Lue keskustelun säännöt.
AITA minäkö tässä tein väärin?
14.10.2024 |
Olin käymässä isän ja äitipuolen luona ensimmäistä kertaa vuosiin. Taustalla on kaikkea monimutkaista eli vuosien painolastia tämän tilanteen takana josta nyt kerron.
Meille tuli illalla äitipuolen kanssa erimielisyyksiä ihan tyhmästä asiasta. Yritin itse pysyä aiheessa mutta hän sanoi että olen yliherkkä ja en tiedä mistään mitään ja en kunnioita häntä vaikka hän on minua paljon vanhempi. Isä sanoi että nyt tämän voisi lopettaa joten minä sitten lopetin ja lähdin nukkumaan. Äitipuoli huuteli vielä perääni lisää loukkauksia.
Aamulla en mennyt aamupalalle muiden kanssa vaan tein etätöitä koneella koska en halunnut aloittaa riitaa ja olin vielä loukkaantunut. Halusin rauhoittua ennen kuin puhun kenenkään kanssa. Sekä isä että äitipuoli tulivat sitten pyytämään aamupalalle ja kerroin tekeväni töitä. Sitten isäni tuli kertomaan että joko puhun juuri sillä hetkellä äitipuolelle tai minun on lähdettävä. Päätin lähteä ja varasin Airbnbn:n läheltä.
Siinä sitten äitipuoli tuli ihmettelemään että miksi olen lähdössä ja kerroin mitä isä oli sanonut ja äitipuoli kertoi taas että olin yliherkkä ja pyysi etten lähtisi. Vuoronperään sätti että otan aina kaiken niin tosissani ja olen vaikea ihminen joka ei tule toimeen suvun kanssa (totta, mutta suvun ulkopuolisten kanssa ei ole ongelmia. Toisaalta hän itse ei ole enää oikein missään tekemisissä sisarusteni kanssa, paitsi siis omien lastensa) ja sitten taas pyysi jäämään. Kertoi että maksavat minulle takaisin Airbnb-maksun jos jään ja kerroin ettei kaikkea voi korjata rahalla.
Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Olinko minä tässä se kusipää?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Mikset mennyt aamiaiselle kun tultiin pyytämään?
Itselläkin vaikea suku ja olisin todella iloinen, jos joku vaivautuisi edes metrin verran vastaan missään. Päätin jo kauan sitten, että olen mieluummin onnellinen, kuin oikeassa. Lapsen takia ollaan tekemisissä ja välillä minulla ja suvulla menee paremmin, välillä huonommin. Välini tiettyihin sukulaisiin eivät ole kuitenkaan lapseni vika, enkä halua hänelle niistä taakkaa. Siksi ylläpidän välejä, vaikka välillä ärsyttää.
Jos ei pää kestä, jätä käynnit väliin. Turha alkaa uhriutumaan. Sukulaiset harvoin ovat sellaisia kuin haaveissa.Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan eri asia, jos taustalla jotain vakavaa hyväksikäyttöä tai väkivaltaa, mutta sanat on vain sanoja. Joskus voi sanoa myös takaisin.
Olen vastannut tähän jo aiemmin, että en voinut mitenkään tietää ettei hän olisi jatkanut sitä samaa riitaa taas heti aamiaisella. Lisäksi olin itse vielä loukkaantunut ja en tykkää puhua asioita läpi vihaisena vaan kun olen itse rauhallisin mielin. Se ei voi mennä niin, että toiset sanelee milloin keskustelu käydään, kunnioitusta on mielestäni löydyttävä molempiin suuntiin. Se on vallankäyttöä jos lapsen rajat eivät merkitse mitään. Itse en voisi koskaan esittää tuollaista vaatimusta, että sen jälkeen kun olen loukannut toista niin toisella on velvollisuus juuri minun haluamallani hetkellä tulla juttelemaan asioista. Se on jo itsessään mielestäni riidan haastamista. Jos toinen tarvitsee tilaa, niin sitä on annettava, eikä se ole mitenkään kohtuuton vaatimus. Mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mennyt aamiaiselle kun tultiin pyytämään?
Itselläkin vaikea suku ja olisin todella iloinen, jos joku vaivautuisi edes metrin verran vastaan missään. Päätin jo kauan sitten, että olen mieluummin onnellinen, kuin oikeassa. Lapsen takia ollaan tekemisissä ja välillä minulla ja suvulla menee paremmin, välillä huonommin. Välini tiettyihin sukulaisiin eivät ole kuitenkaan lapseni vika, enkä halua hänelle niistä taakkaa. Siksi ylläpidän välejä, vaikka välillä ärsyttää.
