Onko kumppanin taloudellisella asemalla väliä?

Elämäntavoitteiden pitää olla yhdensuuntaiset. Tätä mieltä olin jo nuorena. Eli jos toinen haaveilee ok-talosta ja tekee töitä tavoitteen saavuttamiseksi, ja toinen haaveilee kivasta vapaasta elämästä ja kaksio riittää kunhan ei tarvi tehdä mitään epämielyista, niin eihän semmoisesta mitään tule.

On väliä! Toiveiden pitää olla yhteisiä, ei se suhde muutoin onnistu. Ja yhteisiin toiveita varten tehdään suunnitelmat, joihin tarvitaan kummaltakin taloudellista panosta. 

On tietenkin, mutta se on yksilöllistä millä tavalla sillä on kullekin väliä.

Itse en enää ottaisi miestä joka kitkuttaa tukien varassa. Exäni oli kroonisesti sairas ja koko suhteemme ajan eli erilaisissa tuilla ja rahat riitti minimiin. Eli pienikin elintasonnosto meni minun piikkiini. Tämä ei sinänsä ollut mikään ongelma, mielelläni käytin rahaa rakastamaani ihmiseen. 

Nyt kuitenkin pidän siitä, että nykyinen kumppanini tienaa miltei yhtä paljon kuin minä ja voimme lisätä arjen luksusta ihan eri tavalla elämäämme kun on kaksi maksajaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntavoitteiden pitää olla yhdensuuntaiset. Tätä mieltä olin jo nuorena. Eli jos toinen haaveilee ok-talosta ja tekee töitä tavoitteen saavuttamiseksi, ja toinen haaveilee kivasta vapaasta elämästä ja kaksio riittää kunhan ei tarvi tehdä mitään epämielyista, niin eihän semmoisesta mitään tule.

Samalla tavalla ajattelen myös. Molempien pitää haluta samanlaista elämää, onko se unelma ok-talosta, rivitalosta,kerrostalosta?

Sen verran on väliä, että omillaan pitää tulla toimeen ja pitää jäädä elämiseenkin rahaa. Olisi hankalaa elää jonkun kanssa, joka joutuisi kituuttamaan päivästä toiseen kun itsellä kuitenkin jää rahaa myös "normaaliin" elämään. Tarkoitan siis sellaista, että voi käydä elokuvissa tai ravintolassa syömässä tai joskus jossain reissussa jne.

Nykyisen kanssa tienataan suunnilleen saman verran, mä ehkä vähän enemmän. Riippuu kuukaudesta: mulla kuukausipalkka, miehellä riippuu kuukaudesta miten tulee lisiä jne.

En ole paras tähän kommentoimaan, koska en aio enää uutta parisuhdetta perustaa, jos tämä nykyinen päättyy eroon/kuolemaan. Nuorena katsoo elämää ihan erilaisin silmin. Parisuhteen olen perustanut rakkaudesta. Rahaliittoon ei mun luonteella olisi ollut koskaan mahdollisuutta. Kuten täällä on jo sanottu, niin tärkeämpää on tosiaan ne tavoitteet elämästä ja tärkeät asia eli onko ne samanlaisia. Onko niitä mahdollista toteuttaa ko. puolison kanssa. Kaikki varakkaatkaan eivät puhalla yhteen hiileen, vaan toinen saattaa olla ihan supernuuka ja elintasostakin ollaan ihan erimieltä.

Sen verran että töissä käy mielellään ei tarvitse rikas/varakas olla mutta omillaan toimeen tuleva.

Itse olen sinkkuna elävä työtön mies ja valehtelsin ennen muuta itselleni, jos väittäsin, ettei kumppanin taloudellisella asemalla olisi yhtään mitään merkitystä. Mutta luulen silti, että vielä isompi merkitys on useimmilla siinä, että miten tai kuinka hyödynnetään ja käyetään -ylipäätään eletään- siinä taloudellisessa tilanteessa jossa kulloinkin on.

On harhaluulo, että varakkaat ja hyvätuloiset haluaisivat ostaa aina kalleinta ja arvokkainta tai että hei eivät olisi kiinnostuneita siitä, mitä jokin maksaa tai on maksamatta.

Yhtälailla on harhaluulo kuvitella, että me vähätuloiset ja tulorajoitteiset olisimme vain tyhmiä ja siiksi esimerkiksi työttömiä.  

On väliä. Enkä tässä tarkoita, että miehen pitäisi tienata tosi paljon, vaan että pitää kyetä elämään kohtuullisen mukavaa elämää itse tienaamillaan rahoilla ja osata käyttää rahansa järkevästi (mm. säästää). 

Taannoin tapailin miestä, jolla oli "hieno" ammatti ja todella isot tulot, mutta oli kuitenkin ihan PA koko ajan ja velkaa enemmän kuin omaisuutta. Älytöntä. Otan paljon mielummin keskituloisen, joka ymmärtää järkevän taloudenhoidon päälle. 

