Hei sinä ulkomailla asuva! Miten olet muuttunut ulkomailla, mitä uusia tapoja tullut?

Vierailija kirjoitti:

Aloin pukeutua siistimmin. En mene edes lähikauppaan verkkareissa, eikä asuinmaassani kuljeta legginseissä julkisilla paikoilla ellei olla juoksulenkillä. 

Mikä maa? Asun ja matkustelen laajasti euroopassa, ja ihan joka puolella käytetään leggingsejä, verkkareita ja lenkkareita arkivaatteina, etenkin merkki-sellaisia. Sen sijaan mitä ei näe kuin turisteilla (saksalaisilla ja usalaisilla etenkin) on tuulipuvut/vaellusvaatteet. Näitä näkee paljon myös Suomessa. Mutta katumuoti on kyllä kaikkialla nykyään rentoa. 

Olen asunut ulkomailla reilun 30 vuotta, lähdin edelisen laman syvetessä ja tänne jäin. Onneksi.

En tiedä miten olen muutunut, varmaan paljonkin mutta siihen osaisivat vastata he jotka minut silloin jo tunsivat.

Sen voin sanoa että itseäni en suomalaiseksi tunne.  En tunne minkään maalaiseksi, olen vain minä. Sekoitus montaa asiaa.  Suomalaisuutta on varmaan ainakin runsas kahvin juonti. Olen myös sisukas joten suomalainen sisu minulta löytyy. En pelkää ihmisiä, tulen toimeen kaikkien kanssa. Se ei ole suomalaista.

Nautin kaiken uuden oppimisesta, esim. kulttuureista ja tavoista. Olen utelias sen kaiken suhteen.  Uskallan olla iloinen ja nauraa ääneen sekä hymyillä.   Minulle on sanottu joskus kun kävin Suomessa että minusta on tullut jotenkin "hieno". En ymmärrä mitä se tarkoitti mutta positiiviseksi sitä ei ollut tarkoitettu.

En ole hieno, olen tavallinen ihminen mutta uskallan näkyä ja kuulua. Uskallan pukeutua vaatteisiin joita rakastan vaikka erttuisin sitten muista, ainakin Suomessa.  Täällä ei erotu, meitä on niin moneen junaan että kukaan ei silmiään pudota tai kauhistele.

Varmasti olen vapautunut paljon siitä kun asuin siellä.  Ei tuijoteta eikä katsota myrkyllisesti, saat olla sinä itse.

Up, lisää

Naapureita tulee moikattua. Suomessa en jaksa vaivautua, kun en saa mitään vastausta

Siskoni asuu Floridassa ja hän pitää itseään suomalaisena. Aina hymyilee, sanoo vastaantulijoille hei, minun ystäväni kaikki tykkäävät hänestä.

Aina on meikit ojennuksessa, hiukset kiharrettuna, laukku oikeinpäin, jotta merkki näkyy.

Kun käyvät meillä, ovat aina pitkän ajan, tuo ns kassikaupalla tuliaisia. Ihmettelee, kun itse siivoan ja esim teen pikkuleipiä. Heillä on siivooja ollut vuosiymmeniä. Ostaa korkeintaan lisää vain vesi -taikinoita ja pelkästään se, kun laittaa valmistaikinan uuniin, on itsetehtyä.

Ruoka: Aamupala on puuroa tai mysliä tai smoothie eikä sen lisäksi ole leipää, voita ja leikkeleitä. Lounas on se ruoka mitä töissä, kouluissa tai kotona on - eikä silloinkaan ole leipää, voita eikä leikkeleitä. Eikä iltaruoallakaan. Päivän välipalat ovat hedelmiä (mandariini, omena, päärynä, viinirypäleet, banaani) eikä muuta. Yhteisellä iltapalalla on useimmiten kyllä lihaa tai kanaa tai kalaa, mutta hyvin vähän, ja sen sijaan paljon vihanneksia. Uunivihannekset ovat kaikkien suosikki. Yleensä emme edes tee salaattia vaan jokaisen lautasenreunalla on tomaattia, kurkkua, paprikaa. Elän perheeni kanssa terveellisemmin ja halvemmin kuin Suomessa ikinä.

Sosiaalinen elämä: Olen avoimempi, olen paremmissa suhteissa naapureihin kuin koskaan Suomessa. Pyydän apua ja annan apua. Mammajumpassa jo aikoinani sain hyviä kavereita, ryhmä muuttui sitten uintiporukaksi kerran viikossa ja pidämme yhteyttä edelleen. Myös ranskanryhmän kavereita iltakouluryhmästä (Volkshochschule) minulla on lukuisia, ja kaikenikäisiä ja -värisiä ja moneen uskontoon kuuluvia.

Työ: Olen oppinut arvostamaan koulutustani, joka Suomessa oli no-joo-juttu, sillä olen vain yo-merkonomi. Täällä se, plus kielitaitoni, on antanut minulle vakaan aseman työmarkkinoilla. Arvostan myös paljon sitä, että minulla on 30 lomapäivää vuodessa eli 6 viikkoa, ja jos niitä fiksusti yhdistelee lukuisiin pyhäpäiviin, 7 viikkoa saa kätevästi.

Autoton: Niin hyvin kuin alueellani on julkinen liikenne järjestetty, olen luopunut autostani eli miehellä on perheen ainoa auto, jota kyllä hänen etäpäivänään ja iltaisin käytän minäkin. Juna-bussi-ratikkalippuni on niin halpa että hymyilyttää.

terveisiä Saksasta! 

Puhun small talkia. Kehun ihmisiä, esim sanon aina, jos jollakin on kiva vaate tms. Joskus julkisella paikalla pitää itseään hillitä Suomessa, koska tiedän, että vieraiden ihmisten kehumista Suomessa pidetään outona. Valokuvissa nykyään Amerikka-hymy.