Jos ei pää kestä, jätä käynnit väliin. Turha alkaa uhriutumaan. Sukulaiset harvoin ovat sellaisia kuin haaveissa.Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan eri asia, jos taustalla jotain vakavaa hyväksikäyttöä tai väkivaltaa, mutta sanat on vain sanoja. Joskus voi sanoa myös takaisin.
Olen vastannut tähän jo aiemmin, että en voinut mitenkään tietää ettei hän olisi jat
Aikuisen elämään kuuluu hallita omat tunteensa siinä määrin, että pystyy normaaliin kanssakäymiseen ristiriitatilanteissakin. Jos et ollut edes varma jatkuuko sama käytös, jätit silti menemättä? Olisit hyvin voinut pyytää äitipuolta keskustelemaan hetken kanssasi kahdestaan ennen aamiaista tai kommentoida sitten jos asia tulee puheeksi. Puhut itsestäsi lapsena tässä? Ehkä tosiaan kannattaa hankkia ulkopuolista keskusteluapua ja poistua paikalta, jos koet tilanteen noin kuormittavana. Ulkopuolisen silmin koen, että jotenkin ylireagoit tähän tilanteeseen ja siihen mitä on sanottu. Se että eristät itsesi voi olla jopa haitaksi, koska sinulla on aikaa ns. lillua niissä liemissä, jotka aivosi keittävät.
"Aikuisen elämään kuuluu hallita omat tunteensa siinä määrin, että pystyy normaaliin kanssakäymiseen ristiriitatilanteissakin. Jos et ollut edes varma jatkuuko sama käytös, jätit silti menemättä? Olisit hyvin voinut pyytää äitipuolta keskustelemaan hetken kanssasi kahdestaan ennen aamiaista tai kommentoida sitten jos asia tulee puheeksi. Puhut itsestäsi lapsena tässä? Ehkä tosiaan kannattaa hankkia ulkopuolista keskusteluapua ja poistua paikalta, jos koet tilanteen noin kuormittavana. Ulkopuolisen silmin koen, että jotenkin ylireagoit tähän tilanteeseen ja siihen mitä on sanottu. Se että eristät itsesi voi olla jopa haitaksi, koska sinulla on aikaa ns. lillua niissä liemissä, jotka aivosi keittävät."
Olet ihan oikeassa että tunteiden säätely on tärkeä taito ja silti väitän että sellaista aikuista ei ole vielä keksittykään, joka olisi jokaisessa tilanteessa täydellisen kykeneväinen käymään keskusteluja. On tärkeää tunnistaa milloin itsellä on tarve rauhoittua ja odotella otollisempaa hetkeä sille keskustelulle. Se on myös sitä tunteiden säätelyä ja tunneälyä, että tunnistaa omat ja toisen rajat näissäkin asioissa. Se edellisen illan riitakin lähti ihan pienestä asiasta, eikä minulla ollut minkäänlaista tarkoitusta aloittaa mitään riitaa, mutta se eskaloitui ihan kummallisella tavalla sellaiseksi verbaaliseksi kiusaamiseksi, eikä minulla ollut kiinnostusta aloittaa aamua sellaisella samanlaisella juttutuokiolla. Toki olisin käynyt keskustelun ja sovintoa oli tarkoitus yrittää sitten myöhemmin, kun en ollut vasta heränneenä tunteet vielä pinnassa. Väitän myös, ettei se rauhoittuminen ollut tarpeen pelkästään minulle. Jotkut jatkavat riitoja vaikka oikeasti de-eskalaatio vaatisi pientä taukoa miettiä vähän ennen kuin tulee sanoneeksi jotain peruuttamatonta, niin kuin äitipuoleni teki tässä useaan otteeseen. Ei voi koskaan perua joitain niistä sanoista, jotka suutuspäissään päästeli menemään. Meidän perheessä on niin kivuliaita asioita, ettei niihin tarvitse kuin viitata sivulauseessa niin on jo aiheuttanut tosi paljon kipua toisessa.
Eivät ole ottaneet yhteyttä keskustellakseen tilanteesta, eli aika selkeää että tämä oli joku valtapeli.
Jäit pitämään toimistoa toisen kotiin omilla ehdoillasi. Faijasi teki oikein kun potkaisi pihalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mennyt aamiaiselle kun tultiin pyytämään?
Itselläkin vaikea suku ja olisin todella iloinen, jos joku vaivautuisi edes metrin verran vastaan missään. Päätin jo kauan sitten, että olen mieluummin onnellinen, kuin oikeassa. Lapsen takia ollaan tekemisissä ja välillä minulla ja suvulla menee paremmin, välillä huonommin. Välini tiettyihin sukulaisiin eivät ole kuitenkaan lapseni vika, enkä halua hänelle niistä taakkaa. Siksi ylläpidän välejä, vaikka välillä ärsyttää.
