Miksi jotkut säästyvät murheilta ja vastoinkäymisiltä?

Nukun noin tunnin yössä ja olen kateellinen kaikille jotka nukkuvat enemmän. Eli käytännössä koko maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sinä voit tietää muiden ihmisten murheet ja vastoinkäymiset?

Se että ihminen ei kerro avoimesti murheistaan ja vastoinkäymisistään ei tarkoita ettei hänellä olisi tai olisi ollut sellaisia. Joku postaus somessa ei todellakaan itsessään kerro yhtään mitään.

En ole ap, mutta siinä vaiheessa kun psykiatri ja terapeutti toteaa, että omassa elämässä tapahtuneet asiat ovat kohtuuttomia ja sairastuttavia, uskon heillä olevan jotain näkökulmaa asiaan. 

Niin?

Nythän oli kyse niistä toisten ihmisten vastoinkäymisistä, mistä ei kukaan toinen voi tietää. Ei omista.

Miksi tunnet vihaa siitä jos jonkun ongelma on näennäisesti pienempi kuin sinun?

Kannattaa muistaa, että et voi todellakaan tietää edes sitä, onko kyseinen ongelma henkilön suurin ongelma tai vastoinkäyminen. Joten miksi tämä suututtaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla kai. Mä olen 50 v, ja olen säästynyt. En ole edes sairastanut koskaan mitään flunssaa kummempaa. En ole vielä menettänyt ketään läheistäni. Taloudellisesti on aina mennyt tasaisen hyvin, ja olen saanut sen mitä olen tavoitellutkin, aina kun jonkun tavoitteen olen keksinyt. Toki siinä auttaa, että mun tavoitteet on realistisia, ei jotain fantasiahaaveilua.

Sama vika, mutta silti pakko myös sanoa että olen myös tehnyt paljon töitä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei ne asiat itsestään tipu syliin vaan niitä täytyy ihan oikeasti tavoitella. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän vaan vedotaan pelkästään siihen tuuriin. Hyvän tuurinkin joutuu ansaitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla kai. Mä olen 50 v, ja olen säästynyt. En ole edes sairastanut koskaan mitään flunssaa kummempaa. En ole vielä menettänyt ketään läheistäni. Taloudellisesti on aina mennyt tasaisen hyvin, ja olen saanut sen mitä olen tavoitellutkin, aina kun jonkun tavoitteen olen keksinyt. Toki siinä auttaa, että mun tavoitteet on realistisia, ei jotain fantasiahaaveilua.

Sama vika, mutta silti pakko myös sanoa että olen myös tehnyt paljon töitä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei ne asiat itsestään tipu syliin vaan niitä täytyy ihan oikeasti tavoitella. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän vaan vedotaan pelkästään siihen tuuriin. Hyvän tuurinkin joutuu ansaitsemaan.

Kaikkea hyvää tuuria ei voi ansaita. Esimerkiksi se millaisiin oloihin ja perheisiin täällä synnytään on ihan täysin tuurista ja sattumasta kiinni. Ei kukaan ole päässyt itse ansaitsemaan sitä, mihin perheeseen syntyy tai minkälaiset ominaisuudet tai valmiudet saa elämään sikiö- tai vauva-aikana tai varhaislapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla kai. Mä olen 50 v, ja olen säästynyt. En ole edes sairastanut koskaan mitään flunssaa kummempaa. En ole vielä menettänyt ketään läheistäni. Taloudellisesti on aina mennyt tasaisen hyvin, ja olen saanut sen mitä olen tavoitellutkin, aina kun jonkun tavoitteen olen keksinyt. Toki siinä auttaa, että mun tavoitteet on realistisia, ei jotain fantasiahaaveilua.

Sama vika, mutta silti pakko myös sanoa että olen myös tehnyt paljon töitä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei ne asiat itsestään tipu syliin vaan niitä täytyy ihan oikeasti tavoitella. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän vaan vedotaan pelkästään siihen tuuriin. Hyvän tuurinkin joutuu ansaitsemaan.

Kaikkea hyvää tuuria ei voi ansaita. Esimerkiksi se millaisiin oloihin ja perheisiin täällä synnytään on ihan täysin tuurista ja sattumast

Sen hyvänkin tuurin ja hyvät lähtökohdat voi väärillä valinnoilla hukata täysin, ei se ole mikään automaatio että joku on niitä käyttänyt täysillä hyödykseen. Silti usein vedotaan pelkkään hyvään tuuriin, juuri kuten nyt sinäkin.

