Mun 77v äiti kiukuttelee jos asiat ei mene hänen mukaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa hänen kanssaan on pakko tingata?

Litra maitoa.

Siitä voisi tinkiä mutta ei me käydä äidin kanssa kauppaa maidosta. Eikä ainakaan siinä kohtaa jos äiti alkaisi siitä tinkiä. Ostakoot kaupasta.

Nyt on aktivoitinut tämä trolli joka keksii aloituksia vanhemmista ja varsinkin äideistä :D 

Äiti 77v kiukuttelee ja ap kyselee, onko muiden "lapsuudenperheessä" samanlaista:D 

Normaali ihminen ymmärtää, että äitejä on ihan yhtä moneen lähtöön, kuin ihmisiä yleensäkin. Joku kiukuttelee ja joku ei. 

Sama jos kyselisin täällä: "Isäni 77v vetää perskännit. Onko muilla samanlaista lapsuudenperheessä"

No jonkun isä juo, se on selvää ja jonkun toisen taas ei. 

Kyselemättäkin on selvää, että jollain toisellakin voi noin olla .

Vierailija kirjoitti:

Luonne ei muutu ilman aivosairautta. 

Kyllähän ihmisen luonne muuttuu koko eliniän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kaikilla muka ole noin?

En Keski kyllä mitään mistä oltaisi äidin kanssa viime aikoina väitelty.

Meillä ei väitellä ainoastaan siksi, että myönnyn kaikkeen. 

Niin kun missä asioissa sitten joudut myöntymään jos et väittele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa hänen kanssaan on pakko tingata?

Litra maitoa.

Siitä voisi tinkiä mutta ei me käydä äidin kanssa kauppaa maidosta. Eikä ainakaan siinä kohtaa jos äiti alkaisi siitä tinkiä. Ostakoot kaupasta.

Paljonko tarjotaan??

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi ihmiset on tekemisissä perheensä kanssa, jos niiden perheenjäsenet on sellaisia, että aina tulee paha mieli tai muuten ei saa olla oma itsensä. Mä en ole juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa, koska ne ei kohdelleet mua hyvin kun olin lapsi, eikä ne mitenkään kivoja ole vieläkään. Näen vanhempiani alle 10 kertaa vuodessa ja silloinkin pidän kommunikoinnin minimissä. 

Pakko olla, kun on ainoa lapsi. Ei ihmistä voi jättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa hänen kanssaan on pakko tingata?

Litra maitoa.

Siitä voisi tinkiä mutta ei me käydä äidin kanssa kauppaa maidosta. Eikä ainakaan siinä kohtaa jos äiti alkaisi siitä tinkiä. Ostakoot kaupasta.

Paljonko tarjotaan??

Muodostaa voisin tarjota 30 senttiä litra.

Mun äidistä on myös tullut vanhemmiten monella tapaa hankala, mutta en minä sitä ota vakavasti, selvästihän hän on ahdistunut ja onneton ja purkaa sitä vaan. Ajattelen vanhuksista vähän samoin kuin lapsista, että ei tarvi niin vakavasti ottaa, kun henkiset kyvyt ei ole samat kuin aikoinaan, ja elämä on eläkkeellä käpertynyt kovin pieniin ympyröihin, niin antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ottamatta mitään kovin vakavasti. Kiukuttelut, haukkumiset jne, kuuntelen kyllä, en ala vänkäämään, mutta en myöskään ota mitenkään tosissani enkä ala tekemään mitään jos minua yritetäään määräillä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi ihmiset on tekemisissä perheensä kanssa, jos niiden perheenjäsenet on sellaisia, että aina tulee paha mieli tai muuten ei saa olla oma itsensä. Mä en ole juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa, koska ne ei kohdelleet mua hyvin kun olin lapsi, eikä ne mitenkään kivoja ole vieläkään. Näen vanhempiani alle 10 kertaa vuodessa ja silloinkin pidän kommunikoinnin minimissä. 

