Miksi minulle tulee usein kurja olo tiettyjen ihmisten seurassa?

Aloittaja kertoo tiettyjen ihmisten aiheuttamista olotiloista, siis samojen tuttujen, ymmärtääkseni. Eri ilmiö ovat  vieraiden kohtaamisissa aktivoituvat tunteet, jotka usein pohjautuvat aiempien kokemusten aktivoitumiseen ehkä täysin tiedostamattomien triggereiden johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

 

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Jotkut ei osaa antaa toiselle tilaa ja odottaa, että toinenkin saisi ilmaistua itseään. Nämä tulevat toimeen sellaisten kanssa, joille on yhtä luontevaa saada oma ääni kuuluviin. Ei nuo ihmiset välttämättä tarkoita pahaa, mutta mä en jaksa että omaa vuoroa saa taistella, joten olen mieluummin sellaisten kanssa joiden kanssa tasapaino löytyy ilman yrittämisä ja valtapeliä.

Sitten: PUHUKAA niitä asioita ja tunteita, kysykää jos ette ole varmoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse taistella, ei tarvitse yhtään mitään. Voit nojata taaksepäin ja olla hiljaa koko tapaamisen. Etkä tapaa tuota henkilöä enää koskaan uudestaan

Itse tykkään mieluummin haastaa itseäni kokeilemaan onnistunko saamaan puheenvuoron. 

Joskus käykin niin että ei tahdo oikein kestää muiden energiaa ja tulee loukkaannuttua vähän turhasta. Olisko tälläistä? Hyvin yleistä.

Kertokaa nyt jotakin jotta voisi heittää ajatuksia. Hyvä aihe koska se kaverisuhteidenkin muodostaminen ja ylläpitäminen on välillä haastavaa.

Toivottavasti itse en aiheuta kenellekään pahaa mieltä. Itsessäni oleva herkkyys kyllä aistii kyllä epämiellyttävät ihmiset helposti. Tai siis kiltti olen, jotkut ihmiset käyttävät sitä kyllä helposti hyväksi. Paha mieli siitä tulee. En tiedä miten suojautua ihmisiltä, jotka eivät halua sinulle hyvää. Ei koko maailmaa voi mennä pakoon. Joskus tulee väkisinkin vastaan ihmisiä, jotka haluaisivat lannistaa sinut. Itse hermoherkkä, niin helppo lyödä säpäleiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

 

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Ajattelen, että ihmiset pitää nähdä suoraan sellaisina kuin ovat. Kaikkihan me ollaan mitä olemme, eikä sille paljoa voi.

Jokaisella on oikeus valita seuransa. Valinta tehdään tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Siinä sitten punnitaan kenen kanssa ollessa saa jotain minkä takia kannattaa jatkossakin olla tekemisissä.

Jos valitset viettää jonkun kanssa aikaa ja tunnet hänet, niin ihan turhaa on valittaa valmiiksi tietämistäsi heikkouksista. Voi olla mahdollista, että kertomalla ja huomauttelemalla tapahtuu jotain kehitystä, jotta toinen osaisi olla parempi vuorovaikutuksessa eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama , huomasin tämän kun aloin työskennellä asiakaspalvelutöissä eräässä liikkessä. Siis sellaisessa hiljaisessa, jossa on pakko välillä keskustella asiakkaiden kanssa. Olen aika herkkä itse ja otan ihmiset huomioon. En itsekään osannut kertoa, mistä nämä tunteet johtuu, että jos jutellut ihmisen kanssa, niin tulee jälkeenpäin jopa masentunut/itkuinen olo. Voiko se johtua jostain traumasta, huonosta itsetunnosta, tai että aistii jotain toisesta ihmisestä. En vieläkään tiedä vastausta.

Tuo on jännä ilmiö mitä ei pysty selittämään.

Sen huomaa varsinkin tuollaisissa satunnaisessa suhteellisen lyhyissä kohtaamisissa, jotka voivat vielä olla ihan miellyttäviä.

