Mikä on lempioopperasi?

Puccinit kaikki. Jostain syystä myös se kolmen minioopperan sarjabil trittico. 

Vierailija kirjoitti:

Richard Wagnerin Parsifal. Miksi? Koska se on olemassa. Uskomattoman hieno musiikki. 

Muita suosikkeja: kaikki Wagnerin oopperat. Verdin Macbeth ja Otello. Umberto Giordanon Andrea Chenier. Erich Wolfgang Korngoldin Die Tote Stadt. Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana.

Parsifal on kyllä mystinen. En ole ollenkaan wagneriaani, mutta Parsifal jotenkin taianomaisesti vie mukanaan ja pitää otteessaan koko sen kuusi tuntia.

Oopperan kummitus. Ihana musa, draamankaarta.

Madame Butterfly

Old Sparky kirjoitti:

Oopperan kummitus. Ihana musa, draamankaarta.

Ei ole ooppera.

Carmen. Hienot melodiat seuraavat toistaan.

Vierailija kirjoitti:

Old Sparky kirjoitti:

Oopperan kummitus. Ihana musa, draamankaarta.

Ei ole ooppera.

Kansallisoopperan tuore tulkinta kyllä oikeastaan teki siitä oopperan. - Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Old Sparky kirjoitti:

Oopperan kummitus. Ihana musa, draamankaarta.

Ei ole ooppera.

Kansallisoopperan tuore tulkinta kyllä oikeastaan teki siitä oopperan. - Eri

Ei tehnyt. Hieno esitys oli kyllä, mutta ei ooppera.

Sevillan parturi 

Aida. Ja koettuna Gizan pyramideilla pimeässä Egyptin yössä. Once in a lifetime.  

Aaria oopperasta Gusasenko Sankko, esittäjänä Anna Lorista. 

Vierailija kirjoitti:

Richard Wagnerin Parsifal. Miksi? Koska se on olemassa. Uskomattoman hieno musiikki. 

Muita suosikkeja: kaikki Wagnerin oopperat. Verdin Macbeth ja Otello. Umberto Giordanon Andrea Chenier. Erich Wolfgang Korngoldin Die Tote Stadt. Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana.

Kas, muitakin wagneriaaneja liikenteessä! Parsifalin minäkin olisin sanonut. Se musiikki on samaan aikaan niin uskomattoman kaunista ja suorastaan hypnoottista, että sitä on vaikea käsittää. Tulee kirjaimellisesti tippa linssiin monesti sitä kuunnellessa, koska eläydyn ja liikutun niin vahvasti. Kuuntelen usein instrumentaaliversiota Karfreitagszauberista, siihen ei vaan kyllästy. Hyvänä kakkosena tulevat rinta rinnan Die Walküre ja Siegfried. Kummassakin on myös erittäin kaunista musiikkia (mm. Die Walküren 1. näytöksen loppuduetto ja Wotanin jäähyväiset Brünnhildestä, Siegfriedissä taas mm. 1 näytöksen takomislaulu, 2. näytöksen uskomattoman lyyrinen metsätunnelma ja viimeiseksi Siegfriedin ja Brünnhilden duetto). Wagner oli uskomaton velho siinä, miten hän saikaan musiikin niin vangitsevaksi.

Ottorino Respighin La fiamma ja Maria egiziaca ovat myös erittäin hyviä, samoin Puccinilta ainakin Madame Butterfly ja La Girondine. Ernest Chaussonin Salammbô on myös hieno ooppera. Se on vähän kuin Wagneria, mutta mytologisen maiseman sijasta antiikin Karthagossa ja ranskaksi laulettuna. Komeaa musiikkia. Venäläisillä on kanssa paljon hyviä, Tshaikovskin Orleansin Neitsyt on valtavan kuunneltava, samoin Sergei Tanejevin Oresteia. Onhan noita, mutta Wagner on kyllä ykkönen.

Punainen viiva.

Puccinit myös, ja mootsarteista taikahuilu jossa on paljon rapparisymboliikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisitko ap ensin itse omaan kysymykseesi?

Toki, unohtui aloituksesta! Oma lempioopperani on Verdin Don Carlos. Niin lumoavan hienoa musiikkia, ettei ole tosikaan. Yksi oopperalaulaja kerran sanoi jossain haastattelussa, että "Don Carlosista ei puutu yhtään nuottia eikä siinä ole yhtään turhaa nuottia".

Ap

Minäkin vaikutuin Don Carlosista. En muista oopperan sisällöstä paljoakaan, mutta musiikki oli kaunista, sai aikaan väristyksiä. 

Don Giovanni ja Tosca.

Don Carlos, Aida ja Nabucco! Kaikissa on hienoja, opettavaisia aarioita ja kohtauksia.

En ole kuunnellut/katsellut tarpeeksi kokonaisia ooppeeroita, jotta voisin nimetä lempioopperan.

Carmenista ja Taikahuilusta pidän.

Carmenin olen viimeksi telkusta katsonut.

Radiosta useinkin kuuntelen aarioita.

T: nimim. Assburger

Beethovenin Fidelio.. Musiikki on fantastista, erityisesti "Mir ist so wunderbar". Pidän myös siitä, että ooppera perustuu tositapahtumiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Richard Wagnerin Parsifal. Miksi? Koska se on olemassa. Uskomattoman hieno musiikki. 

Muita suosikkeja: kaikki Wagnerin oopperat. Verdin Macbeth ja Otello. Umberto Giordanon Andrea Chenier. Erich Wolfgang Korngoldin Die Tote Stadt. Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana.

Kas, muitakin wagneriaaneja liikenteessä! Parsifalin minäkin olisin sanonut. Se musiikki on samaan aikaan niin uskomattoman kaunista ja suorastaan hypnoottista, että sitä on vaikea käsittää. Tulee kirjaimellisesti tippa linssiin monesti sitä kuunnellessa, koska eläydyn ja liikutun niin vahvasti. Kuuntelen usein instrumentaaliversiota Karfreitagszauberista, siihen ei vaan kyllästy. Hyvänä kakkosena tulevat rinta rinnan Die Walküre ja Siegfried. Kummassakin on myös erittäin kaunista musiikkia (mm. Die Walküren 1. näytöksen loppuduetto ja Wotanin jäähyväiset Brünnhildestä, Siegfriedissä taas mm. 1 näytök

Korjaan itseäni sen verran, että Salammbô onkin Ernest Reyerin eikä Chaussonin teos. No, ranskalaisia säveltäjä-Ernestejä (vieläpä hyviä) kumpikin niin kerrankos sitä muistaa väärin.