Rikas ja köyhä voivat olla yhdessä vain jos kyseessä on tietoinen päätös ja heillä on varaa ja halua  tähän(Kukkonen-kauramiljonääri jne). Tosirakkaudesta en ole näissä tapauksissa kylläkään varma.

Normaali keskituloinen tai hyvätuloinenkaan ei voi elättää oikein toista Suomessa yhden ihmisen tuloilla, jos toinen elää toisen tuloilla ja sosiaalituilla. Tällöin molemmat ovat köyhiä ikuisesti ja suhde on muutenkin tuhoon tuomittu. Vauraammalla voisi olla halua tehdä ja harrastella sitä sun tätä, mutta käytännössä toiselle pitäisi tarjota ja maksaa sama, joten erimielisyyksiä on tiedossa. Lisäksi köyhyys syvenee, kun palkkatulot laskevat toisen etuuksia. 

Paras on valita suurinpiirteinen samantuloinen kumppani taloudellisten eripurien välttämiseksi. Pätee kaikkiin sosioekonomisiin luokkiin.

Ei ole. Arvoilla on.

Joo! Köyhyys v**uttaa.

Tietenkin naisille on tärkeintä raha ja status. Ei haittaa, vaikka olisi minkälainen hakkaaja tahansa. Noh, nelikymppisestä eteenpäin näitä ei sitten enää löydykään.

?

Periaatteessa ei. On paljon parempi keskittyä omaan toimeentuloonsa ja omaisuuteen koska suurin osa liitoista päätyy eroon. Jos keskittyy vain itseensä omaisuutensa puolesta niin voi olla ihmissuhteessa ilman että taloudelliset asiat vaikuttavat mihinkään. Se ei estä yhdessä tekemistä tai olemista millään tavalla mutta omistukset ovat selkeät. Mutta kukin valitsee itse oman tiensä.

Ei koska hän asuu omassa taloudessaan. Teemme asioita joihin kummallakin on varaa.

Tietysti on. Minä ainakaan en kelpuuttaisi miestä jolla ei olisi varaa kanssani tehdä kivoja asioita. 

Myös asumisen pitää olla kunnossa, ei mitään luukussa asumista vaan mukava koti ja muutenkin elämänhallinta kunnossa.

Ulkonäönkin pitää olla siisti. Siis asialliset vaatteet ja tukka siisti. 

Jääkaapista pitää löytyä muutakin kuin halvinta extraa. 

Jne. 

Vastaava elintaso kuin itsellänikin, siis.

Naimissa ollessa oli rahaa, enemmän miehen tienaamana. Mutta laitoin oman korteni kekoon myös. Eron jälkeen olin onnellinen omassa keskituloisen kuplassa asuntolainoineni. Enää en laita taloutta yhteen kenenkään kanssa. Mutta toki miehen pitää olla omillaan toimeen tuleva, muttei rikas. En halua elättää ketään, enkä olla kenenkään elätti. Yksi miesystävä feikkasi varakasta, vaikka oli ulosotossa. Se valehtelu päätti eron, olisi ollut alusta asti rehellinen, hemmetti soikoon. Luuli ilmeisesti, että haluan rikkaan miehen. Ihme oletus monella.

Vierailija kirjoitti:

Rikas ja köyhä voivat olla yhdessä vain jos kyseessä on tietoinen päätös ja heillä on varaa ja halua  tähän(Kukkonen-kauramiljonääri jne). Tosirakkaudesta en ole näissä tapauksissa kylläkään varma.

Normaali keskituloinen tai hyvätuloinenkaan ei voi elättää oikein toista Suomessa yhden ihmisen tuloilla, jos toinen elää toisen tuloilla ja sosiaalituilla. Tällöin molemmat ovat köyhiä ikuisesti ja suhde on muutenkin tuhoon tuomittu. Vauraammalla voisi olla halua tehdä ja harrastella sitä sun tätä, mutta käytännössä toiselle pitäisi tarjota ja maksaa sama, joten erimielisyyksiä on tiedossa. Lisäksi köyhyys syvenee, kun palkkatulot laskevat toisen etuuksia. 

Paras on valita suurinpiirteinen samantuloinen kumppani taloudellisten eripurien välttämiseksi. Pätee kaikkiin sosioekonomisiin luokkiin.

Hyvätuloinen oikeasti rikas voi kyllä elättää toista, kun ei ne pienet tukiroposet siinä paljon vaikuta. Keskituloisen ja köyhän kannattaisi asua erillään ja pysyä naimattomina. Mutta harvinaistahan se on, että kaksi aivan erituloista muodostaisivat pysyvää, toimivaa suhdetta, jokseenkin epätodennäköistä jo se, että se edes alkaisi.

Ei tarvitse olla rikas, mutta täytyy olla tavoitteellinen. Köyhä lääketieteen opiskelija ja köyhä elämäntapatyötön ovat molemmat tällä hetkellä köyhiä, mutta uskon että suurimmalle osalle ensimmäisen deittaileminen ei olisi ongelma, mutta jälkimmäisen olisi.