En kestä enää sairaalan työilmapiiriä

Höpöhöpö sä missään sairaalassa töissä oo.

Lähde. Sairaala ja soteala on sairainta mitä Suomi päällään kantaa. Enkä tarkoita potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö sä missään sairaalassa töissä oo.

Oletko jotenkin sairas? Ei ap

Ei ole vaikea uskoa, mutta oman kokemuksen perusteella kuvailemasi ei edes rekisteröidy ongelmaksi, kun pahempia epäkohtia on noin miljoona.

Aloitan harjoittelun sairaalassa. En oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä hierarkian ja juoruilun kanssa. Toisaalta juoruilua on joka työpaikassa. Siitä ei pääse eroon paikkaa vaihtamalla. Minua ei enää pätkääkään kiinnosta, mitä ihmiset minusta jauhavat. Jos työpanokseni ei riitä, niin vaihdetaan sitten paikkaa. Minut yritettiin kammeta ulos yhteiskunnasta, että joku tarkoitus silläkin on, että mä vielä yritän täällä. Jos ei kelpaa, niin...

Kun alalla on työvoimapula. Laita työhakemusta vetämään muualle.

Vierailija kirjoitti:

Kun alalla on työvoimapula. Laita työhakemusta vetämään muualle.

Muutenkin vanhanaikainen järjestelmä. Hyvinvointialueet toi vaan uusia turhia johtotehtäviä. Niin huonosti organisoituja alueita, että johtajat vaan törmäilee toisiinsa ja oikeiden töiden tekijät irtisanotaan.

Heh, tätähän se on🤭

Sama meininki siis jatkuu josta itse paloin loppuun 15 v sitten 

Ainoa asia mitä kadun etten lähtenyt ajoissa sairaslomalle

Anteeksi kyynisyyteni. Toivon että johto olisi terve ja ajattelisi kaikkien työntekijöiden hyvinvointia joita talossa on. Ei mitään klikkejä ja etupiirijärjestelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama meininki siis jatkuu josta itse paloin loppuun 15 v sitten 

Ainoa asia mitä kadun etten lähtenyt ajoissa sairaslomalle

Anteeksi kyynisyyteni. Toivon että johto olisi terve ja ajattelisi kaikkien työntekijöiden hyvinvointia joita talossa on. Ei mitään klikkejä ja etupiirijärjestelmiä. 

MAAILMAN PARAS MAA JA MAAILMAN ONNELLISIN KANSA!

Ap, kenen kirjaa lainaat, tällä kertaa?

Miksiköhän Millariikka ei koskaan ota tätä puheeksi. Sitä, että tutkitusti hoitajien huonoon työtyytyväisyyteen vaikuttaa eniten ilmapiiri, esihenkilö-alaissuhde ja kyvyttömyys vaikuttaa omiin työvuoroihin.

Siksi, että ilmapiiri koostuu Tehyn ja Pamin naisvaltaisesta työyhteisöstä, esihenkilö on Tehyläinen osastonhoitaja joka myös laatii ne vuorolistat.

Sotella on kunnallisella tuollaista ihme juoruilua ja hierarkiameininkiä, todella raskaita työpaikkoja. Vaihdoin yksityiselle, työilmapiiri hieman rennompi, tosin palkka pienempi ja muitakin epäkohtia on. Silti parempi näin.

Mitenköhän nämä juorut ja hierarkiasysteemit auttavat potilaille parantavaa ilmapiiriä. Tai joku toksinen ilmapiiri myrk.piikkeineen. Toivottavasti mukavia ihmisiä löytyy, ettei asiakkaat pelkää. Ehkä osalla on ammattitaitoa kohdata ihmisiä.

Tajusin sote-alojen ikävän ilmapiirin 20 vuotta sitten opiskellessa. Vaihdoin alaa. En kadu.

