PUREMINEN!!!!!
Meillä 1v8kk kaksoset. Toinen on aloittanut raapimisen ja puremisen. Toinen kaksosista sitten kärsii ja on aina puremajälkiä täynnä!
Itsellä alkaa olla jo keinot vähissä!
Olen kaksi kertaa purenut takaisin kun olen sattunut olemaan vierellä tapahtumahetkellä... tuskin siis tepsii tämä meillä!
Olen yrittänyt puhua ja näyttää kipeää jälkiä ja sanonut ettei purra, oli myös kerran pinnasängyssä arestissa, ja silloin ehkä oli havaittavissa pientä pahaa mieltä myös hänen kohdallaan, mutta tilanne jatkuu.
siis mitä vielä voin tehdä. ??? auttakaa. tuntuu ihan kauhealta kun oma lapsi puree ja pieni raasu ei tajua tekevänsä pahaa.
KIITOS jos joku kertoo miten saitte puremisen ja raapimisen lopetettua
Kommentit (5)
tämä vaati vaivannäköä, koska asiaan piti puuttua samalla sekunnilla ja joka kerta, kun tuuppimista tapahtui. Mutta vaivannäkö kannatti.
toimi että siirsi vähän kauemmaksi ja pysyi rauhallisena ja kiinnitti asiaan mahdollisimman vähän huomiota.
Kaksosilla on niin omat juttunsa, että kannattaisi kysyä neuvoja tuolta monikkoperheet-osiosta.
Se, että aikuinen puree lasta, joka puree ei ainakaan toimi, minkä ilmeisesti olet jo itsekin huomannut.
Meillä esikko kohta 4v ja vieläkin tuntuu olevan vaikeaa hillitä tunteitaan. Usein puree, kun pikkusisko ensin härnää, eikä osaa sanallisestikaan pitää puoliaan. Täytyy vaan olla kärppänä, että ehtisi ajoissa hätiin, näin isolle tietysti helpompi, kun voi jo antaa ohjeita, esim." sano siskolle, että..." . Pikkusisko 2v ja puree myös joskus. Molemmilla sama roti: Ensin kielletään -> varoitetaan arestista -> jos ei tehoa, arestiin nurkkaan ja sieltä vasta anteeksipyynnön kera pois. Isommalla ei pahimmillaan tämäkään tehonnut, vasta kun joululahjaksi saadut lelut alkoivat yksi kerrallaan päätyä jäähylle, alkoi uskoa. Ne sai takaisin vasta, kun oli ollut pari päivää siivosti. Pienempikin jo ymmärtää arestin ja muutamassa viikossa oppi, että sinne tosiaan joutuu, jos ei ihmisiksi ole. Ja kun hyvin menee, muista kehua, meillä esim.esikko saa kehut, jos " suullisesti" hoitaa tilanteen. Tsemppiä!
Kannattaa kokeilla ottaa nenästä kiinni heti kun puree, jolloin purentaote irtoaa kun suu aukeaa hapensaannin vuoksi. Nenästä kiinniottaminen tuntuu ikävältä ja hengitys katkeaa hetkeksi, kunnes suu aukeaa, joka on myös epämiellyttävää.
Tämä on melko lempeä mutta aika varma konsti.
Tuota takaisinpuremista en ymmärrä, anteeksi vaan sille, joka näin sanoi tehneensä. Kaikenlainen fyysinen kurittaminenhan on täällä Suomenmaassa kielletty ihan laissa! Ymmärrän että vanhemmat väsyy ja se on ihan ok, mutta älkää alentuko samalle tasolle lapsen kanssa, se ei lapsen silmissä ole varmaa ja luotettavaa vanhemmuutta, lapsen pitää saada rauhassa kokeilla rajojaan ilman että joutuu pelkäämään vanhempien fyysisiä reaktioita.
Koitetaan yhdessä tällä palstalla antaa mukavampia vinkkejä ja jakaa hyviä kokemuksia. Noita " silmä silmästä" - keinoja ei kannata täällä kirjottaa ettei kukaan " viisas" ota niistä vaan vahingossakaan onkeensa ja kokeile omaan lapseensa.
Toivottavasti ap saa ongelman ratkaistua, tsemppiä!
Jade ja tyty 1,1v
Isoveli (silloin 3,5v.) tuuppi nurin juuri kävelemään oppinutta pikkuveljeään. Kieltäminen ja toruminen ei auttanut. Otimme käytännön suoraan tv-ohjelmasta: 1) kielto&toruminen, 2) uhkaus nurkkaan joutumisesta, jos taas tuuppaa ja 3) nurkaan, kun tuuppasi. Nurkatus 3-4min. Nurkan jälkeen puhuttelu: Miksi jouduit nurkaan? Vastaus tuli pojalta itseltään: Siksi että tuuppasin pikkuveljeä. Tuuppiminen jatkui silti pari päivää. Tiukensimme linjaa: Ei enää varoitusta, vaan nurkaan heti, kun tuuppasi. Ja puhuttelu perään. Tuuppiminen loppui saman päivän aikana. Ennen nurkkaan laittoa vielä sanoin/-mme, että nyt menet nurkkaan, koska tuuppasit pikkuveljeä.
Kauhea parku ja purnaushan sieltä kuului, ja kuin tilauksesta tuli pisuhätäkin(!) toisinaan. Mutta pisulla kävi ja palasi takaisin.
Sama nurkatus on ollut käytössä muissakin yhteyksissä ja se tehoaa ainakin meillä.
Myös nykyään jo 3-vuotias pikkuveli joutuu nurkkaan tehtyään rumasti. Nurkassaoloa piti " harjoitella" : Pidin poikaa pystyssä nurkkaa vasten, kun ei halunnut siellä tietenkään olla.... Kurjaa oli, mutta pari pahaa tapaa saatiin pois.
JA tietty asiaan kuului isoveljen kanssa anteeksipyyntö pienemmältä!