Miksi ihmiset hankkivat lapsia niin myöhään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvaa varmaan kiinnostaa se lasten hankinta kun opiskelut, työelämään siirtyminen, kumppanin löytäminen jne on vielä kesken. 

Oli vähän eri asia niihin aikoihin, kun koko elämä vietettiin siinä muutaman kymmenen asukkaan kylässä, jossa ei ollut rippikoulun jälkeen enää muuta tekemistä kun tilan töihin osallistuminen ja savupirtissä istuskelu (paneskelu). Kun se eka vahinko oli latotansseissa saanut alkunsa, niin siinäpä ne muut vaihtoehdot elämässä sitten menikin. Naimisiin vaan sen naapurin Juhanin kanssa, se omkun on vaan pikkuserkku niin ei edes ihan sukua..

Älä nyt jauha paskaa sata vuotta vanhoista asioista. Et tiedä sen aikaisesta elämästä mitään.

Ei tarvitse olla historioitsija käsittääkseen, että siihen aikaan väestöstä ja varsinkaan naisista ei kovin moni lähtenyt yliopistoon opiskelemaan. Tai opiskellut edes 18-vuotiaaksi saakka. Ja e-pillerit ja ehkäisyn yleistyminen tapahtui vasta 60-luvulla, mikä on ollut teollistuneissa maissa naisten koulutus asteen nousemisen ohella suoraan lapsilukuun korreloiva asia.

Itse koin parikymppisenä että nuoruus menee pilalle jos saan lapsen. Halusin kyllä lapsia sitten joskus kolmekymppisenä. Olin valmis ottamaan riskin hedelmällisyyden laskusta. 

Miten niin? 30-vuotiaana on ammatti, työ, puoliso ja koti. Ja raskaaksi tulee heti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkik

Entä miehet?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? 30-vuotiaana on ammatti, työ, puoliso ja koti. Ja raskaaksi tulee heti.

Kaikilla ei ole, eivätkä kaikki suinkaan tule raskaaksi heti tai ollenkaan, joten älä ole naurettava.

Et välttämättä tiedä, onko kyse lykkäämisestä. Sinulle saatetaan vain sanoa niin, koska ei haluta puhua kanssasi arasta asiasta. Ihmiset voivat joutua juoksemaan hoidoissa vuosikausia. Välillä ehkä pitää kerätä rahaa jatkohoitoihin. Kokemusta on.

Ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei niin vaan hankita. Lapsia saadaan, jos saadaan. Kaikki eivät saa koskaan. 

Näinpä. Meillä yritettiin ja yritettiin, mutta ei vaan tullut. Sitten vasta päälle 30v lapsettomuushoitojen kautta.  

Koska esim. Puolassa tuoreita lahjamunasoluja saa reilusti alle 3000 eurolla (jaetaan toisen asiakkaan kanssa), ja Kreikassa ivf:n voi saada tonnilla. Pointtini? Yksityiset klinikat pyrkivät kiivaalla tahdilla löytämään kustannustehokkaita ratkaisuja, JOTTA taviksetkin pääsisivät sisälle. Me ei enää eletä mennessä jolloin hedelmällisyyttä piti vaalia suolaisten taksojen takia. Ai niin.. Nykyään myös löytyy erinäisiä kanavia hakea kumppanuusvanhempaa (vuokrakohdun korvaaja)

Puolisoni kanssa (molemmat noin 35v) olemme lykänneet lapsen yrittämistä yksinkertaisesti siitä syystä, että oma lapsi ei ole kummallekaan edellytys onneen. Myönnän, että elämä on kohtalaisen helppoa ja stressitöntä tällä hetkellä, emmekä halua siihen muutosta vielä pariin vuoteen. Toki huolia taloudesta ja yleisestä maailman tilanteesta on ajoittain niin kuin aika monella varmasti tällä hetkellä.

Saatamme yrittää lasta muutaman vuoden päästä, mutta mikäli se ei onnistu enää luonnollisesti niin annamme asian olla ja jatkamme elämäämme kuten ennenkin. 

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus vaikuttaa nuorten hedelmällisyyteen, kun kilpirauhasongelmista on tullut lähes kansantauti. Pitäisikö vihdoinkin myös viranomaisten alkaa tehdä asialle jotain, eikä vain hyssytellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei niin vaan hankita. Lapsia saadaan, jos saadaan. Kaikki eivät saa koskaan. 

