Antaisitko miehelle uuden mahdollisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain joku ihminen kolahtaa. Et taida olla itse sitä kokenut. Ei nyt puhuta mistään parin viikon aikaikkunasta vaan pidemmästä ajanjaksosta.

Ap

Joo  mutta sinä et kolahtanut hälle jos juttu kuivui kasaan

Toinen mahdollisuus on luonteenheikkoutta. Kelpuutat miehen koska joku muukin kelpuuttaa mutta on jättänyt miehen eli ei mies ole kovin uskollinen ja hyvä kumppani koska sillä on monia naisia.

Antaisin uuden mahdollisuuden ja olen niin tehnytkin. Lyhyissä deittailuissa missä deittaillaan muitakin saattaa tehdä vääriä tulkintoja toisista ihmisistä ja sen vuoksi tehdä väärän päätöksen. Vähän niinkuin oli niin hyvältä vaikuttava tarjous, että haksahdin ostamaan paskan tuotteen. Ei kukaan pysty lyhyissä tapailuissa tuomaan oikeaa aitoa, syvällistä itseään täydellisesti esiin ja siksi moni valitsee väärin tai hylkää treffiseuran huonona. 

Siksi tämmöiset varasija yms jutut on surullista ajattelua. 

 

Terveisin toisen mahdollisuuden antanut useita vuosia onnellisessa parisuhteessa ollut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi täältä kysytään neuvoa, kun päätös on selkeästi jo tehty. Eli jälleen kerran joku nainen ryhtyy suhteeseen, missä on varavaihtoehto. 

En ymmärrä, mutta eipä asia mulle kuulu.

Eräs ystäväni päätti vihdoin viimein suhteen, jossa mies selkeästi ilmaantui kuvioihin vain, kun oli vaille seksiä. Silti meni kolme vuotta, että pääsi eroon turhista toiveista ja sai taas siipeensä aivan turhaan. 

Niin turhia tällaiset. Menkää terapiaan.

Tehnyt jo päätöksen? Swaippasin hänet vasemmalle. Lähinnä kysyin kokemuksia muilta? Olen itse aika lailla samaa mieltä ettei miehelle tule antaa enää uutta mahista.

Ap

Mies swaippasi sinut oikealle, koska ei muista sinua tai swaippaa kaikki oikealle.

Ymmärsin, että teillä oli yhteydenpitoa ollut koko ajan, niin hän olisi kyllä pyytänyt tapaamista, jos sellaista olisi halunnut. Nyt valoja päälle ja kohti uusi pettymyksiä.

Olen vanhempi rouva, enkä mitenkään osaa ymmärtää nykyistä tapailukulttuuria. Minun silmiini se näyttäytyy kovalta, kylmältä ja armottomalta.

Eikö enää saa tehdä yhtään virhettä? Minun nuoruudessani ymmärrettiin, että joskus vaikkapa ajoitus on pielessä. Eli tuntui jossain hetkessä, että en haluakaan tavata häntä, ei siitä mitään tulee. Sitten aikaa menee ja ihmiset kypsyvät, ja tajuaakin, että ei hitsi, tuo olisi sittenkin ollut hyvä tyyppi. Niin nykyisinkö tällaista ei vain saa anteeksi?

Tuntuu että ihmiset ovat ylpeitä potenssiin sata, mitään ei suvaita, inhimillistä virhettä varsinkaan, vaikka olisi pienikin. Onko kokemukset oikeasti niin järkyttävän huonoja? Vai onko tuo sitä nykyajan pelkoa, joka lävistää ihan kaiken nuorten aikuisten elämässä?

Me mokailtiin ihan huolella joskus, mutta osattiin antaa anteeksi ja uuden mahdollisuudenkin. Jos pitää aina käyttäytyä täydellisesti, niin eihän kukaan voi löytää ketään. Koska olemme jokainen epätäydellinen. Vain epätäydelliset pariutuvat, ja jos sitä pimeää puolta ei näe itsessään, niin sitten jää sinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

"Emme harrastaneet seksiä. Ei ehditty.

