Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyyteen syrjäytyneet -vertaistukea?
11.10.2024 |
Onko kukaan noussut tilasta, jossa on ollut vuosia tai vuosikymneniä niin yksin, ettei ole ketään ihmistä osallistumassa omaan arkeen ja miten se kävi?
Miten olette selvinneet muutot, remontit, vakavat sairaudet jne. yksin?
Ottaa taas voimille tämä oma tilanne ja vaikea nähdä mitään valoisaa tuevaisuutta.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen köyhä eläkeläinen. Mitään apua ei ilman rahaa ole enää oikein tarjolla.
Pyysin väliaikaista apua seurakunnan diakoniasta. Kysymys oli edesmenneen mieheni tavaroiden pakkaamisesta kun se tuntui henkisesti ja fyysisesti hyvin raskaalta mutta eivät voineet tarjota muuta kuin keskustelua. Varsinaista diakoniaa siis.
No rahalla saisi mutta siitä on puutetta. Epätoivoista olla näin yksin, minulla ei ole ketään ja olen sairas ja väsynyt.
Tosi tuttua. Minäkin yritin etsiä apua vähän vastaavaan, en onnistunut enkä enää ole edes jaksanut yrittää. Olisi kyllä yhteiskunnan etu, jos olisi jostain apua, koska minun osaltani se olisi voinut tarkoittaa työkyvyn säilymistä.
Osanotto ja voimia <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksinäinen, en ole syrjäytynyt koska minulla on ihan hyvä työ ja minulla on läheisiä sukulaisia.
Mutta siis olen koko aikuisikäni asunut yksin, nuorempana minulla oli ystäviä mutta etäännyin heistä ja nyt olen ollut aikalailla yksinäinen noin 5 vuotta.
Arjestani olen aina selviytynyt yksin hyvin, remontit ja muutot teen yksin tai palkkaan jonkun tekemään ne asiat.
Todella vakavaa sairastumista en ole kokenut mutta jos sairastun vakavasti niin kai jotenkin selviän.
En ole koskaan seurustellut enkä edes osaisi asua kenenkään kanssa yhdessä koska yksinäisyyteen tottuu.
Ap mä sanon sulle että kyllä sinäkin selviät. Miksi sinun pitäisi nousta tuosta tilasta ja mikä on tavoitteesi?
M34
Tavoite olisi mahdollisimman hyvä elämänlaatu, mutta mitä se konkreettisesti voisi olla - en tiedä, koska niin moni asia ei ole omissa käsissäni vaan olosuhteista riippuvainen.
Ap
Etähaleja täältä ruudun takaa sulle, ap.
Itse olen pystynyt harrastamaan, niin sitä kautta on löytynyt kavereita, niin en ole täysin yksin. Mutta yksinäinen usein kyllä.
Olen pitkän linjan sinkku ja kaipaan kyllä parisuhdetta. Mutta vain hyvää sellaista. Sellaista, jossa on hyvä ja levollinen olo.
Kaipaan fyysistä yhdessäoloa, seksiäkin, mutta enemmän sitä yhdessä nukkumista ja arjen jakamista.
Mutta olen vähän tällainen outo keräilykappale, niin ei sopivaa paria helposti löydy. Ja omat pariutumistaidotkin vähän mitä on. Tai siis niitä ei ole.
Mulla on joitain kavereita, mutta ne suhteet on pinnallisia. Ja yksi tosi tärkeä ihmissuhde joka on mulle paljon tärkeämpi kuin toiselle, mutta tämä on silti se mikä saa mut jaksamaan. Mutta tosta tulee samalla tosi paha olo, kun tiedostan miten kallellaan se suhde on. Olen silti siitä tosi kiitollinen ja pelkään että joskus menetän sen.
Tiedän etten ole yksinäinen sellaisiin verrattuna joilla ihan oikeasti ei ole edes yhtään kaveria tai tuttavaa. Mutta näen ympärilläni jatkuvasti paljon parempaa muilla ihmisillä, mikä saa oman olon tuntumaan tosi surkealta ja oon masentunut. Niin epäreilua että joillain on ihania läheisiä ihmisiä ihan sukulaisina. Kun ei sellaisia voi ansaita itselleen millään määrällä työtä, vaikka mitä olisi valmis tekemään. Oon oikeastaan jo tosi katkera miten omat lähtökohdat voi näin pilata elämää, tai välillä tuntuu että koko elämän. Tuskin niitä oikeasti läheisiä ihmisiä voi löytää enää mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiedän etten ole yksinäinen sellaisiin verrattuna joilla ihan oikeasti ei ole edes yhtään kaveria tai tuttavaa. Mutta näen ympärilläni jatkuvasti paljon parempaa muilla ihmisillä, mikä saa oman olon tuntumaan tosi surkealta ja oon masentunut. Niin epäreilua että joillain on ihania läheisiä ihmisiä ihan sukulaisina. Kun ei sellaisia voi ansaita itselleen millään määrällä työtä, vaikka mitä olisi valmis tekemään. Oon oikeastaan jo tosi katkera miten omat lähtökohdat voi näin pilata elämää, tai välillä tuntuu että koko elämän. Tuskin niitä oikeasti läheisiä ihmisiä voi löytää enää mistään."
En saanut lainausta toimiaan. Kyllä tuollaisessa tilanteessa on hyvinkin yksin ja yksinäinen, vaikka elämässä teknisesti ajatellen olisi ihmisiä. Et sinä varmaan voi laskea sen varaan, että nuo ihmiset olisivat sinua varten, jos sinulle tapahtuisi jotain.
Jotenkin oma ajattelu häilyy. Välillä pelkään, että koko loppuelämä on tätä ja välillä haluan uskoa, että tilanne vielä muuttuu.
Surullista on, kun eniten "välittävät" ihmiset ovat ammattiapu. Eikä sitäkään tietysti ole tarjolla kaikkeen siihen, mihin tarvitsisi.
Ap
Ap
Minä olen yksinäinen, en ole syrjäytynyt koska minulla on ihan hyvä työ ja minulla on läheisiä sukulaisia.
Mutta siis olen koko aikuisikäni asunut yksin, nuorempana minulla oli ystäviä mutta etäännyin heistä ja nyt olen ollut aikalailla yksinäinen noin 5 vuotta.
Arjestani olen aina selviytynyt yksin hyvin, remontit ja muutot teen yksin tai palkkaan jonkun tekemään ne asiat.
Todella vakavaa sairastumista en ole kokenut mutta jos sairastun vakavasti niin kai jotenkin selviän.
En ole koskaan seurustellut enkä edes osaisi asua kenenkään kanssa yhdessä koska yksinäisyyteen tottuu.
Ap mä sanon sulle että kyllä sinäkin selviät. Miksi sinun pitäisi nousta tuosta tilasta ja mikä on tavoitteesi?
M34