystyisi.
Jos sinä menettäisit lapsesi ja puolisosi, eihän se estäisi sinua viettämästä joulua niin kuin aina ennenkin.
Ei ehkä kuten ennenkin, mutta eipä se estäisi viettämästä joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten se tsunami siihen liittyy mutta vaimo kuoli vuosia sitten joulu päivänä. Vietän joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään miksi eivät pystyisi.
Jos sinä menettäisit lapsesi ja puolisosi, eihän se estäisi sinua viettämästä joulua niin kuin aina ennenkin.
Joulu on sen jälkeen vaisumpi ja varmasti suru ja muistot nousevat enemmän esiin. Lainauksissa on jotain kummaa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin tsunamin jälkeisen ajan, kun turistit välttelivät Thaimaahan menoa, kun pelkäsivät ettei olisi soveliasta mennä sinne enää lomailemaan. Paikalliset suorastaan rukoilivat ihmisiä tulemaan takaisin ja sanoivat, että kaikki rakennetaan ja korjataan ja elämä jatkuu. Monella oli elanto täysin kiinni turismista ja turistien katoaminen vain syvensi paikallisten ahdinkoa. Nythän siellä kaikki on kuin ennenkin, eikä kukaan vello vanhoissa asioissa ja ole mitenkään surun murtama. En ymmärrä sellaista ajattelua, että oman elämän pitäisi pysähtyä jos joku rakas ihminen kuolee.
Sen verran thaimaalaisista, että siellä kuuluu hymyillä tai olla ilmeetön, vaikka ajattelisi mitä. Ulkomaalaisen naisen kanssa avioitunut mies sanoi TV:ssä, ettei tunne vaimoaan kunnolla eikä tämä kerro omista ajatuksistaan edes hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, paikallisia kuoli se reilu 200000, turisteja joitain satoja.
Tuhansia, ei satoja
Turisteja kuoli lähinnä Thaimaassa, ruotsalaisia noin 500, saksalaisia taisi olla aika sama määrä, suomalaisia sen 179.
Siellä oli turisteja eri puolilta maailmaa. Mm Australiasta ja muualta.
Tietysti oli, mutta ne turistit lomaili lähinnä Thaimaassa. Eniten kuoli ruotsalaisia ja saksalaisia.
Ehkä kuulut niihin ihmisiin jotka vellovat kaikessa negatiivisuudessa? Kun etukäteen tiedät olevasi joka joulu masentunut, jos joku läheisistäsi olisi kuollut.
Ihmisiä on eri tyyppisiä, useimmat varmaan pystyvät ainakin jollain aikataululla palaamaan ns normaaliin elämään, vaikka menehtyneet läheiset eivät unohdukaan. Sitten on heitä, jotka masentuvat pelkästä mahdollisuudesta, että jokin asia voi mennä pieleen. Sivusta seuraavana huomannut, että sellainen elämä on kyllä ihan hemmetin raskasta, velloa vain ikävissä asioissa jatkuvasti.
Nyt on ihan turha sitten kommentoida, että helppo sanoa, jos ei itselle ole mitään ikävää tapahtunut koskaan. Kyllä on.