Itku tuli =(

Pitää lapsella olla oma pysyvä koti, eikä mitään seilailua.

Hänellä on ollut sua ikävä, ja siksi protestoi noin.

Kannattaisiko ottaa uudelleen harkintaan tapaamisjärjestelyt? Toi on ehkä hyvä sitten kun lapsi on isompi...

Varmasti myös on mustasukkaisuutta isosisarusta kohtaan, joka asuu luonasi koko ajan. Koita kestää, lapsi on varmaan vähän pihalla tuosta systeemistä. Älä loukkaannu mielipiteestäni, ei ole tarkoitus.

Voi kurja miten kauhea tilanne! Ja ymmärrän, että sulla on tosi paha mieli.



Tuota systeemiä ei tosiaan suositella (esim. Jari Sinkkosen mielestä se on ehdottomasti epäsopiva lapselle), siis viikko ja viikko. Toivottavasti voisitte sopia lapsen psyykelle ja tasapainoiselle kehitykselle paremman systeemin.



Voimia sinulle! Oikein sydämestä vihlaisi puolestasi.

Kun itse olin pienenä sairaalassa, sanoin kotiin tultuani, että lähden sinne takaisin. Äidiltä pääsi itku. Olin vain niin ikävissäni ja toisaalta ajattelin, että vanhemmat eivät halua olla kanssani, kun lähettivät sairaalaan. Olin tuolloin 4-vuotias. Muistan tuon tapauksen aivan hyvin.

Sairasta tuollainen järjestely, se ei ole lapselle hyväksi.

Eli toisten ihmisten keskelle.. Tuohan on aivan hullua!

meillä tyttö 2,5v, käy isällään kerran viikossa ja on joka toisen viikonlopun pe-su. Silti kun muutimme meni meni sekasin eikä oikein tajunnut missä hänen kotinsa on. Siis sanoi vaan Äidin ja Pekan talo, ja isän talo, ei mitään paikkaa kodiksi. Nyt pikkuhiljaa alkaa ymmärtää että tämä on hänenkin kotinsa, ja isän luo menemisestä puhuu että menee isille yökylään.

Nykyään on näitä itsekkäitten vanhempien lapsia, joilla ei ole edes kotia.



Perustakaa lapselle koti ja käykää itse asumassa siellä vuoroviikoin. Koette vuoroviikoherkun. Pitäisi kieltää nämä heittopussilapset, ihan lailla!

en minäkään haluaisi

Meillä se on toiminut erinomaisesti, myös lasten mielestä.



Mutta ap:lle sanoisin, että nyt kannattaa laittaa järjestely kriittiseen harkintaan. Miten lapsi käyttäytyy isällään? Haluaako silloin olla sinun luonasi? Onko isän asunto entinen teidän yhteinen asunto? Se selittäisi tämän hyvinkin. Olisiko mahdollista, että kokeilette sopiiko lapselle paremmin isän luona asuminen. Ei sen silti tarvitse olla viikonloppuvanhemmuutta, on muitakin vaihtoehtoja. Vuoroviikkosysteemi on hyvä, jos se toimii, mutta se pitää toimia myös lasten mielestä. Onko erostanne kauan? On tietenkin mahdollista, että lapsella on joka tapauksessa ikävä, olivatpa tapaamiset miten tahansa järjestetyt.

Lapsi koittaa sanoa: ehdin juuri tottua yhteen kotiin, perheeseen, tapoihin ja rutiineihin, nyt kaikki on uutta enkä jaksa sopeutua = mulla on ikävä isää.

aikoinaan. Käytiin perheneuvonnassa monta kertaa ennen sitä ja sen jälkeenkin halusin jutella lapsia koskevista asioista. Ero on todella suuri trauma pienelle lapselle, eikä ole hänelle hyvä järjestely asua viikkko-viikko vanhempiensa luona. Hän ei voi selittää miltä tuntuu ja miten olisi parempi, nyt kun hän selvästi oireilee ja teoilla näyttää että on paha olla se on teidän vanhempien tehtävä löytää ratkaisu ongelmiin. Ekaksi tulee mullekin mieleen että antaisit pojan asua sun luona ja kävisi vaikka isän luona joka toinen viikonloppu pe-su (tai pe-maa) ja vaikka 1 iltana viikossa jolloin tulisi kotiin yöksi. Ensinnäkin siellä on hänen sisar ja hän voi tuntea itsensä hylätyksi (ja reagoimalla sillä ettei " tykkää" susta), toiseksi sinä olet hänen äiti ja pienelle lapselle äiti on ykkönen vaikka napanuoraa ei enää näy. Sitten kun hän kasvaa voi muuttaa systeemiä taas niin kuin me tehtiin, silloin lapset olivat to-maa joka toinen viikonloppu. Kouluikäinen voi jo hyvin sopeutua viikko-viikko systeemiin mut edetkää lapsen ehdoilla. Pyytäkää apua jos tuntuu että ette pääse yhteisymmärrykseen. Miksi teillä viikko-viikko? luuletko että mies suostuu muuttaa järjestelyitä? Jotain teidän on tehtävä. Tsemppiä. Ja muista että vaikka minkälaisia uhrauksia te aikuiset joutuisitte tekemään, loppupäässä te voitatte sillä. Nyt meidän erosta on 10vuotta ja lapset käyvät edelleen joka toinen viikonloppu iskän luona mutta soittavat välillä itse ja sopivat ns ylimääräisestä päivästä.

mutta eipä sekään kovin hyvä ratkaisu olisi että lapsi isän luona asuisi, hänellä on täällä kumminkin äiti ja sisarus joka on hänelle tosi tärkeä, on aina vähän erinlainen pari ensimmäistä päivää tultuaan isän luota. Tuntuu jo nyt että sisarussuhde kärsii tuosta viikon erossaolosta, ja minulle se on täyttä tuskaa olla lapsesta erossa, toki aina viikkoisin käy mutta silti

Hankit psykologin lausunnon Perheneuvolasta, joka tukee sitä, että yksi koti lapselle parempi.



Onko vaikeaa äitinä yrittää tehdä asioita niin kuin lapsellesi on paras??

Se voi vaikuttaa asiaan. Ongelma ei välttämättä olekaan se, kuinka pitkän ajan lapsi viettää kummallakin, vaan juuri tuo sisarusasetelma.

Teidän on muutettava systeemiä niin että lapsi asuu vain toisen luona ja käy viikonloppuisin pari kertaa kuukaudessa toisen luona.



En koskaan olisi suostunut moiseen, ei ole lapsen edun mukaista. Vähemmästäkin menee sekaisin.



Aikuisille helppo muttei lapsille joilla ei ole ymmärrystä aikakäsitteistä. Juttele exäsi kanssa asiasta heti miten laspi isän luona käyttäytyy.

Ja kaikki joilla vanne kiristää niin menkää vaikka lastenne luo sen sijaan että roikutte netissä. vuoroviikkosysteemi antaa lapselle hyvät mahdollisuudet muodostaa tiiviin suhteen molempiin vanhempiinsa.

Vierailija:

Ja kaikki joilla vanne kiristää niin menkää vaikka lastenne luo sen sijaan että roikutte netissä. vuoroviikkosysteemi antaa lapselle hyvät mahdollisuudet muodostaa tiiviin suhteen molempiin vanhempiinsa.