Jos ei pää kestä, jätä käynnit väliin. Turha alkaa uhriutumaan. Sukulaiset harvoin ovat sellaisia kuin haaveissa.Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan eri asia, jos taustalla jotain vakavaa hyväksikäyttöä tai väkivaltaa, mutta sanat on vain sanoja. Joskus voi sanoa myös takaisin.
Olen vastannut tähän jo aiemmin, että
Aikuisen elämään kuuluu hallita omat tunteensa siinä määrin, että pystyy normaaliin kanssakäymiseen ristiriitatilanteissakin. Jos et ollut edes varma jatkuuko sama käytös, jätit silti menemättä? Olisit hyvin voinut pyytää äitipuolta keskustelemaan hetken kanssasi kahdestaan ennen aamiaista tai kommentoida sitten jos asia tulee puheeksi. Puhut itsestäsi lapsena tässä? Ehkä tosiaan kannattaa hankkia ulkopuolista keskusteluapua ja poistua paikalta, jos koet tilanteen noin kuormittavana. Ulkopuolisen silmin koen, että jotenkin ylireagoit tähän tilanteeseen ja siihen mitä on sanottu. Se että eristät itsesi voi olla jopa haitaksi, koska sinulla on aikaa ns. lillua niissä liemissä, jotka aivosi keittävät.
Siis isä käskee lähtemään ja äitipuoli jatkaa sättimistä. Ap:nko kuuluisi olla aikuinen tilanteessa? Ulkopuolisin silmin sä olet sokea.
Äitipuolesi haluaa hallita isääsi. On karkottanut jo aiemman liiton muut lapset ja sinä olet jäljellä joten on aika päästä sustakin eroon. Seuraavaksi alkaa testamentin muuttaminen, kun "eihän ne sun omat lapset edes pidä yhteyttä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se ainainen menneisyyden kaivelu.
Just yksi psykiatri totesi tästä asiasta, että voisi tehdä joskus ihan hyvää, kun jatkuvan itsensä kaivelun sijaan huomioisi vaihteeksi jotain itsensä ulkopuolelta
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolesi haluaa hallita isääsi. On karkottanut jo aiemman liiton muut lapset ja sinä olet jäljellä joten on aika päästä sustakin eroon. Seuraavaksi alkaa testamentin muuttaminen, kun "eihän ne sun omat lapset edes pidä yhteyttä".
Niinpä tietenkin. Perintöä odotellessa. Eikö niihin vanhempiin voi muuten olla yhteydessä, kuin perintö-ajatuksen kuola suupielissä
-Puukon veljekset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolesi haluaa hallita isääsi. On karkottanut jo aiemman liiton muut lapset ja sinä olet jäljellä joten on aika päästä sustakin eroon. Seuraavaksi alkaa testamentin muuttaminen, kun "eihän ne sun omat lapset edes pidä yhteyttä".
Niinpä tietenkin. Perintöä odotellessa. Eikö niihin vanhempiin voi muuten olla yhteydessä, kuin perintö-ajatuksen kuola suupielissä
-Puukon veljekset
Äitipuolihan se tässä se pahis on, kun haluaa katkaista välit. Rahan perässä ollut koko akka aina. Kyl nää tulevan leskivaimon metkut tiedetään.
Itselle tulee mieleen, että aamupalalle pyytäminen oli heiltä sovinnonele, jonka sitten torjuit ja näin osoitit yhä osoittavasi mieltäsi (vaikka siihen olet toki oikeutettu). Sinulla on oikeus vetää omat rajat ja haukkuminen ei ole tietenkään ole ok, mutta tuosta tilanne varmaan sitten kärjistyi uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee mieleen, että aamupalalle pyytäminen oli heiltä sovinnonele, jonka sitten torjuit ja näin osoitit yhä osoittavasi mieltäsi (vaikka siihen olet toki oikeutettu). Sinulla on oikeus vetää omat rajat ja haukkuminen ei ole tietenkään ole ok, mutta tuosta tilanne varmaan sitten kärjistyi uudestaan.