Mutta mitkä on tunnelmat, voivat jälkikäteen niin vaihdella. Toisten jälkeen maailma on hetken aikaa ainakin kivempi paikka ja toisten

Ei nyt noinkaan.

Tai tässä lähinnä tarkoitin tilanteita, jotka eivät henkilökohtaisesti liippaa mitenkään. Ihmisestä voi huokaus sellainen negatiivisuus ja yleinen kielteinen asenne todella voimakkaana. Joskus ei tarvitse edes sanoa mitään mikä toisi sen ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti itse en aiheuta kenellekään pahaa mieltä. Itsessäni oleva herkkyys kyllä aistii kyllä epämiellyttävät ihmiset helposti. Tai siis kiltti olen, jotkut ihmiset käyttävät sitä kyllä helposti hyväksi. Paha mieli siitä tulee. En tiedä miten suojautua ihmisiltä, jotka eivät halua sinulle hyvää. Ei koko maailmaa voi mennä pakoon. Joskus tulee väkisinkin vastaan ihmisiä, jotka haluaisivat lannistaa sinut. Itse hermoherkkä, niin helppo lyödä säpäleiksi. 

Sellasille ihmisille ei saa koskaa paljastaa mitään henkilökohtaista tai niitä kipupisteitä, joita itsellä on.  Heikkouden huomatessaan he nauttivat pienestä kiusasta... 

Tässä vielä yksi joltakin anonyymiltä joltakin keskustelupalstalta ylös kirjoittamani lause, mikä etäisesti sivuaa aihetta : 

"Jos joku paskoo päällesi, hän ei välttämättä ole vihollinen ja jos joku auttaa sinut pois paskasta, hän ei välttämättä ole ystäväsi" 

Jotkut ihmiset haluavat päteä, olla tarpeellisia ja pyrkivät hakemaan itselleen tärkeiden ihmisten hyväksyntää. Siinä samalla he usein kävelevät niiden ihmisten yli, joiden hyväksyntä ei ole tärkeää. Olen tullut ylikävellyksi enkä enää halua olla tekemisissä, vaikka aiemmin nämä ihmiset kuuluivat lähipiiriini.  

"Ei nyt noinkaan.

Tai tässä lähinnä tarkoitin tilanteita, jotka eivät henkilökohtaisesti liippaa mitenkään. Ihmisestä voi huokaus sellainen negatiivisuus ja yleinen kielteinen asenne todella voimakkaana. Joskus ei tarvitse edes sanoa mitään mikä toisi sen ilmi."

Sivusta kommentoija:  

Itse pelkään olevani tuo ankeuttaja kun olen vähän masentunut luonne.  En haluaisi missään nimessä aiheuttaa kenellekään ikävää tunnetta. En vaan pysty vetämään mitään teatteriakaan muille.

Syitä voi olla monia. Itse huomasin, että sellainen piiloilkeily aiheutti tuota. Ei siis sanota suoraan päin naamaa mitään ilkeää, mutta kuitenkin vaivihkaa takoituksellisesti pyritään loukkaamaan. Mieti tarkemmin mistä keskustelitte ja miten hän suhtautui kertomiisi asioihin. Kiinnitä huomiota erityisesti ilmeisiin, eleisiin ja äänensävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

 

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Hyviin tapoihin kuuluu vastavuoroisuus. Jo pienet lapset harjoittelevat puheenvuoron antamista ja ottamista. Kaikki eivät ole kovin hyviä tuossa ja silloin voi olla pakko keskeyttää, jos haluaa puheenvuoron itselleen.

No kai sinä nyt aikuinen ihminen tajuat miksi.

Ovat energiasyöppöjä, negatiivisia, luonnevikaisia, tms tms?