Vain täysin yksinäinen erakko voi säästyä omaisten ja läheisten kuolemilta. Onko siis parempi olla täysin syrjäytynyt erakko kuin omata läheisiä, jossa vaarana on masentua heidän kuolemastaan? Kuolema ja terveysongelmat kuuluvat jokaisen elämään jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko et kukaan niiltä säästyy, ihmiset vaan reagoi asioihin eri tavalla

Jotkut lakasee asiat maton alle, jotkut taas jää kiinni

Kumpikaa noista yllämainituista tavoista ei oo oikea tapa toimia

<3

Mitä tarkoitat kiinni jäämisellä? Miten esim. oman lapseen kuoleman kokeneen ja/tai parantumattomaan syöpään sairastuneen (minulle kävi molemmat) pitäisi SINUN MIELESTÄSI reagoida? Porskuttaa vain eteenpäin?

Eri, mutta surra ja silti porskuttaa eteenpäin. Niinhän sitä elämässä on pakko. Olen kokenut oman lapsen sairauteen kuoleman, mutta pakkohan sitä oli olla vahva jo toisen elossa olevan lapsenkin takia. Elämän on pakko jatkua silti, vaikka surua ei ole hyväksi täysin tukahduttaa.

Elämä on luonteeltaan epäreilua. Jotkut saavat etumatkaa hyvän perheen ja ongelmattoman lapsuuden vuoksi, toiset pysyvät muiden mukana ilman sairasteluja ja toiset tippuvat muiden elämänkyydistä ilman että voivat siihen itse vaikuttaa. Elämää ei aina voi hallita, vaikka se ehkä siltä tuntuukin jos asiat tuntuvat sujuvan kovin helposti. Toki omasta yrittämisestä on aina hyötyä, ainakin oman mielenterveyden kannalta. 

"Miksi jotkut säästyvät surulta, eroilta, omaisten kuolemilta, epäonnelta, terveysongelmilta jne.  "

Ei kukaan säästy. Miten voit edes kuvitella, että olisi joku ihminen, jonka sukulaiset, omaiset, ystävät eläisivät ikuisesti? Somessa ihmiset esittävät usein epärealistista kuvaa itsestään. Sen perusteella ei pidä tehdä johtopäätöksiä.

Ja joillekin niitä tulee hyvin monta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulta pois se, jos joidenkin suuret murheet ovat omiani pienempiä. Ihanaahan se on, että joillakin elämä on turvallista ja hyvää. Ei kannata lukea, jos ärsyttää.

Jossain sotatoimialueella tai Pakistanin perukoilla taas meidän huono-osaisia kadehdittaisiin.

Olen itsekin olosuhteiden vuoksi masentunut työkyvyttömyyseläkeläinen, että sinänsä on jotain omakohtaistakin kokemusta.

Jo oli typerä vertaus, suomalaiset köyhät ovat ihan samalla tasolla pakistanin köyhien kanssa. Paitsi että tässä maassa kuolee talvella jos ei ole lämmintä paikkaa. 

Enemmän pitää miettiä miten noihin vastoinkäymisiin suhtautuu. Molemmat vanhemmat menivät noin kuusikymppisinä ihan yllättäen. Muitakin läheisiä kuollut. Olen eronnut. Ja tottakai välillä tulee epäonnea.

Tässä voi sitten valita kaksi tietä: 1) käsittelee asiat ja jatkaa elämää 2) surkuttelee osaansa, katkeroituu toisten onnesta ja valittaa netissä (kuten ap toimii).

Tämä on sama kuin mikä tahasta ongelmatilanne. Voi joku vinkua siitä tai sitten koittaa tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sinä voit tietää muiden ihmisten murheet ja vastoinkäymiset?

Se että ihminen ei kerro avoimesti murheistaan ja vastoinkäymisistään ei tarkoita ettei hänellä olisi tai olisi ollut sellaisia. Joku postaus somessa ei todellakaan itsessään kerro yhtään mitään.

En ole ap, mutta siinä vaiheessa kun psykiatri ja terapeutti toteaa, että omassa elämässä tapahtuneet asiat ovat kohtuuttomia ja sairastuttavia, uskon heillä olevan jotain näkökulmaa asiaan. 

Uskallan epäillä, että psykiatri tai terapeutti ei kuitenkaan neuvo projisoimaan omaa pettymystä ja turhautumista muihin ihmisiin ja sen sijaan, että keskittyisi käymään omia ongelmia läpi, että niistä voisi joku päivä päästää irti edes jollain tasolla, keskittyy kadehtimaan muita ja vellomaan omissa ongelmissa.

En ole ap enkä vello ongelmissani. Monilla on vielä paljon pahempia. Siksikin edelleen pidän kiinni siitä faktasta, että toisilla on vaikeampaa kuin toisilla siltä kannalta mitä elämä tuo eteen. Sinähän luettelit ihan normaaleja asioita, jotka tosiaankin mitä suurimmalkåla todennäköisyydellä tapahtuu kaikille. Eikö mielikuvituksesi riitä enempään? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnet vihaa siitä jos jonkun ongelma on näennäisesti pienempi kuin sinun?

Kannattaa muistaa, että et voi todellakaan tietää edes sitä, onko kyseinen ongelma henkilön suurin ongelma tai vastoinkäyminen. Joten miksi tämä suututtaa sinua?