Just joo ruoalla palkitseminenhan on kaiken A ja O. Ilmankos on niin paljon lihavia. Jos ei oo nälkä, niin eikö saa kieltäytyä ja vanhemmat aatteli että heidän tarjouksestaan ei saa kieltäytyä, se on epäkohteliasta. (ei ap)
ps: yleensä olen vanhempien puolella, mutta tämä juttu haisee liikaa
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee mieleen, että aamupalalle pyytäminen oli heiltä sovinnonele, jonka sitten torjuit ja näin osoitit yhä osoittavasi mieltäsi (vaikka siihen olet toki oikeutettu). Sinulla on oikeus vetää omat rajat ja haukkuminen ei ole tietenkään ole ok, mutta tuosta tilanne varmaan sitten kärjistyi uudestaan.
Niinhän he varmaan haluavat sen kääntää ja esittää, mutta totuus on että heidän biologinen poikansakaan ei mennyt aamiaiselle muiden kanssa, vaikka on hänkin ihan aikuinen mies jo. Vain minulta tällaista vaadittiin. Minulle oli eri säännöt. Uskon että tilanne olisi kärjistynyt jos olisin mennyt sinne syömään heidän kanssaan ihan samalla tavalla. Se oli varmaan se alkuperäinen suunnitelma ja sitten kun en langennut siihen ansaan niin keksittiin tällainen toinen syy sitten. Mitä enemmän olen tätä tässä pohtinut sitä suunnitelmallisemmalta tämä juttu tuntuu. Ei voi muuten noin pienestä asiasta lähteä ihan lapasesta koko homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta törkeä tässä oli isäsi kommentti (uhkailu) siitä, että sun tarttee lähteä jos et mene keskustelemaan (heti haukuttavaksi). Ihan selkeästi puolisonsa oli kuiskutellut korvaan "toiveensa", millä lie saanut isäsi tuolle kantille.
Isäsi pitäisi pitää sun puolia (vielä aikuisenakin), jos puolisonsa on kohtuuton, harva uusperheessä siihen vaan pystyy. Tai ainakin pysyä puolueettomana, ja yrittää sovitella.
Onhan näitä nähty jos vaikka bioäidinkin kanssa menee sukset ristiin niin isä katkaisee välit tai paremmassa tapauksessa tapaa kodin ulkopuolella lastaan. Tai toisinpäin.
Mieti asia mielenrauhasi kautta.Mikä ratkaisu toisi sinulle itsellesi mielenrauhan?
Voisin arvata, että sovinto on paras ratkaisu , mutta se ei tarkoita sitä että sinun tarvitsee pitää äitipuolestasi väkisin/ velvollisuudesta tai pitää häneen yhteyttä.Ehkä nimenomaan on parempi, että jonkinlaisen sovinnon jälkeen et enää käy heidän luonaan.
Voisit vaikka tekstiviestillä pahoitella isällesi keskustelun eskaloitumista riidaksi.Ja se siitä.Jatkat omaa elämääsi tyytyväisenä eteenpäin.
Muista aina, sinun ei tarvitse ikinä taistella itseäsi vastaan.Tee niin kuin parhaalta tuntuu itseäsi ajatellen, ennen kaikkea mielenrauhaasi ajatellen.
Nim.merk: Itsekin näitä asioita paljon pohtinut
Vierailija kirjoitti:
Mieti asia mielenrauhasi kautta.Mikä ratkaisu toisi sinulle itsellesi mielenrauhan?
Voisin arvata, että sovinto on paras ratkaisu , mutta se ei tarkoita sitä että sinun tarvitsee pitää äitipuolestasi väkisin/ velvollisuudesta tai pitää häneen yhteyttä.Ehkä nimenomaan on parempi, että jonkinlaisen sovinnon jälkeen et enää käy heidän luonaan.
Voisit vaikka tekstiviestillä pahoitella isällesi keskustelun eskaloitumista riidaksi.Ja se siitä.Jatkat omaa elämääsi tyytyväisenä eteenpäin.
Muista aina, sinun ei tarvitse ikinä taistella itseäsi vastaan.Tee niin kuin parhaalta tuntuu itseäsi ajatellen, ennen kaikkea mielenrauhaasi ajatellen.
Nim.merk: Itsekin näitä asioita paljon pohtinut
Kiitos, tätä täytyy tosiaan pohtia. Kiva saada tukea samanlaisia juttuja kokeneelta. Tässä oli meillä jo jonkun aikaa ennen tätä tosiaan monimutkaisia juttuja taustalla ja tämä oli aika lailla viimeinen niitti omalta osaltani. Rakastan perhettäni ja sanoin senkin heille, mutta äitipuoli alkoi heitellä jopa terapiakäyntejäni päin naamaani siinä, eli en usko että tässä on juuri mitään pelastettavaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Olisin toiminut samoin kuin sinä.
Kiitos
Kuka menee vierailulle tekemään etätöitä???