Ap"

Tiedän, pohdiskelin yleisellä tasolla. Mutta ei seksin harrastaminen ole tässä se pointti, roikottaa voi muillakin tavoilla. Kyse on henkisestä ongelmasta enkä suinkaan ole mikään puritaani, jonka mielestä seksin harrastaminen olisi jokin häpeä naiselle. Olennaista on joidenkin naisten kyvyttömyys puolustaa omaa sisintään niin että kuka tahansa pääsee sisälle sotkemaan vain siksi, että osoittaa huomiota. On niin iso huomion ja rakkauden tarve, että kuka tahansa kelpaa. Useimmiten näiden naisten miesmaku on hyvin laaja ulkoisesti. Käytöksessä sen sijaan on samaa eli he kiintyvät ja kiinnostuvat juuri niistä miehistä, joita järkevä nainen välttelee. Lööperin laskettelijoista ja mukavien puhujista, joista itse ainakin jo ensisilmäyksellä näen mitä maata kyseinen kundi on. 

Tämä nyt oli vain turhautunut vuodatus niiden hetkien johdosta, kun olen kuunnellut voimatta sanoa

Se on se rakkauden kaipuu. Jos ei ole koskaan saanut aitoa hyväksyntää, ei osaa erottaa mitä se on ja feikkikin käy. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempi rouva, enkä mitenkään osaa ymmärtää nykyistä tapailukulttuuria. Minun silmiini se näyttäytyy kovalta, kylmältä ja armottomalta.

Eikö enää saa tehdä yhtään virhettä? Minun nuoruudessani ymmärrettiin, että joskus vaikkapa ajoitus on pielessä. Eli tuntui jossain hetkessä, että en haluakaan tavata häntä, ei siitä mitään tulee. Sitten aikaa menee ja ihmiset kypsyvät, ja tajuaakin, että ei hitsi, tuo olisi sittenkin ollut hyvä tyyppi. Niin nykyisinkö tällaista ei vain saa anteeksi?

Tuntuu että ihmiset ovat ylpeitä potenssiin sata, mitään ei suvaita, inhimillistä virhettä varsinkaan, vaikka olisi pienikin. Onko kokemukset oikeasti niin järkyttävän huonoja? Vai onko tuo sitä nykyajan pelkoa, joka lävistää ihan kaiken nuorten aikuisten elämässä?

Me mokailtiin ihan huolella joskus, mutta osattiin antaa anteeksi ja uuden mahdollisuudenkin. Jos pitää aina käyttäytyä täydellisesti, niin eihän kuka

Viisaita sanoja. Nyky"markkinoilla" toinen ihminen on tuote, jonka halutaan olevan tietynlainen. Jos ei ole, niin ei "osteta". Ihmistuotteen on tärkeintä tyydyttää omia tarpeita. 

Harvempi ajattelee kasvamista yhdessä, tai ainakaan puhuu niin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi kerran vähän samalla tavalla. Olin käynyt treffeillä yhden mukavan miehen kanssa. Se oli lauantai-ilta. Sovittiin, että käydään seuraavan viikon perjantaina ensin leffassa ja sen jälkeen syömässä ravintolassa. Edellisenä päivänä eli torstaina hän ilmoitti, että treffit pitää perua kun hän on sairastunut flunssaan. Sitten viikon päästä torstaina kysyin, että onko hän jo tervehtynyt, että haluaisiko hän huomenna perjantaina tavata, johon hän vastasi, että hän on vieläkin flunssainen. Lauantaita en edes ehdottanut, kun hän oli ensitreffeillä kertonut, että hän menee silloin työpaikan pikkujouluihin. Kysyin, että aikooko hän mennä pikkujouluihin lauantaina, johon hän vastasi, että kyllä hän aikoo, että kyllä hän silloin on jo terve. Sitten sunnuntaina kysyin viestillä, että miten pikkujoulut menivät, johon hän vastasi, että ne meni hyvin. Sitten siitä miehestä ei enää kuulunut mitään, kunnes vuoden kuluttua hän lä

Niin tuohan ja tinder muutenkii perustuu vaan HARHAAN että sieltä parempi löytyisi. Ei mennä kuten aiemmin yhteen sen ensimmäisen kanssa joka on kiinnostunut esim koulussa, baarissa tai työpaikalla. En nyt tarkoita että ketä tahansa kelpuutetaan...Mutta jos tarkemmin ajattelee niin eihän ihmiset oikeasti ole toinen toistaan parempia! Tietty voi olla ihan karseita tyyppejä joiden kaa ei kannata olla mutta mitä eroa tavallisilla ihmisillä on? Ainoastaan minusta joidenkin kanssa ei vaan voi millään kuvitella seksuaalista kanssakäymistä niin ei tietenkään voi seurustella, mutta eiköhän maailmassa ole moniakin ihmisiä joiden kanssa suhde olisi mahdollinen. Mutta se ei tarkoita sitä että tinderissä nämä tyypit tulisi vastaan... vaan lähinnä sitä että kannattaa antaa sille ok lle mahdollisuus eikä vaan yrittää etsiä parempaa tinderistä. Tai muualtakaan. 

