Voiko oikeasti vapaaehtoisesti lapsettoman ja 2-3 lapsen äidin ystävyys toimia?

Se toimii jos molemmilla on halua siihen. Lapseton ymmärtää että lapset on pienenä aika sitovia eikä elämässä välttämättä pahemmin muita kuulumisia ole ja että lapset nyt vaan on ystävälle tärkeä asia, ja lapsellinen ettei ystävän kanssa puhuta pelkästään niistä omista lapsista vaan ollaan kiinnostuneita myös kaverin kuulumisista. Jos velalla on kovin negatiivinen suhde lapsiin, voi ystävyys olla vaikeaa, samoin toki jos perheellisellä on asenneongelmaa lapsettomuutta kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saa puhua lapsista? Jos ei saa puhua lapsista, toivoisin että lapsettomat eivät puhuisi oman elämänsä merkittävistä ihmisistä lainkaan kenellekään koskaan.

Olen läheisimmän ystäväni esikoisen kummi ja ilman muuta haluan kuulla kummilapsen kuulumisia. Ja nuorempien lasten myös. Mutta haluan kyllä puhua muistakin asioita.

Tottakai voi! Ei ystävyys edellytä samanlaista elämäntilannetta, toista voi silti ymmärtää ja tukea.

Olen itse vela ja suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia, vauvoista kouluikäisiin. Hyvin on ystävyys silti säilynyt. Luonnollisesti näkemisiin tulee välillä vauvaa tai taaperoa mukaan, mutta mikäs siinä. Ei minua haittaa vaikka tapaaminen menisi lasten ehdoilla.

Kukaan ei koskaan oleta, että mies ei osaisi puhua muusta kuin lapsistaan. Naisista tämä typerä oletus tehdään usein. Jos on pikkulapsia, on ihanaa päästä pois kotoa ja ajatella jotain ihan muuta kuin kotiasioita ja puhua muusta kuin lapsista.

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Sanoisin että riippuu ihan ihmisistä. Ja siitä minkälaisia ystäviä ollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Olipa typerä kommentti. Juuri oli tyttäreni auttamassa oman velakaverinsa isän hautajaisissa. Ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista, mikä ei millään lailla liity lapsiin.

Totta kai! On jopa vapauttavaa, kun ei ole painetta analysoida ja keskustella lasten kehitysvaiheista, koulunkäynnistä, harrastuksista ym asiasta, sillä en muutenkaan ole loputtoman kiinnostunut muiden lasten joka ikisestä tapahtumasta ja elämänkäänteestä. Toki kohteliaisuudesta niistä juttelen/kuuntelen. 

Mulla lapsettomat kaverit ovat niitä kiireisimpiä. Minulla olisi nyt perheellisenäkin aikaa tavata ilman lapsia iltaisin ja viikonloppuisin, mutta kavereilla on aina jotain muuta menoa.

Kertaakaan en enää suostu ystäväksi lapsettomalle. Kateus ja katkeruus on joka kerran purettu minuun. Olen isolle porukalle äiti ja mummo.

Vierailija kirjoitti:

jos sen lapsellisen koko elämänsisältö on lapset, niin ei toimi. Siis silleen ettei kykene edes kaverin kanssa kahvilla ollessa jauhamaan muusta kuin vain lapsista. Ja kaikki toisen huolet käännetään mutta ethän sinä mitään tiedä vaikeuksista kun sulla ei ole edes lapsia. Sitten on myös niitä aikuisia jolla on lapsia ja nauttivat siitä että saavat tunniksi pariksi unohtaa ne ja olla vain omaa itseään varten ja viettää laatuaikaa kaverin kanssa.

Tämä tuhat kertaa. Kokemusta on molemmista.

-Vela

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Velallahan nimenomaan on mahdollisuuksia tehdä isoja muutoksia paljon helpommin kuin perheen kanssa. Voi muuttaa helpommin toiselle puolelle Suomea tai toiseen maahan tai tehdä vaikka maailmanympärysmatkan, on enemmän vapaa-aikaa mitä käyttää itsensä kehittämiseen ja harrastustoimintaan ja vaikka mitä. Ihan samalla lailla se elämä muuttuu kaikilla, oli lapsia tai ei. En ihmettele, että ystävyytesi ovat hiipuneet, sillä suhtautumisesi on aika väheksyvä.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Oletan että sinun elämässäsi muutokset liittyvät lapsiin. Muusta et osaa puhuakaan, ja siksi ystävyyssuhteesi ovat hiipuneet. Ne lastesi elämän virstanpylväät eivät ole kovinkaan merkityksellisiä muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Olipa typerä kommentti. Juuri oli tyttäreni auttamassa oman velakaverinsa isän hautajaisissa. Ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista, mikä ei millään lailla liity lapsiin.

