Olen kateellinen naisille, joilla tiivis ystäväporukka

Täällä sama tilanne. Olen niin kade ystäväporukoille. Sellaista en ole itse löytänyt. Kavereita on yksittäisiä, olen yrittänyt heitäkin kutsua iltoja viettämään, mutta se on erilaista kun muut eivät tunne toisiaan niin hyvin, niin joutuu itse huolehtimaan eri tavalla kaikkien viihtyvyydestä, eikä niin syvällisiin keskusteluihin päästä.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että aikuisena porukan löytäminen on mahdotonta. Pitää vaan keskittyä niihin kavereihin ketä vielä jäljellä.

Ainakin minun kaveriporukkani perustuu aina jonkin yhdistävän tekijän ympärille. Nuorena se oli vaikka koulu, harraastus tai sama asuinpaikka.

Aikuisena olen tavannut uusia ystäviä samoin perustein, esimerkiksi on alettu muutenkin viettää yhdessä harrastuskavereideni kanssa. Moni tuttuni näyttää kavereeravan myös naapureidensa tai lastensa kavereiden vanhempien kanssa. Onnistuisiko sinultakin?

Ei ole mahdotonta aikuisiällä. Esim itse sain uudet ystävän koirarodun tapaamisten kautta jonne kyseltiin somessa lisää kävijöitä. Nämä on asioita joille vain sinä voit tehdä jotain ja tekeminen alkaa ajatuksesta eli muuta mieli näkemään asia mahdollisena ensin. 

Sama tilanne myös minulla. Riittäisi kun olisi edes yksi sellainen hyvä ystävä, jonka kanssa voisi olla ja tehdä asioita. Mutta parhailla kavereilla on niin tiiviisti oma elämänsäkin, ettei siihen enää oikein mahdu mukaan. Tässä on vielä vähän sekin syyhä, että "löysimme" toisemme uudestaan aikuisena, kun nuoruusvuosina ajauduimme hieman erilleen, aikana jolloin ei ollut vielä somea ja mahdollisuutta sitä kautta olla yhteydessä.

On mulla paljon tuttuja sitten esim. harrastusten kautta, mutta sielläkin on se tilanne, että kaikilla on jo se oma vakiintunut kaveripiiri ja oma elämä.