Näinpä. Meillä yritettiin ja yritettiin, mutta ei vaan tullut. Sitten vasta päälle 30v lapsettomuushoitojen kautta.  

Persepanolla harvoin lähtee alulle. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni kanssa (molemmat noin 35v) olemme lykänneet lapsen yrittämistä yksinkertaisesti siitä syystä, että oma lapsi ei ole kummallekaan edellytys onneen. Myönnän, että elämä on kohtalaisen helppoa ja stressitöntä tällä hetkellä, emmekä halua siihen muutosta vielä pariin vuoteen. Toki huolia taloudesta ja yleisestä maailman tilanteesta on ajoittain niin kuin aika monella varmasti tällä hetkellä.

Saatamme yrittää lasta muutaman vuoden päästä, mutta mikäli se ei onnistu enää luonnollisesti niin annamme asian olla ja jatkamme elämäämme kuten ennenkin. 

Sitten parin vuoden päästä voi tulla yllätyksenä, että se lapsettomuus ei olekaan toiselle tai kummallekaan ok.

Naisten pitää saada kullía ja koulutus, ura ja rahaa, bailata ja reissata, instakeikistelyä ja fashöön, sitten oho! sinne menikin ne vuodet ja pillu ei enää toimi, hups!

Miehet taas ei kasva aikuisiksi ennen 35v koska videopelit ja porno, jotkut ei ikinä. Valtaosa naisista ei taida koskaan kasvaa aikuisiksi, vanhaksi kyllä.

Semmosta se on. Valintojen maailma.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, että 25-vuotiaana olisi kiire.

Mun elämäni oli 33-vuotiaaksi yhtä rahanpuutetta ja epävarmuutta. En olisi voinut kuvitellakaan hankkivani siihen lasta, kun pätkätöiden ja työttömyyden aiheuttama stressi omasta pärjäämisestä nakersi omaakin hyvinvointia tarpeeksi. Vasta alanvaihto ja sen jälkeen töihin kiinni pääseminen toi luottoa siihen, että selviän. 

Jos haluat palautua raskaudesta, eikä saada mitään pysyviä alapää vaurioita, niin silloin kannattaa synnyttää lapset nuorena alle 30v. Mitä vanhempi nainen sitä vaikeampi on synnytys sekä toipuminen siitä. Tämä on todistettu ja ihan biologiaa.

Mutta omasta mielestä kaikki voivat hankkia lapsia silloin, kun heille itselleen sopii tai olla hankkimatta.

T. N38 ja kahden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni kanssa (molemmat noin 35v) olemme lykänneet lapsen yrittämistä yksinkertaisesti siitä syystä, että oma lapsi ei ole kummallekaan edellytys onneen. Myönnän, että elämä on kohtalaisen helppoa ja stressitöntä tällä hetkellä, emmekä halua siihen muutosta vielä pariin vuoteen. Toki huolia taloudesta ja yleisestä maailman tilanteesta on ajoittain niin kuin aika monella varmasti tällä hetkellä.

Saatamme yrittää lasta muutaman vuoden päästä, mutta mikäli se ei onnistu enää luonnollisesti niin annamme asian olla ja jatkamme elämäämme kuten ennenkin. 

Sitten parin vuoden päästä voi tulla yllätyksenä, että se lapsettomuus ei olekaan toiselle tai kummallekaan ok.

Niin se elämä voi tosiaan mennä, aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Ja olemme kyllä keskustelleet nämä asiat jo puhki. Lasta voi myös katua, vaikka se tabu aihe onkin. Miksi siis tehdä lapsi vain varmuuden vuoksi, jos tällä hetkellä se ei tosiaan ole kummallekaan tärkeä asia?

Yhteiskunta on rakennettu niin että pitäisi olla koulutus ja työelämä etc. Lasten hankkiminen haittaa työuraa, työnantajat ei halua palkata lastenhankintaiässä olevia naisia ja sitten myös yhteiskunta valittaa että naiset eivät ole työskennelleet tarpeeksi ansaitakseen työeläkkeitä etc.

Koko yhteiskunta on rakennettu niin että lapsia ei tehtäisi. 

Opiskeluvaihe jne. kestää liian kauan. Ihmiset pitäisi saada töihin ja parisuhteisiin viimeistään 25 vuotiaina. Sitten ei enää mitään opiskeluja vaan 2-3 vauvaa!

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkik

Hyvin sanottu! Katkerat velat täällä alapeukuttaa vaan.

Mulla on nyt 39-vuotiaana ekan kerran vauvakuume.