 

Vaan omiin vanhempiin?

Minulla on kolme lasta, vanhin jo kolmenkymmenen ja nuorimmat lähtee kohta opiskelemaan, eikä mulle ole mitään väliä ollut koskaan onko ystävällä lapsia vai ei. Ei minulla ole ollut tapana raahata lapsia mukana, eikä mun lapset ole harrastaneet niin että se olisi häirinnyt minun elämääni juurikaan. Toki puhutaan joidenkin äitien kanssa lapsista jos on jotain ongelmaa johon toinen tarvitsee apua lähinnä vertaistuen kautta, tai puolisosta, tai vanhemmista, tai sisaruksista... jokaisella on ihmisiä joista joskus puhutaan jos ollaan tarpeeksi läheisiä. Mutta minä puhun ystävieni kanssa kyllä ihan eri asioista normaalisti kuin lapsista. En ole koskaan murehtinut esim. lasten ruutuaikaa, kaikki ovat saaneet katsoa telkkaria tai pelata niin paljon kuin haluavat. Itsekin katson telkkaria ja nettiä niin paljon kuin huvittaa, samoin mies.

"Ellei se ole juurikin äiti-kaveri, jonka kanssa nähdään jalkapallokentän reunalla, koulun tapahtumassa tai päiväkodilla"

Minulla ei ole koskaan ollut tällaisia äitikavereita, en ole viettänyt aikaa jalkapallokentän reunalla niin paljon että olisin jonkun kanssa puhunut, enkä varsinkaan koulun tapahtumissa tai päiväkodilla. Lapsi viedään nopeasti ja haetaan nopeasti, mitä siinä pitäisi alkaa norkoilla ja puhua joidenkin vieraiden ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Olipa typerä kommentti. Juuri oli tyttäreni auttamassa oman velakaverinsa isän hautajaisissa. Ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista, mikä ei millään lailla liity lapsiin.

 

Vaan omiin vanhempiin?

 

Se oli esimerkki. Outoa, jos kuvittelee, että vain ihmisillä, joilla on lapsia, tapahtuu elämässä asioita. Useinhan se menee ihan toisinpäin, että velat kuvittelevat, ettei lapsiperheissä tapahdu mitään, vaan jämähdetään kotiin ja elämä on pelkkää vaipparallia. Taitaa molemmilla puolilla olla yksilöitä, joilla ei ole mielikuvitusta, pelkkiä ennakkoluuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Velallahan nimenomaan on mahdollisuuksia tehdä isoja muutoksia paljon helpommin kuin perheen kanssa. Voi muuttaa helpommin toiselle puolelle Suomea tai toiseen maahan tai tehdä vaikka maailmanympärysmatkan, on enemmän vapaa-aikaa mitä käyttää itsensä kehittämiseen ja harrastustoimintaan ja vaikka mitä. Ihan samalla lailla se elämä muuttuu kaikilla, oli lapsia tai ei. En ihmettele, että ystävyytesi ovat hiipuneet, sillä suhtautumisesi on aika väheksyvä.

Itsen kehittäminen ja maapallon tuhoaminen elämysmatkustelulla on tyhjänpäiväistä ja itsekeskeistä, ja lisäksi harvempi vela tekee mitään erikoisempaa. Elämä on monelle velalle työtä, Prismaa ja Netflixiä. Jotkut ostavat lemmikkejä. Ei niistäkään jaksa kuunnella loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ystävyys hiipuu vuosien myötä, koska velan elämä on samanlaista kymmeniä vuosia. Riittää, että näkee kerran viidessä vuodessa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Velallahan nimenomaan on mahdollisuuksia tehdä isoja muutoksia paljon helpommin kuin perheen kanssa. Voi muuttaa helpommin toiselle puolelle Suomea tai toiseen maahan tai tehdä vaikka maailmanympärysmatkan, on enemmän vapaa-aikaa mitä käyttää itsensä kehittämiseen ja harrastustoimintaan ja vaikka mitä. Ihan samalla lailla se elämä muuttuu kaikilla, oli lapsia tai ei. En ihmettele, että ystävyytesi ovat hiipuneet, sillä suhtautumisesi on aika väheksyvä.

 

Itsen kehittäminen ja maapallon tuhoaminen elämysmatkustelulla on tyhjänpäiväistä ja itsekeskeistä, ja lisäksi harvempi vela tekee mitää

Lapsistako jaksaa?

Olen vapaaehtoisesti lapseton ja kaikki ystäväni ovat lapsia saaneet yksi on jo isoäiti.