En ole ap, mutta luultavasti siksi, että hän on väsynyt oman taakkansa alle ja toivoisi voivansa postata leppoisia viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vain täysin yksinäinen erakko voi säästyä omaisten ja läheisten kuolemilta. Onko siis parempi olla täysin syrjäytynyt erakko kuin omata läheisiä, jossa vaarana on masentua heidän kuolemastaan? Kuolema ja terveysongelmat kuuluvat jokaisen elämään jossain vaiheessa.

 

Väärin. Terveysongelmat eivät todellakaan kuulu kaikkien elämään. Eikä se ole oikein sama että vasta vanhuksena sairastuu kuin se että sinulla on vaikeita kroonisia sairauksia nuoresta lähtien.

Käsittämättömän yksinkertaista porukkaa ja typerä asenne, ei suostuta ymmärtämään että joidenkin elämä vain on helppoa ja siloteltua läpi elämän. Ne joita elämä potkii päähän KOKO AJAN ilman mitään syytä ovat syystäkin katkeria. Se heille suotakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla kai. Mä olen 50 v, ja olen säästynyt. En ole edes sairastanut koskaan mitään flunssaa kummempaa. En ole vielä menettänyt ketään läheistäni. Taloudellisesti on aina mennyt tasaisen hyvin, ja olen saanut sen mitä olen tavoitellutkin, aina kun jonkun tavoitteen olen keksinyt. Toki siinä auttaa, että mun tavoitteet on realistisia, ei jotain fantasiahaaveilua.

Sama vika, mutta silti pakko myös sanoa että olen myös tehnyt paljon töitä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei ne asiat itsestään tipu syliin vaan niitä täytyy ihan oikeasti tavoitella. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän vaan vedotaan pelkästään siihen tuuriin. Hyvän tuurinkin joutuu ansaitsemaan.

Asunto voi palaa, joku voi hakata lapsen aivovammaiseksi, voi halvaantua itse jne. Kaikenlaista voi osua koska vaan kehen vaan ja tippuu tuolta vaivalla ja vastuulla rakentamastaan maailmasta. Näin kävi itselle. Ystävät ovat sitten edelleen "hyväosaisia", itse syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko et kukaan niiltä säästyy, ihmiset vaan reagoi asioihin eri tavalla

Jotkut lakasee asiat maton alle, jotkut taas jää kiinni

Kumpikaa noista yllämainituista tavoista ei oo oikea tapa toimia

<3

Mitä tarkoitat kiinni jäämisellä? Miten esim. oman lapseen kuoleman kokeneen ja/tai parantumattomaan syöpään sairastuneen (minulle kävi molemmat) pitäisi SINUN MIELESTÄSI reagoida? Porskuttaa vain eteenpäin?

 

Eri, mutta surra ja silti porskuttaa eteenpäin. Niinhän sitä elämässä on pakko. Olen kokenut oman lapsen sairauteen kuoleman, mutta pakkohan sitä oli olla vahva jo toisen elossa olevan lapsenkin takia. Elämän on pakko jatkua silti, vaikka surua ei ole hyväksi täysin tukahduttaa.

Kukaan ei voi valita sitä, sairastuuko masennukseen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla kai. Mä olen 50 v, ja olen säästynyt. En ole edes sairastanut koskaan mitään flunssaa kummempaa. En ole vielä menettänyt ketään läheistäni. Taloudellisesti on aina mennyt tasaisen hyvin, ja olen saanut sen mitä olen tavoitellutkin, aina kun jonkun tavoitteen olen keksinyt. Toki siinä auttaa, että mun tavoitteet on realistisia, ei jotain fantasiahaaveilua.

Sama vika, mutta silti pakko myös sanoa että olen myös tehnyt paljon töitä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei ne asiat itsestään tipu syliin vaan niitä täytyy ihan oikeasti tavoitella. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän vaan vedotaan pelkästään siihen tuuriin. Hyvän tuurinkin joutuu ansaitsemaan.

Kaikkea hyvää tuuria ei voi ansaita. Esimerkiksi se millaisiin oloihin ja perheisiin tääll

Sen hyvänkin tuurin ja hyvät lähtökohdat voi väärillä valinnoilla hukata täysin, ei se ole mikään automaatio että joku on niitä käyttänyt täysillä hyödykseen. Silti usein vedotaan pelkkään hyvään tuuriin, juuri kuten nyt sinäkin.

Väärät itse tehdyt valinnathan ovat täysin eri asia kuin hyvällä tuurilla ja sattumalla saadut lähtökohdat. Niitä alkuperäisiä lähtökohtia ei ole kukaan kehittänyt itselleen. Kukaan ei ole itse millään tavalla ansainnut esimerkiksi sitä, mihin perheeseen syntyy, syntyykö terveenä vai ei, ja millaisen vauva-ajan kokee.