Miksi ihmiset hankkivat lapsia niin myöhään?

Ei pidä paikkaansa, että 25-vuotiaana olisi kiire.

Mun elämäni oli 33-vuotiaaksi yhtä rahanpuutetta ja epävarmuutta. En olisi voinut kuvitellakaan hankkivani siihen lasta, kun pätkätöiden ja työttömyyden aiheuttama stressi omasta pärjäämisestä nakersi omaakin hyvinvointia tarpeeksi. Vasta alanvaihto ja sen jälkeen töihin kiinni pääseminen toi luottoa siihen, että selviän. 

Opiskelu, työ, sopivan kumppanin löytäminen

Oman identiteetin löytäminen kestää nykyään pidempään. Joillakin jopa 40-vuotiaaksi asti.

Onko klo 17 sopiva aika aloittaa tai onko jo liian myöhä?

Löysin kumppanin vasta kolmekymppisenä. 

Saimme yhden lapsen, yhden halusimmekin. 

Miten tämä on sinulta pois? 

Lapsia ei niin vaan hankita. Lapsia saadaan, jos saadaan. Kaikki eivät saa koskaan. 

Alla 25v on harvoin  kypsä vanhemmaksi. Hyvä vaan, ettei ihmiset tee lapsia liian nuorena. Vanhempanakin ehtii. 

Ei sattunut sopivaa miestä kohdalle ennen kuin 36-vuotiaana.

Naiset etsii vuosikausia sitä komeinta miestä jota luulevat hyväksi kumppaniksi ja kun nainen saa lapsen miehen kanssa niin mies jättää.

Harvaa varmaan kiinnostaa se lasten hankinta kun opiskelut, työelämään siirtyminen, kumppanin löytäminen jne on vielä kesken. 

Oli vähän eri asia niihin aikoihin, kun koko elämä vietettiin siinä muutaman kymmenen asukkaan kylässä, jossa ei ollut rippikoulun jälkeen enää muuta tekemistä kun tilan töihin osallistuminen ja savupirtissä istuskelu (paneskelu). Kun se eka vahinko oli latotansseissa saanut alkunsa, niin siinäpä ne muut vaihtoehdot elämässä sitten menikin. Naimisiin vaan sen naapurin Juhanin kanssa, se omkun on vaan pikkuserkku niin ei edes ihan sukua..

Vierailija kirjoitti:

Naiset etsii vuosikausia sitä komeinta miestä jota luulevat hyväksi kumppaniksi ja kun nainen saa lapsen miehen kanssa niin mies jättää.

Syyllisiä Suomen ennätysmatalaan syntyvyyteen ovat siis komeat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Harvaa varmaan kiinnostaa se lasten hankinta kun opiskelut, työelämään siirtyminen, kumppanin löytäminen jne on vielä kesken. 

Oli vähän eri asia niihin aikoihin, kun koko elämä vietettiin siinä muutaman kymmenen asukkaan kylässä, jossa ei ollut rippikoulun jälkeen enää muuta tekemistä kun tilan töihin osallistuminen ja savupirtissä istuskelu (paneskelu). Kun se eka vahinko oli latotansseissa saanut alkunsa, niin siinäpä ne muut vaihtoehdot elämässä sitten menikin. Naimisiin vaan sen naapurin Juhanin kanssa, se omkun on vaan pikkuserkku niin ei edes ihan sukua..

Älä nyt jauha paskaa sata vuotta vanhoista asioista. Et tiedä sen aikaisesta elämästä mitään.

Nuorilla ei ole rahaa eikä välttämättä vielä kolmekymppisilläkään nykyään. En sano etten ehdottomasti halua lasta, mutta järki pelaa että haluan ensin suhteen jossa molemmilla osapuolilla on vakaa toimeentulo.

M30

Johtuisiko siitä, että yhteiskunta tarjoaa naisille vain matalapalkkaisia pätkätöitä. Ei ole mitään mahdollisuutta saada vakituista työtä. On työsyrjintää raskauden ja pienten lasten vuoksi. Pienten lasten isiä ei syrjitä, miksiköhän näin? 

Jotkut saattavat löytää tasapainoisen ja hyvän parisuhteen vasta myöhemmällä iällä. Jos lapsen saa vaikka yli 40v niin silloin se on tarkoitettu niin.

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Myöhään tai aikasin, miten sen nyt ottaa jos kolmelta yöllä synty.

No hyvänen aika, eihän kaikilla ole edes puolisoa välttämättä silloin kun lapsia haluaisi. Tai ei ainakaan sopivaa puolisoa. Ja mistä sinä tiedät, miten kauan kukakin on lasta yrittänyt. Ei niitä hoitoja, keskenmenoja jne. tuolla kaikille huudella. Itsekin sain lapset lähempänä 4-kymppiä. Yritys alkoin kuitenkin jo 3-kymppisenä mutta varmaan minustakin on ajateltu, että olen jättänyt lapsenteon aika myöhäiseksi.

Sain esikoiseni 28-vuotiaana. Se oli silloin 1987 ihan normaali ensisynnyttäjän ikä. Piti kuitenkin olla vakaa parisuhde.

Lapsettomuushoitoihin on myös erittäin vaikea päästä. Kävin varmaan kymmenellä gynekologilla valittamassa lapsettomuuttani, kunnes työterveyslääkäri lopulta antoi lähetteen keskussairaalaan neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Kyllä se hoitoon pääsy pitäisi olla vähän helpompaa.