Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Karjalaisia sukujuuria omaavat, miten usein leivotte piirakoita?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En omaa karjalaisia sukujuuria, mutta savolaiset sukujuuret omaavana leivon piirakoita kerran viikossa ja munavoi onnistuu siinä sivussa.
Hyvin harvoin, 2-3 krt vuodessa. Munavoista en ole koskaan pitänyt. Paksu siivu joulukinkkua ja sinappi kruunaa piirakan.
Piirakoita teen muutaman kerran vuodessa munavoita en tarvitse niiden kanssa.
Helpoksi tehty,kun kaupasta saa lämpöisenäkin.Aidot itsetehdyt kyllä ol parempia ,rapeampi kuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy häpeäkseni myöntää, että ostan piirakkani kaupasta ja mieluiten perunalla.
Mummoni pyöräytti maailman parhaat piirakat, hävettää etten ole itse koskaan tehnyt vaikka lapsena katselin mummon piirakantekoa alvariinsa. Kyllä se pitäs mun geeneissä olla.
Jospa saisin vielä aikaiseksi, lisäksi vielä kun mustakin tulee kohta mummo jos kaikki menee hyvin. Olisi hienoa jos se taito periytyisi sitten eteenpäin.
Kerran vuodessa. Mummin kanssa oli tapana jouluisin leipoa ja jatkan nyt perinnettä. Niissä on niin kova homma että ei sitä kovin usein jaksa leipoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En piirakoita, mutta munavoita ehkä 5 - 8 kertaa vuodessa ja karjalapaistia (vain lihaa, sipulia, suolaa ja pippuria ja lihoja ei ruskisteta pannulla) 4 - 6 kertaa vuodessa.
Minusta jokaisen kakun tai pullan leipominen on paljon isompi homma kuin piirakoitten paisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps. Munavoita en tarvitse piirakan päälle. Mutta hyväähän sekin on, jos tulee joskus syötyä munavoilla.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy häpeäkseni myöntää, että ostan piirakkani kaupasta ja mieluiten perunalla.
Mummoni pyöräytti maailman parhaat piirakat, hävettää etten ole itse koskaan tehnyt vaikka lapsena katselin mummon piirakantekoa alvariinsa. Kyllä se pitäs mun geeneissä olla.
Jospa saisin vielä aikaiseksi, lisäksi vielä kun mustakin tulee kohta mummo jos kaikki menee hyvin. Olisi hienoa jos se taito periytyisi sitten eteenpäin.
Ei se ole kuin tekee taikinan /netistä löytyy ohjeet), ottaa pulikan käteen ja alkaa yrittää väkertää piirakkapohjia.
Alkuun siitä ei meinaa tulla mitään, pastakoneohjeet kannattaa suosiolla ohittaa (enemmän nysväämistä eikä tule ohutta pohjaa) ja alkaa vaan yrittää. Näin tein itse kun suvusta loppui vanhemman polven piirakantekijät.
Appiukko oli Karjalan evakko ei leiponut koskaan, eikä leivo hänen lapsensa. Minulla ei ole sukua Karjalasta mutta osaan tehdä karjalanpiirakoita ja kyllä munavoitakin, kotona opin tekemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvä tekemään piirakoita ja lapsena tein niitä usein äidin ja mummon kanssa. Nykyisin todella harvoin, lähinnä isoimpiin juhliin (rippi, ylppäri) ja joskus vaikka synttäreille.
En viitsi tehdä, kun vain harva meillä pystyy syömään normaalia versiota piirakoista. Gluteeniton ja maidoton versio ei ole niin hyvä (ja hankalampi leipoa).
Piirakoiden väsääminen ei niin kiinnosta. Piimään tehtyä ohralepuskaa olen joskus tehnyt. Jos löydän hyvän ohjeen, niin kokeilen joskus tehdä Savitaipaleen rieskaa, joka kuulemma on joidenkin mielestä Joutsenolaista alkuperää. Oli mistä oli, luultavasti vastaavanlaista napakkakuorista, sisältä mehevää kohotettua ohraleipää on tehty ainakin etelä-Savossa ja -Karjalassa. Pirkanmaalainen ohrarievä on aika paljon samantyyppinen koostumukseltaan ja maultaan. Perinteisten piirakoiden ja leipien sekä savolaisten kukkojen teko jää vähemmälle kaupunkiasunnoissa. Kyllä tämän tyyppiset ruoat haluaisivat mennä leivinuuniin ja tekovaiheessakin olisi kiva olla enemmän pöytätasoa kuin esimerkiksi omasta kerrostalokaksion keittiöstä löytyy. Papurokkaa pitäisi joskus tehdä. Eli sitä, johon tulee rasvaista lampaanlihaa, revittyä kaalia ja härkäpapuja. Vaikka kaupunkilaisia ollaan, vanhempani vielä viljelevät mökillä pientä määrää maatiaislajista härkäpapua. Karjalanpaistia teen ja kutsun naapurinkin sitä syömään, vieraanvaraisuus on muutenkin hyveenä. Ikää 60 vuotta, mutta nuorempiakin suvussa kiinnostaa perinneruoat.
Olen leiponut vain kaksi kertaa.
Ja näiden kertojen välillä oli 28 vuotta. Toisen kerran karjalaisen mummoni kanssa teininä ja toisen kerran pari vuotta sitten. Ei tullut yhtään niin hyviä kuin mummon leivinuunissa.
Muita karjalaisia ruokia olen kyllä tehnyt.
Hävettää sanoa, että en juuri koskaan. Äitini oli hyvä leipomaan piirakoita ja tekemään karjalanpaistia ym. Itse olen hyvin laiska tekemään mutta haluan kyllä oppia joskus.
En osaa tehdä. 😭
Tai varmasti osaisin kun tekisin. Munavoita en tarvitse mutta kelpaahan se jos joku on tehnyt.
Alue: Aihe vapaa
Kerran vuodessa. Kiitos hyvin voi.