Ilkeilyn top 1 nämä paikat. Perässäkulkijoita täynnä, yksin ovat säälittäviä sitten. Kukaan ei puutu. Itse on nostettava kissa pöydälle ja kerrottava ja kysyttävä miksi haluat olla ilkeä ihminen. No, eihän se ehkä auta, mutta itsetunto säilyy. Pakene ennenkuin olet loppu. 

Tein viikon harjoittelun sairaalassa, lopetin kesken ja samalla lopetin koko sh-opinnot. En ole koskaan ollut niin ahdistunut töihin/harjoitteluun menosta, mitä silloin. Kun opiskelukaverit ja jo alalla olevatkin kertoi kaikki samaa, totesin että liian suuri riski päätyä tuollaiseen paikkaan töihin. Hierarkia oli selvä; siivoojat, lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit. Kaikki puhui pahaa toisistaan, tosin lääkäreitä ei nähnyt kuin vilaukselta, koska olivat sekä työn tekemisen aikana että tauoilla pääosin jossain omassa huoneessaan. Hoitajat v*ttuili ääneen lääkäreistä, vaikka ne työskenteli siinä oven toisella puolen. (Enkä anna tässä kuitenkaan mitään sen suurempaa kunniaa lääkäreille, koska selvästi ajattelivat olevansa parempaa porukkaa siellä kuin kaikki muut). Myös osastonhoitaja puhui pahaa muista, sekä työntekijöistä että muista osastoista. Ekana päivänä sain tunnin luennon sairaalan käytänteistä, muuten ei mitään ohjausta. 7 tuntia seisoin käytävillä ja muiden vieressä, kun kello soi niin joku vanha sh totes että kun tää soi niin siihen kuuluu vastata. Sh-opiskelijana, ekassa harjoittelussa mun olis pitänyt tehdä siellä yksin hommia! Teinkin sit aamupesut kaikki loput 4 aamua yksin, kun lh ne mulle nakitti ja ne osasin, koska olin itse ennestään lh (ollut vaan ihan eri hommissa). Seurasin myös vierestä miten vanhoille mummoille huudettiin ja niitä retuutettiin. Kävin salaa juttelemassa niille nätisti jälkeenpäin ja peittelemässä sänkyyn. 

 

Kun seuraavana maanantaina soitin ja ilmoitin etten enää tule ja menin palauttamaan avaimen, niin osaston oven avasi apulaisosaston johtaja ja oven raosta, peilin kautta näin, miten osastonhoitaja piilotteli oman pöytänsä takana ja kuunteli mitä puhutaan, mutta ei itse siis voinut tulla sitten kohtaamaan minua. Että sillai. No, ei jäänyt harmittaa eikä hampaankoloon, että läksin. Pääsin sitten opiskelemaan muualle, toista alaa ja valmistun ensi kesänä 😊 

Kuule alalla kun alalla. Itse oon pyöriny yliopistolla tässä vuosien aikana ja ei jumalauta sitä paskanpuhumisen määrää, en jaksa kuunnella sitä enää. Ja näitten pitäisi olla muka fiksuja ihmisiä, v*tut.

Ap, hankkiudu työhön psykiatriaan, siellä on hyvä ilmapiiri koko ammattiryhmien ketjussa ! 

Paljon on vielä tehtävää, jotta terveydenhuoltoala saadaan inhimilliseksi työntekijöilleen, ja nimenomaan sairaanhoitajille. Valitettavasti alalla edelleen runsaasti esihenkilöitä, jotka eivät tajua ihmisten hyvästä johtamisesta mitään. Kenenkään nuoren ei kannata lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, ennen kuin sairaanhoitajan työnkuva saadaan selkeytettyä ja alan johtamista parannettua. Kannattaa mieluummin opiskella lähihoitajaksi, jolloin vähemmän vastuuta, mutta kaikki vastuuhommat ja s h i t hommat voi nakittaa sairaanhoitajille. Hyvä vaihtoehto on myös opiskella lääkäriksi, jolloin voi käskyttää mielinmäärin sairaanhoitajia.