Lue keskustelun säännöt.
Susi & Ihminen, toimiiko yhteiselo ja miten se ratkaistaan?
12.10.2024 |
Tätä jäin pohtimaan viimeaikaisen hyvin aktiivisen ja jopa uhkakuvilla maalailevan susi uutisoinnin takia, joka tietysti myy kuin häkä. Myös esimerkiksi metsästäjäliitto esitti taannoin, että susi täytyisi saada taas pelkäämään ihmistä ja koiraa.
En kiellä, etteikö joskus yksittäinen, aivan liian uteliaaksi käynyt susiyksilö voisi olla taajama olosuhteissa jo jonkinasteinen uhkakin ja siksi syytä siirtää erämaahan, mutta miksi se tulisi tappaa? Tämä kun näyttää olevan ainoa ratkaisutapamme, meidän, lajien kuninkaan. Ei myöskään sovi unohtaa, että 90-99% susien lähetymisistä johtuu siitä, että me talutamme narun päässä suden sukulaista.
Kotieläimiämme suojaamaan taas on jo vuosituhansia sitten kehittynyt ratkaisu, laumanvartija koirat, joten valitus susien syömistä lampaista voidaan lopettaa, jos vain tahtotilaa suojata rakkaat kotieläimet löytyy riittävästi. Metsästää taas voitaisiin ilman koiriakin, joskin se vaatisi metsästäjiltä nykyistä enemmän astumista fyysisesti luonnonhelmaan, eikä kävisi yhtä helposti.
Yleisesti ottaen, miksi sudet tulisi opettaa pelkäämään ihmistä? Onko luonnon kirjoihin määritelty, että muiden eläinten, varsinkin petoeläinten, täytyy pelätä ihmistä? Kuka niin on päättänyt?
Vai onko oikeastaan kyse siitä, että me itse pelkäämme eläimiä, varsinkin petoeläimiä tai koemme ne uhkaksi omille eduillemme ja siksi haluamme, että myös ne pelkäisivät meitä?
Mutta onko pelko koskaan rationaalinen vaikutin asioiden järkevälle ratkaisulle?
Kuinka koira olisi koskaan jalostunut, jos sudet olisivat aina pelänneet ihmistä henkensä edestä?
Entä osaisiko luonto itse saavuttaa sopivimman tasapainotilan, jos ihminen ei jatkuvasti häiritsisi tätä järjestystä (susien näkökulmasta esimerkiksi aihauttamalla valtaisan peurakannnan etelä- ja länsi-suomeen ja taas paikallisesti metsästämällä hirvet lähes olemattomiin)?
Näyttäisikin siis siltä, että me ihmiset tahdomme tappaa kaiken, joka meitä pelottaa. Mutta samalla unohdamme, emme ollenkaan näytä muistavan omaa petomaisuuttamme, sillä päivittäin me itse tapamme autoillamme, ruohonleikkureillamme ja muuten vain elämäntavallamme eläimiä tuhatmäärin, onhan tienpientareet usein kuin eläinten pienoishautausmaita. Samoin meiltä näyttää unohtuvan, että toimestamme ylläpidetään järjestelmällisiä eläinten keskitysleirejä, eikä tämäkään asia näytä mieltämme liikauttavan.
Jos katsellaan maailmaa rehellisesti, tilastojen ja totuuden valossa, niin kenen täällä on syytä pelätä? Mutta onko luonto alunperin asian tarkoittanut niin, onko meidät luotu pelkäämään toisiamme?
Olisiko ihmiskunnan syytä hoidattaa pois petopelkonsa ja huomioida, ettei sitä myöskään ylläpidettäisi enää esimerkiksi lasten satujen avulla? Olisiko meidän myös syytä antaa riittävästi elintilaa muillekin lajeille eikä pyrkiä valtaamaan kaikkea elintilaa itsellemme? Olisiko meidän syytä olla puuttumatta liikaa luonnon luonnolliseen järjestykseen? Olisiko meidän syytä rakentaa uusi ja terveempi suhde eläinmaailmaan?
Kommentit (48)
Hyvin on onnistunut nämä viimeiset kymmenen vuotta ja hyvin tulee jatkossakin onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin typerää olla aina ehdottamassa niitä laumanvartijakoiria ratkaisuksi kotieläinten suojaksi. Niitä pitäisi olla useita, yksi tai kaksi ei välttämättä riitä, varsinkaan jos susia on monta. Joskus sen laumanvartijakoirankin on saatava levätä, ei se voi olla vahdissa 24/7.
Suurin este laumanvartijoiden laajamittaiselle käytölle on Suomen lainsäädäntö koskien jokaisenoikeuksia. Ihmiset liikkuvat kovin huolettomasti esimerkiksi laitumilla. Mitä tehokkaampi laumanvartijarotu, sitä suurempi riski myös vieraisiin ihmisiin kohdistuviin hyökkäyksiin. Sitäkö nämä ehdottajat haluavat?
Tässä videossa taitaa olla maremmano-abruzzese rotuisia laumanvartijakoiria. Näin sujuu laumanvartijakoirien ja kulkijoiden oikeaoppinen kohtaaminen.