Eihän 10 kertaa vuodessa edes ole mitenkään vähän. Itsellä oikein hyvät välit vanhempiin, mutta kun välimatkaa on 500 km, niin ei sitä montaa kertaa vuodessa tule nähtyä. Äiti kyllä soittelee yleensä viikoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti 86-v alkaa kirkumaan, huutaa ja uhkailee, ellei tee täsmälleen kuten hän haluaa.

Lapseni luulee, että se on dementiaa. Ei ole, samanlainen hän on ollut aina. 

Kun olin lapsi hänen bravuurinsa oli pakottaa minut kanssaan kaupungille, eksytti ja jätti sinne. Hän meni sitten bussilla kotiin, minä sain kävellä, kun hänestä se oli minulle jotenkin kasvattavaa. 

Toinen hitti on edelleen häiritä toisen unta. "Voi ei, enhän herättänyt, etkö saanut taaskaan nukuttua?" 

Näistä molemmista on ollut täällä keskusteluja: narsistit kulkee edellä ja eksyttää sut eivätkä anna nukkua. Ikääntyvä narsisti on raskain taakka lähimmäisille. Älä ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on aktivoitinut tämä trolli joka keksii aloituksia vanhemmista ja varsinkin äideistä :D 

Äiti 77v kiukuttelee ja ap kyselee, onko muiden "lapsuudenperheessä" samanlaista:D 

Normaali ihminen ymmärtää, että äitejä on ihan yhtä moneen lähtöön, kuin ihmisiä yleensäkin. Joku kiukuttelee ja joku ei. 

Sama jos kyselisin täällä: "Isäni 77v vetää perskännit. Onko muilla samanlaista lapsuudenperheessä"

No jonkun isä juo, se on selvää ja jonkun toisen taas ei. 

Kyselemättäkin on selvää, että jollain toisellakin voi noin olla .

Juu tää 5-kymppinen nainen kyselee samaa kyssäriä täällä viikosta toiseen. Napanuoraa ei ole saanut poikki ja asuu edelleen äidin naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Luonne ei muutu ilman aivosairautta. 

Kyllä muuttuu. Yleensä jo eläkkeelle jääminen alkaa vähitellen muuttaa luonnetta, se mihin suuntaan, riippuu kuinka mukavia ne eläkevuodet on. Esim. jos on erittäin yksinäinen ja ehkä terveysongelmiakin, voi alkaa lähes vainoharhaisesti pyöritellä omia ja muiden asioita päässään ja tulla aika erikoiseksi. Toisaalta jotkut joilla on riittävä eläke ja terveyttä nautiskella elämästä työstressin loputtua, voivat muuttua mukavammiksi ja rennommiksi. Ja kyllä se vääjäämätön kuoleman lähestyminen, ympäriltä kuolevat sukulaiset ja tutut, myös muuttavat ihmisen luonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti 86-v alkaa kirkumaan, huutaa ja uhkailee, ellei tee täsmälleen kuten hän haluaa.

Lapseni luulee, että se on dementiaa. Ei ole, samanlainen hän on ollut aina. 

Kun olin lapsi hänen bravuurinsa oli pakottaa minut kanssaan kaupungille, eksytti ja jätti sinne. Hän meni sitten bussilla kotiin, minä sain kävellä, kun hänestä se oli minulle jotenkin kasvattavaa. 

Toinen hitti on edelleen häiritä toisen unta. "Voi ei, enhän herättänyt, etkö saanut taaskaan nukuttua?" 

Eihän toi ole millään lailla normaalia. Eksyttää lapsi kaupungilla ja jättää sinne????

Vierailija kirjoitti:

Ei. 

Olisko otsa-ohimolohkorappeumaa?

Boomerius. Olleet samanlaisia lapsesta saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi ihmiset on tekemisissä perheensä kanssa, jos niiden perheenjäsenet on sellaisia, että aina tulee paha mieli tai muuten ei saa olla oma itsensä. Mä en ole juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa, koska ne ei kohdelleet mua hyvin kun olin lapsi, eikä ne mitenkään kivoja ole vieläkään. Näen vanhempiani alle 10 kertaa vuodessa ja silloinkin pidän kommunikoinnin minimissä. 

