Lue keskustelun säännöt.
Pystyyköhän esimerkiksi tsunamissa läheisensä menettäneet viettämään joulua?
16.10.2024 |
Vai onkohan siinä liikaa sellaista että ei edes halua viettää joulua? Tsunamihan tapahtui tapaninpäivänä.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Tekö ihan tosissanne luulette että sen asian kanssa oppisi elämään että on menettänyt läheisiä ihmisiä?
Lemmikeistä puhumattakaan?
Sen kanssa ei koskaan opi elämään täysin. Vaikka kuolema ei ole kaiken loppu mutta silti.
Kyllä oppii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se varmaan aika erilaista
Tunnen suvun missä kaikki viettää joulua vaikka tsunami vei kolme siitä perheestä ja suvusta. Ei tsunami ole mikään heidän koko elämää määrittävä tekijä.
No mä täytin 18 tuolloin ja tätini kuoli tsunamissa. Juhlin ihan normaalisti synttäreitäni (pois lukien tuo 04 vuosi) enhän minä kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä täytin 18 tuolloin ja tätini kuoli tsunamissa. Juhlin ihan normaalisti synttäreitäni (pois lukien tuo 04 vuosi) enhän minä kuollut.
Missä siellä?
Totta kai pystyy. Ehkä jotkut ei halua, mutta eihän joulunviettoa ole pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs luulette? Tunnen naisen joka menetti tsunamissa tyttärensä ja lapsenlapsensa.
Ja?
Mitä vi**ua ja? Mitä luulet?! Joku kirjoitti jonkun menetyksistä ja sinä kommentoit kuin mikäkin paskiainen!
En pysty. Mutta se ei johdu tsunamista, eikä kuolemistakaan. Johtuu vaan siitä, että olen Jehovan todistaja. Me emme vietä joulua. Olisitko halunnut puhua hetken Vartiotornista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs luulette? Tunnen naisen joka menetti tsunamissa tyttärensä ja lapsenlapsensa.
Ja?
Mitä vi**ua ja? Mitä luulet?! Joku kirjoitti jonkun menetyksistä ja sinä kommentoit kuin mikäkin paskiainen!
Kyllähän monet läheisiään menettäneet viettää joulua ihan normaalisti.
Tunnen yhden joka kiukuttelee aina jouluisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä se tsunamissa kuoleminen eroa muista kuolemista.
Tätä minäkin juuri ajattelin. Olen aikoinani menettänyt perheenjäseneni jouluaattoa edeltävänä päivänä, enkä myöskään ymmärrä miten tsunamissa menehtyminen tapaninpäivänä olisi sen ihmeellisempää.
Onneksi joulun viettäminen on muutenkin täysin vapaaehtoista, ei ole pakko osallistua ostoshysteriaan, siivoustalkoisiin ja ylensyöntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se tsunamissa kuoleminen eroa muista kuolemista.
Tätä minäkin juuri ajattelin. Olen aikoinani menettänyt perheenjäseneni jouluaattoa edeltävänä päivänä, enkä myöskään ymmärrä miten tsunamissa menehtyminen tapaninpäivänä olisi sen ihmeellisempää.
Onneksi joulun viettäminen on muutenkin täysin vapaaehtoista, ei ole pakko osallistua ostoshysteriaan, siivoustalkoisiin ja ylensyöntiin.
Tsunami oli Suomen merkittävin rauhanajan tragedia joten kyllä on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se tsunamissa kuoleminen eroa muista kuolemista.
Tätä minäkin juuri ajattelin. Olen aikoinani menettänyt perheenjäseneni jouluaattoa edeltävänä päivänä, enkä myöskään ymmärrä miten tsunamissa menehtyminen tapaninpäivänä olisi sen ihmeellisempää.
Onneksi joulun viettäminen on muutenkin täysin vapaaehtoista, ei ole pakko osallistua ostoshysteriaan, siivoustalkoisiin ja ylensyöntiin.
Tsunami oli Suomen merkittävin rauhanajan tragedia joten kyllä on eri asia.
Ei ole
Eiköhän miehet ole jo uusissa naimisissa ja uusi perhe tehtynä. ruotsalaisessa lehdessä oli outo juttu kun mies oli vienyt uuden perheensä lapsineen sinne samaan paikkaan missä edellinen perhe oli tuhoutunut. Naisella oli vähän outo ilme kuvissa, mutta niin olisi ollut minullakin samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehet ole jo uusissa naimisissa ja uusi perhe tehtynä. ruotsalaisessa lehdessä oli outo juttu kun mies oli vienyt uuden perheensä lapsineen sinne samaan paikkaan missä edellinen perhe oli tuhoutunut. Naisella oli vähän outo ilme kuvissa, mutta niin olisi ollut minullakin samassa tilanteessa.
Mitä sitten? Eikö elämää saisi jatkaa?
Vierailija kirjoitti:
Äidin äiti kuoli joulupäivänä. Kyllä me ihan joulua kunnolla ja ilolla vietetään. Muistetaan rakasta mummia myös, joka ei varmasti olisi halunnut että me mökötetään joulut hänen takiaan
Tämä ei ole vertailukelpoinen tilanne. Jos menetetyt läheiset olivat vanhuksia, asian yli pääsee nopeammin. Oli kuinka läheisiä tahansa. Se on vain osa elämän luonnollista kiertokulkua. Eniten painaa varmasti niiden elämässä, jotka menettivät lapsensa tai esimerkiksi sisaruksiaan. Lapsen kuolemasta ei tavallaan pääse yli koko loppuelämän aikana, vaikka toki moni pystyy silti jatkamaan elämää ja viettämään juhlapyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin äiti kuoli joulupäivänä. Kyllä me ihan joulua kunnolla ja ilolla vietetään. Muistetaan rakasta mummia myös, joka ei varmasti olisi halunnut että me mökötetään joulut hänen takiaan
Tämä ei ole vertailukelpoinen tilanne. Jos menetetyt läheiset olivat vanhuksia, asian yli pääsee nopeammin. Oli kuinka läheisiä tahansa. Se on vain osa elämän luonnollista kiertokulkua. Eniten painaa varmasti niiden elämässä, jotka menettivät lapsensa tai esimerkiksi sisaruksiaan. Lapsen kuolemasta ei tavallaan pääse yli koko loppuelämän aikana, vaikka toki moni pystyy silti jatkamaan elämää ja viettämään juhlapyhiä.
Minusta tällainen vertailu on ihan turhaa, ei menetyksiä tai kokemuksia voi vertailla, eikä siinä ainakaan ole mitään järkeä.
No siis, onko muita vaihtoehtoja kuin elää sen asian kanssa?