Kärsiikö lapset vanhemman tunteiden vaihteluista?

Olen aika temperamenttinen luonne, kiivastun helposti mutta yleensä lepynkin nopeaan. Rakastan ja vihaan voimakkaasti, ja varsinkin PMS-aikaan olen aika tulta ja tappuraa, herkkäkin tosin.



Kun nyt olen yksin vastuussa muksujeni hyvinvoinnista, tulin miettineeksi että mitäs kun saavat tällaisen aikuisen ja äidin mallin? Ovat kotihoidossa vielä jokusen kuukauden, isällään säännöllisesti (isä on tasainen mutta välinpitämätön luonne).



Suutun lapsille joskus vähän turhan herkästi, vaikka YRITÄN hillitän itseni. On vaan päiviä, että tuntuu ettei jaksa... ja sitten kaikki sairastamiset ja PMS:t päälle. Pyydän anteeksi ja selittelen käyttäytymistäni, mutta silti tuntuu pahalle lasten puolesta - entä jos he kärsivät??



Mitä voin tehdä? Terapiassa käyn muiden syiden vuoksi, olisikohan sieltä apua tällaiseen ongelmaan (jos tuittupäisyys on ongelma)?