 

mutta tuo ettei tunnisteta ja tajuta tuota tinder monien mahdollisuuksien harhaa on ikävää tai vaikka tunnistettais nii silti ei uskota. 

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempi rouva, enkä mitenkään osaa ymmärtää nykyistä tapailukulttuuria. Minun silmiini se näyttäytyy kovalta, kylmältä ja armottomalta.

Eikö enää saa tehdä yhtään virhettä? Minun nuoruudessani ymmärrettiin, että joskus vaikkapa ajoitus on pielessä. Eli tuntui jossain hetkessä, että en haluakaan tavata häntä, ei siitä mitään tulee. Sitten aikaa menee ja ihmiset kypsyvät, ja tajuaakin, että ei hitsi, tuo olisi sittenkin ollut hyvä tyyppi. Niin nykyisinkö tällaista ei vain saa anteeksi?

Tuntuu että ihmiset ovat ylpeitä potenssiin sata, mitään ei suvaita, inhimillistä virhettä varsinkaan, vaikka olisi pienikin. Onko kokemukset oikeasti niin järkyttävän huonoja? Vai onko tuo sitä nykyajan pelkoa, joka lävistää ihan kaiken nuorten aikuisten elämässä?

Me mokailtiin ihan huolella joskus, mutta osattiin antaa anteeksi ja uuden mahdollisuudenkin. Jos pitää aina käyttäytyä täydellisesti, niin eihän kuka

Täyttä faktaa! Jopa vähemmän kiinnostavat mummelitkin ottavat kierroksia jo ensimmäisestä treffistä, outoja tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä. When people show you who they are, belive them. The first time

Ensimmäinen lyönti on yleensä KEVYIN. Ymmärrä ja muista tämä

Voisiko juntimpaa finglishiä olla mummelilla?

Vierailija kirjoitti:

Antaisin uuden mahdollisuuden ja olen niin tehnytkin. Lyhyissä deittailuissa missä deittaillaan muitakin saattaa tehdä vääriä tulkintoja toisista ihmisistä ja sen vuoksi tehdä väärän päätöksen. Vähän niinkuin oli niin hyvältä vaikuttava tarjous, että haksahdin ostamaan paskan tuotteen. Ei kukaan pysty lyhyissä tapailuissa tuomaan oikeaa aitoa, syvällistä itseään täydellisesti esiin ja siksi moni valitsee väärin tai hylkää treffiseuran huonona. 

Siksi tämmöiset varasija yms jutut on surullista ajattelua. 

 

Terveisin toisen mahdollisuuden antanut useita vuosia onnellisessa parisuhteessa ollut 

Se on surullista, että deittaillaan useampia samaan aikaan. Itse en olisi antanut sinulle uutta mahdollisuutta juuri tuosta syystä.

m

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempi rouva, enkä mitenkään osaa ymmärtää nykyistä tapailukulttuuria. Minun silmiini se näyttäytyy kovalta, kylmältä ja armottomalta.

Eikö enää saa tehdä yhtään virhettä? Minun nuoruudessani ymmärrettiin, että joskus vaikkapa ajoitus on pielessä. Eli tuntui jossain hetkessä, että en haluakaan tavata häntä, ei siitä mitään tulee. Sitten aikaa menee ja ihmiset kypsyvät, ja tajuaakin, että ei hitsi, tuo olisi sittenkin ollut hyvä tyyppi. Niin nykyisinkö tällaista ei vain saa anteeksi?

Tuntuu että ihmiset ovat ylpeitä potenssiin sata, mitään ei suvaita, inhimillistä virhettä varsinkaan, vaikka olisi pienikin. Onko kokemukset oikeasti niin järkyttävän huonoja? Vai onko tuo sitä nykyajan pelkoa, joka lävistää ihan kaiken nuorten aikuisten elämässä?

Me mokailtiin ihan huolella joskus, mutta osattiin antaa anteeksi ja uuden mahdollisuudenkin. Jos pitää aina käyttäytyä täydellisesti, niin eihän kuka

Viisasta puhetta. Näin se menee nykyään. Kun lukee jostain keskustelupalstoilta deittailusta niin naisten yleisin neuvo  toisilleen on "jätä se sika". Elämä vaan ei aina ole niin mustavalkoista. Kenellekkään ei olla valmiita antamaan toista tilaisuutta.