Pakko olla, kun on ainoa lapsi. Ei ihmistä voi jättää. 

Millä lailla jättää? Kai ihminen voi jatkaa elämäänsä tapaamatta sua vai oletko jumala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa hänen kanssaan on pakko tingata?

Litra maitoa.

Mitä tapahtuu jos jätät siitä tingaamatta?

Tee itse samoin.  Ota mallia ja nakkele samoin kuin äitisi, mutta varo kuitenkin, ettei niskasi nyrjähdä. Voit tehostaa mielenosoitustasi myös, että poljet painavasti jalkaa lattiaan. Jatkatte sitten jonkun aikaa aikaa tällaista soidinmenoa. Kumpi jaksaa nikellä ja nakella pitempään niin hän voittaa ja saa tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti 86-v alkaa kirkumaan, huutaa ja uhkailee, ellei tee täsmälleen kuten hän haluaa.

Lapseni luulee, että se on dementiaa. Ei ole, samanlainen hän on ollut aina. 

Kun olin lapsi hänen bravuurinsa oli pakottaa minut kanssaan kaupungille, eksytti ja jätti sinne. Hän meni sitten bussilla kotiin, minä sain kävellä, kun hänestä se oli minulle jotenkin kasvattavaa. 

Toinen hitti on edelleen häiritä toisen unta. "Voi ei, enhän herättänyt, etkö saanut taaskaan nukuttua?" 

Miksi ihmeessä olet tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä? Missä olisin sanonut moikat viimeistään 18-v vanhana ja jättänyt eukon draamailemaan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun äidistä on myös tullut vanhemmiten monella tapaa hankala, mutta en minä sitä ota vakavasti, selvästihän hän on ahdistunut ja onneton ja purkaa sitä vaan. Ajattelen vanhuksista vähän samoin kuin lapsista, että ei tarvi niin vakavasti ottaa, kun henkiset kyvyt ei ole samat kuin aikoinaan, ja elämä on eläkkeellä käpertynyt kovin pieniin ympyröihin, niin antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ottamatta mitään kovin vakavasti. Kiukuttelut, haukkumiset jne, kuuntelen kyllä, en ala vänkäämään, mutta en myöskään ota mitenkään tosissani enkä ala tekemään mitään jos minua yritetäään määräillä. 

Tälläiseen zeniläiseen asenteeseen yltää, jos vanhempi on ollut jotakuinkin hyvä vanhempi kun lapsi on ollut lapsi. 

Mun oma äiti on ollut aika kauhea ihminen aina ja jaksoin lapsuuteni ja nuoruuteni, koska oli pakko. Jaksoin pitkälle aikuisuuteen, tottumuksesta, syyllisyydestä, ties mistä syystä. Jaksoin kunnes en jaksanutkaan. 

Äiti ei ole vielä edes vanha, ei ole täyttänyt seitsemääkymmentäkään vielä. Silti käytös näyttää pahenevan, vaikka tapaamme nykyisin kerran tai kaksi vuodessa ja soittelemme harvoin. Tai ehkä kun sen käytöksen huomaa, sitä ei voi olla enää huomaamatta. 

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen töissä huomannut saman ilmiön. Potilaat, jotka ovat hankalia omaisilleen saavat omaisiltaan tukea ja ymmärrystä, jos ennen sairastumista/vammautumista/vanhenemista ovat olleet hyviä vanhempia/puolisoita. Jos taas ovat aina olleet k-päitä, tuki ja ymmärrys loppuu kossain kohtaa. Tai sitä ei enää tuossa vaiheessa edes ole.

Aikuinen ihminen voi hankkia itselleen ammattilaisen apua jos ei muuten osaa irroittautua hankalista omaisista.