Kuuntele itseäsi. Osa ihmisistä on "vampyyreja", ne imee toisen kuiviin, koska ne täyttää omaa tyhjyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on vaan energiasyöppöjä

En tiedä noista tuttavistasi mutta näin se vaan o

Jotkut esinerkiksi puhuu liikaa tai on liian innokkaita eikä lue toisten eleitä ja ilmapiiriä, joten heidän kanssa on raskasta olla. Joutuu joustamaan jatkuvasti, kun he eivät tajua sellaisia asioita luonnostaan.

Tämän lisäksi tahdikkuus ja hyvät käytöstavat eivät ole trendikkäitä. Nyt trendaa ilmeisesti edelleen ilkeys, nolot mukanokkeluudet, uhriutuminen, itsetietoisuus tyyliin minäminäminä... Vänkääminen ja vastaansanominen joka asiassa. Sanot tykkääväsi kesästä, niin eiköhän se keskustelukumppani kohta ylistä talvea. Sanot inhoavasi vaikka kyitä niin tulee kiihkeä palopuhe niiden erinomaisuudesta yms. Kiellettyjä puheenaiheita on luultavasti kaikki, ainakin jonkun mielestä. Sukulaista tavatessa ei missään mielessä saa tiedustella perhesuunnitelmista, kumppanista, työtilanteesta, koska mitä kenenkään elämä muille kuuluu. Mutta toisaalta ellet kysy, niin olet välinpitämätön. 

Minä kaipaan luontevaa, tahdikasta kanssakäymistä, ystävällistä jutustelua normaalilla suomen kielellä, ymmärrystä siitä suhteen tasosta, ollaanko tuttavia, ystäviä, sukulaisia, työkavereita, virka-asioissa, asiakaspalvelutilanteessa jne. Kaipaan asiallisuutta, huomaavaisuutta, mutta en palopuheita, liioittelevaa kielenkäyttöä, tunkeilevia utelua...

Vierailija kirjoitti:

"Ei nyt noinkaan.

 

Tai tässä lähinnä tarkoitin tilanteita, jotka eivät henkilökohtaisesti liippaa mitenkään. Ihmisestä voi huokaus sellainen negatiivisuus ja yleinen kielteinen asenne todella voimakkaana. Joskus ei tarvitse edes sanoa mitään mikä toisi sen ilmi."

 

Sivusta kommentoija:  

Itse pelkään olevani tuo ankeuttaja kun olen vähän masentunut luonne.  En haluaisi missään nimessä aiheuttaa kenellekään ikävää tunnetta. En vaan pysty vetämään mitään teatteriakaan muille.

Mulla on kans vähän ankeuttajafiilis tällä hetkellä, elämä ei mene ihan hirveen ruusuisesti ja musta tuntuu että mä vaan valitan aina kaikille kaikesta. Mutta just tuo että vaikee esittää että hyvin menee jos joku kysyy että kuis kulkee. Pitäis opetella valehtelemaan mutta en tykkää taas sit siitä :D

Vierailija kirjoitti:

"Ei nyt noinkaan.

 

Tai tässä lähinnä tarkoitin tilanteita, jotka eivät henkilökohtaisesti liippaa mitenkään. Ihmisestä voi huokaus sellainen negatiivisuus ja yleinen kielteinen asenne todella voimakkaana. Joskus ei tarvitse edes sanoa mitään mikä toisi sen ilmi."

 

Sivusta kommentoija:  

Itse pelkään olevani tuo ankeuttaja kun olen vähän masentunut luonne.  En haluaisi missään nimessä aiheuttaa kenellekään ikävää tunnetta. En vaan pysty vetämään mitään teatteriakaan muille.

Minäkin olen tuollainen ja siksi en yleensä viihdy yltiöpositiivisten ihmisten seurassa, ja tuskin hekään minun. Jos kohtaan jonkun samanhenkisen kuin itse olen, on vuorovaikutuksrssa heti paljon parempi fiilis. Ei tule tunnetta että pitäisi esittää jotain.

Hesarissa oli just luettelo mielenterveyden häiriöistä ja yksi oli se, että ihmisporukassa tulee ahdistavan huono olo. 

Mene hoitoon