Lapsiperheiden siisteys/likaisuus, sokeutuvat omalle käytökselleen ja elämälleen

Sokeutuu. Omat lapset kun olivat pieniä, niin meillä oli ihan rehellisen likaista. Eikä se haitannut, kuului siihen elämäntilanteeseen. Perussiivous toki tehtiin, mutta saman tien oli taas likaista. Mutta nyt kun käy pikkulapsiperheissä vierasilla, ja näkee sen täysin saman sotkun mitä omassakin kodissa oli, niin tulee kyllä mieleen että hyi h*lvetti sentään mikä kaatopaikka, miten en huomannut tätä silloin kaksikymmentä vuotta sitten omassa talossani.

Sama kuin lapsi pitää kovaa ääntä jossain julkisella paikalla. Kun vanhemmille sanoo, että tuo saattaa kiljuminen saattaa sattua ihmisten korviin, niin vanhemmat naurahtavat "eihän tämä vielä mitään, kuulisitpas millaisia desibelejä tämä lapsi tuottaa kotona kiukutellessaan!". Noh, mitä sitten? Vaikka te olette tottuneet tuohon, niin se ei poista sitä faktaa, että se huuto ottaa näiden tuntemattomien ihmisten korviin.

Eläimen omistavien kodit on vähän sama. Kuolaa ikkunoissa. Karvoja tekstiileissä ja pitkin lattioita. Kuivahtanut oksennus sohvan takana. Hiekkaa siellä täällä.

Ja se käytös. Lapset käyttäytyvät huonosti ja se tarttuu vanhempiin. Aikuiset käyttäytyvät kuin 5-vuotiaat

Oli likaisempaa tietysti kuin nyt. Syynä se, että ei mitenkään kerennyt pitämään asuntoa tosi siistinä. 

Jaksoin kyllä monesti touhuta aamulla kuudesta puolille öin, mutta ei sekään riittänyt, kun lapsilla oli todella paljon aikaa vievät harrastukset ja iso osa ajasta meni iltaisin kuskaamiseen. Mutta ei minusta se ääretön siisteys tärkeintä elämässä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Eläimen omistavien kodit on vähän sama. Kuolaa ikkunoissa. Karvoja tekstiileissä ja pitkin lattioita. Kuivahtanut oksennus sohvan takana. Hiekkaa siellä täällä.

"Just puunasin lattiasta kattoon sua varten, sullahan on vähän sitä kissa-allergiaa." Kaverini sanoi tämän mulle kahvipöydässä, ja mä katselin niitä neljää kissankarvaa kahvikupissani, olivat ehtineet laskeutua siihen kaksikymmentä sekuntia kaadon jälkeen. Matkalla ovelta keittiöön sukkieni pohjat olivat keränneet lattialta hiekkalaatikon hiekat mukaansa, yritin vaihvihkaa laahata jalkapohjiani mattoa vasten, että hiekat lähtisivät irti.

Kyllä silloin, kun lapset oli pieniä, oli likaisempaa ja sotkuisempaa kuin nyt teinien kanssa. Kyllä sen silloinkin tiedostin, en vain jaksanut välittää. Ylipäätään siisteys tai tahattomuus ei ole mikään ykkösprioriteetti elämässäni, vaikka ihan perussiistiä meillä mielestäni aina on ollut. Tarkoitan tällä sitä, että koti ei ole mikään kaatopaikka, missä risteilee polkuja tavaran keskellä. 

Eikö tämä nyt päde ihan kaikkiin ihmisiin, ei vain lapsiperheisiin?

Itseä häiritsee eniten se lasten osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen ja niitä sitten tarjoillaan vieraille, "yksi lipaisu vaan, eihä se nyt ketään haittaa". Juu ei kiitos en haluaisi kenenkään kuolaa leivonnaisiin..tai että siihen leivontaan on käytetty kapustoja ja kulhoja jotka pyörineet lattioilla lasten tahmakäsissä ja lattian muruissa, yök.

Juuri mietin että kaverini leipoi aina lastenkutsuille jotain kakkuja ja säilytti niitä kylmäeteisessä ennen tarjoilua! Siis siinä ns. kuistilla jollainen vanhoissa ok-taloissa on. Siinä oli sitten likaiset ulkovaatteet, remonttivälineitä, lemmikkejä pyöri jne ja kakku törötti kun vieraat tulivat.

Vierailija kirjoitti:

Itseä häiritsee eniten se lasten osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen ja niitä sitten tarjoillaan vieraille, "yksi lipaisu vaan, eihä se nyt ketään haittaa". Juu ei kiitos en haluaisi kenenkään kuolaa leivonnaisiin..tai että siihen leivontaan on käytetty kapustoja ja kulhoja jotka pyörineet lattioilla lasten tahmakäsissä ja lattian muruissa, yök.

En nyt kyllä ymmärrä, miten ne leivontakulhot ja -lastat päätyisivät lattialle lasten kanssa leipoessa. Tai että lapset nuoleskelisivat mitään. (Muuten, mistä tiedät, etteivät aikuiset nuoleskele lastoja leipoessaan? Vai onko se ällöttävää vain, kun lapset nuolevat?)

Vierailija kirjoitti:

Oli likaisempaa tietysti kuin nyt. Syynä se, että ei mitenkään kerennyt pitämään asuntoa tosi siistinä. 