Minun kysymykseni:
1. Koska viimeksi susi todistetusti tappoi tai vahingoitti vakavasti ihmistä?
1. Koska viimeksi metsästäjä todistetusti tappoi tai vahingoitti vakavasti ihmistä?
1. Koska viimeksi metsästyskoira todistetusti tappoi tai vahingoitti vakavasti ihmistä?
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että edellinen väitetty tapaus oli yli 100 vuotta sitten, ja sen todenperäisyyttä on paljonkin syytä epäillä, siihen aikaan kun oli tapana viedä vammalsiai lapsia metsänreunaan ja selittää kuinka susi vei.
Sen sijaan metsästäjät ja metsästyskoirat ovat tappaneet ja vammauttaneet lukuisia ihmisiä. Päälle tulee auto-onnettomuudet metsästysreissuilla jne.
Susipelko on täysin irrationaalista. Kyllä, lemmikkieläimet ovat oma lukunsa. Mutta jos sinä otat eläimen lemmikiksi, niin sitten et jätä sitä eläintä toisten eläinten armoille. Rakennat kunnon aitauksen, tai pidät eläimen sisällä.
Kaikista naurettavinta on, että ihmiset jotka lähtevät metsään tappamaan eläimiä (apunaan modernit aseet, maasturit, paikantimet, metsästyskoirat ja kaikki) rutisevat jos eläin hyökkää toisen eläimen kimppuun. Älkää nyt v*ttu viitsikö.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Suomessa elää noin 300-400 sutta. Virossa on suurinpiirtein yhtä suuri kanta kuin meillä, samoin Ruotsissa. E
Espanjassa ja Portugalissa Iberian niemimaalla elää noin 3000 sutta, siis lähes 10 kertainen määrä Suomeen nähden.
Romaniassa on 2 500 ja Italissa 1 500 sutta.
Kanada tietenkin omassa luokassaan liki 50 000 sudella.
Näiden lukujen valossa täällä kyllä tulisi riittää lääniä nykyisen kokoiselle tai hieman isommallekin kannalle, kunhan se vaan saataisiin levittäytymään hieman tasaisemmin ympäri Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa elää noin 300-400 sutta. Virossa on suurinpiirtein yhtä suuri kanta kuin meillä, samoin Ruotsissa. E
Espanjassa ja Portugalissa Iberian niemimaalla elää noin 3000 sutta, siis lähes 10 kertainen määrä Suomeen nähden.
Romaniassa on 2 500 ja Italissa 1 500 sutta.
Kanada tietenkin omassa luokassaan liki 50 000 sudella.
Näiden lukujen valossa täällä kyllä tulisi riittää lääniä nykyisen kokoiselle tai hieman isommallekin kannalle, kunhan se vaan saataisiin levittäytymään hieman tasaisemmin ympäri Suomea.
Suomen erikoisuus vain on se, etteivät sudet ole keskittyneet erämaihin tai vuoristoihin vaan Lounais-Suomeen, jossa on suhteellisen tiheä ihmisasutus. Kanta tulisi saada leviämään tasaisemmin ympäri maata.
Joskus 2006-2007 hiihtelin Rauman metsissä yleisiä latuja pitkin. Joku susikoiran näköinen eläin katseli muutaman kymmenen metrin päästä, ja pysähdyin katsomaan takaisin. Tuskin se irtokoirakaan oli. Ei kuitenkaan pelottanut.
Muistelen, että silloin sillä suunnalla olisi niitä susia ollutkin. Raumalaisia paikalla, olikohan näin?
Onnistuu muuallakin maailmalla, ympäri Eurooppaakin, joten onnistuisi varmasti myös Suomessa. Toki ihmisiä täytyy tiedottaa näistä koirista, että osaavat toimia oikein. Muissa maissahan paikalliset tuntevat nämä koirat, eikä heillä tule mieleenkään mennä toisten laitumille.
Rotujakin on melko erilaisia, ei kaikki rodut suinkaan ole hyökkimässä ihmisten päälle, joten rotu valitaan tilan sijainnin ja tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi länsi-suomeen tai muuten taajempaan asutetulle maaseudulle voi ottaa maremmano-abruzzesen, pyreneittenkoiran tai varauksin pyreneittenmastiffinkin, Kainuun korpimaisemiin sitten vaikka kaukasiankoiran tai kangalin.
Siinä olet kyllä oikeassa, että ratkaisu ei ole aivan yksikertainen, se vaatii tilallisilta paneutumista ja aluksi melkoista vaivannäköäkin, varsinkin kun hankitaan ensimmäiset koirat. Jatkossahan vanhat koirat pitkälti kouluttavat uudet tulokkaat. Myös koirien ylläpito maksaa.
Siinäkin olet oikeassa, ettei 1-2 laumanvartijaa yleensä riitä, kyllä niitä tulisi olla 3-5, riippuen hieman kuinka paljon eläimiä pidetään ulkona eli kuinka hyvin koirat saavat levätä, vartioitavan alueen koosta ja petopaineesta eli onko alueella kuinka suuri susilauma.
Hyvä ja tehokas ratkaisu, mutta ei joka tilallisen ratkaisu.