Jaksoin kyllä monesti touhuta aamulla kuudesta puolille öin, mutta ei sekään riittänyt, kun lapsilla oli todella paljon aikaa vievät harrastukset ja iso osa ajasta meni iltaisin kuskaamiseen. Mutta ei minusta se ääretön siisteys tärkeintä elämässä ollut.

Miksi niitä lapsia piti kuskata?

Lapset kaivavat nenäänsä ja tulevat sitten kahvipötään.

Hyi hitto.

Vierailija kirjoitti:

Itseä häiritsee eniten se lasten osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen ja niitä sitten tarjoillaan vieraille, "yksi lipaisu vaan, eihä se nyt ketään haittaa". Juu ei kiitos en haluaisi kenenkään kuolaa leivonnaisiin..tai että siihen leivontaan on käytetty kapustoja ja kulhoja jotka pyörineet lattioilla lasten tahmakäsissä ja lattian muruissa, yök.

Ite aina sanon lapselle, että jos haluaa maistaa esim kakkutaikinaa leipomisen yhteydessä, sitä pitää maistaa puhtaalla lusikalla.

Mutta jos lapsi kuitenkin on kerinnyt maistaa sitä jo omalla sormella, en ala tekemään uutta kakkutaikinaa, vaan aattelen, että kyllä ne bakteerit siellä uunissa  200 asteessa häviää. 

Meillä ei KOSKAAN ole ollut ruuanjämiä tai räkää tmv. lasten aiheuttamaa varsinaista likaa missään (paitsi ne sormenjäljet ikkunoissa), sillä siitä olen aina ollut tarkka, että kädet pestään tiuhaan, syödään ruokapöydän ääressä jonka jälkeen tarvittaessa vaihdetaan vaatteet yms. ja likaiset ulkovaatteetkin on jätetty terassille kuivumaan jonka jälkeen harjattu mudasta puhtaiksi ja tarvittaessa pesty.

Mutta muuten sotkuista kylläkin, etenkin kun elettiin vuosia remontin keskellä ja tavaroita piti jatkuvasti siirrellä ympäriinsä kunkin huoneen remontin tieltä. Kyllähän se sotku ärsytti silloinkin, mutta ei siitä vaan jaksanut välittää kun elämä oli niin hektistä. Tilanne korjaantui kun remontti tuli valmiiksi eikä sitten enää kouluikäisten kanssa ollut muutenkaan ongelmia siisteyden ylläpidon kanssa, mitä nyt omat huoneensa olivat välillä hujanhajan.

Aina kun menee kaverilla käymään, ei tarvitse ottaa kuin muutama askel niin sukat ovat jo ihan tahmaiset. Siitä melusta puhumattakaan. Kaveri on vaan että ihanaa, kun meidän lapsista lähtee ääntä, ovat niin voimakastahtoisia persoonia! Ja minulla soi korvat koko loppuillan. Ei tee kovin usein siellä mieli vierailla. Luojan kiitos olen lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Eläimen omistavien kodit on vähän sama. Kuolaa ikkunoissa. Karvoja tekstiileissä ja pitkin lattioita. Kuivahtanut oksennus sohvan takana. Hiekkaa siellä täällä.

Ei sille sokeudu siitä vain ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä häiritsee eniten se lasten osallistuminen ruuanlaittoon ja leipomiseen ja niitä sitten tarjoillaan vieraille, "yksi lipaisu vaan, eihä se nyt ketään haittaa". Juu ei kiitos en haluaisi kenenkään kuolaa leivonnaisiin..tai että siihen leivontaan on käytetty kapustoja ja kulhoja jotka pyörineet lattioilla lasten tahmakäsissä ja lattian muruissa, yök.

En nyt kyllä ymmärrä, miten ne leivontakulhot ja -lastat päätyisivät lattialle lasten kanssa leipoessa. Tai että lapset nuoleskelisivat mitään. (Muuten, mistä tiedät, etteivät aikuiset nuoleskele lastoja leipoessaan? Vai onko se ällöttävää vain, kun lapset nuolevat?)

Etkö ole koskaan nähnyt kun pikkulapset tyhjentää keittiön kaappeja lattialle? Sieltä lähtee kaikki mistä vaan saa otteen. Sitten lapsi saa "leikkiä" niillä sen aikaa että äiti ehtii tehdä ruoan loppuun ja sitten ne kerätään takaisin kaappiin (ei suinkaan pesukoneen kautta).

Meillä ei ole ollut likaista. Kolme lasta ovat jo aikuiset. Täysin rehellisesti voin sanoa, että koti oli ja on aina puhdas. Inhosin lapsuudenkodissani likaisuutta. Äiti jynssäsi jotain seiniä ja lattioita. Likaisena oli uuni, jääkaappi, wc ym. Ja keittiöliina haisi aina. Olen itse tosi tarkka keittiöstä ja wc:sta. Tänä viimeksi pesin uunin ja lieden. 

Entäs se, kun lapsen vaippoja on ympäri olohuonetta. Kuuluvat kai sisustukseen. Ja vaipanvaihdon välissä lapsesta on niin ihanaa juosta ilman housuja ja möyriä sohvalla ja tuoleilla.

Tosi hygieenistä.