Miksi minulle tulee usein kurja olo tiettyjen ihmisten seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Mä olen viime aikoina huomannut, että voin tosi huonosti yhden työkaverin seurassa. Ollaan onneks aika harvoin samassa vuorossa, mut silloin kun ollaan, tehdään tiiviisti pienessä tiimissä töitä. Mä olen aina ennen niitä työvuoroja tosi ärtynyt ja vähän ahdistunutkin, ja tuntuu että työ on raskasta ja liian kuormittavaa. Toiset työvuorot ei vaikuta tolla lailla. Harmittaa ja surettaa, ja vähän ärsyttääkin että yks ihminen vaikuttaa mun hyvinvointiin näin paljon. Enkä oikein pääse hänestä eroonkaan, koska en halua vaihtaa työpaikkaa. 

Sinähän itse kerrot mikä se syy on. 

Eli mikä on tämä käytös sinua kohtaan? Petytkö itse jotenkin? Vai mitä tässä on taustalla?

Oletko kateellinen tai jotakin muuta?

Pahansuopuus? Henkilökemiat eivät vain osu yksiin? Liika päteminen ja dominointi suhteessa sinuun? 

Suurimmasta osasta ihmisiä tulee sellainen olo, ikävä kyllä. Kun on esim. kahden tuttavan kanssa ja heillä selvästi keskenään synkkaa paremmin kuin minun kanssani. Tai kun kerron tutulle jonkin itseäni ilahduttaneen jutun, niin hän alkaa kertoa, miten käsitin väärin kaiken ja olen väärässä muutenkin. Tms.

Mulle tulee sellainen olo jos tunnen itseni tyhmäksi tai muuten vaan huonoksi toisten seurassa 

Tuo vaikuttaa siltä että jotakin on joka sinua vaivaa jälkikäteen, ole kuitenkin rehellinen sen suhteen että onko se syy näissä kavereissasi vai sinussa kuitenkin. Voihan siinä olla myös hieman kaikenlaista sekaisin, en kiellä sitä mutta pohdi ainakin omaa osuuttasi. Lähde siitä liikenteeseen, se on helpointa niin koska sinä tunnet itsesi ja tiedät ne kaikki asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

 

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Vastavuoroisuus kuuluu hyviin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee sellainen olo jos tunnen itseni tyhmäksi tai muuten vaan huonoksi toisten seurassa 

Eli se tunne vain tulee ja kun tiedät mistä se johtuu niin hyväksyt sen ja osasi? Onko tässä muuta vai onko se vain tuo tunne? Ymmärrän kun joskus tulee itsellekin sellainen tunne mutta ei se nyt niin paha asia ole eikä siitä ole haittaa minulle.

"Vastavuoroisuus kuuluu hyviin tapoihin"

> kaikki eivät osaa hyvin tapoja ja moni ei ollenkaan huomaa ottaa muita huomioon. Eivätkä he tarkoita sitä pahalla, he vaan eivät kykene näkemään tällaista asiaa

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama , huomasin tämän kun aloin työskennellä asiakaspalvelutöissä eräässä liikkessä. Siis sellaisessa hiljaisessa, jossa on pakko välillä keskustella asiakkaiden kanssa. Olen aika herkkä itse ja otan ihmiset huomioon. En itsekään osannut kertoa, mistä nämä tunteet johtuu, että jos jutellut ihmisen kanssa, niin tulee jälkeenpäin jopa masentunut/itkuinen olo. Voiko se johtua jostain traumasta, huonosta itsetunnosta, tai että aistii jotain toisesta ihmisestä. En vieläkään tiedä vastausta.

Tuo on jännä ilmiö mitä ei pysty selittämään.

Sen huomaa varsinkin tuollaisissa satunnaisessa suhteellisen lyhyissä kohtaamisissa, jotka voivat vielä olla ihan miellyttäviä.

Mutta mitkä on tunnelmat, voivat jälkikäteen niin vaihdella. Toisten jälkeen maailma on hetken aikaa ainakin kivempi paikka ja toisten jälkeen voi olla täynnä selittämätöntä synkkyyttä, joidenkin jälkeen jopa jotain ihme kiukkua, jolle ei ole mitään järkevää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen viime aikoina huomannut, että voin tosi huonosti yhden työkaverin seurassa. Ollaan onneks aika harvoin samassa vuorossa, mut silloin kun ollaan, tehdään tiiviisti pienessä tiimissä töitä. Mä olen aina ennen niitä työvuoroja tosi ärtynyt ja vähän ahdistunutkin, ja tuntuu että työ on raskasta ja liian kuormittavaa. Toiset työvuorot ei vaikuta tolla lailla. Harmittaa ja surettaa, ja vähän ärsyttääkin että yks ihminen vaikuttaa mun hyvinvointiin näin paljon. Enkä oikein pääse hänestä eroonkaan, koska en halua vaihtaa työpaikkaa. 

Mitä luulet, että tässä on taustalla, että vaan yhden työkaverin kohdalla esiintyy tuota?

Puhuvat tyhmiä juttuja. Ei jaksa kiinnostaa pätkän vertaa.

Huono energia, piilovittuilu. Puhuvat sinusta pahaa selän takana? Aiheuttavat stressiä, ja unohdat syödä, jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

 

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Ei tarvitse taistella, ei tarvitse yhtään mitään. Voit nojata taaksepäin ja olla hiljaa koko tapaamisen. Etkä tapaa tuota henkilöä enää koskaan uudestaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama , huomasin tämän kun aloin työskennellä asiakaspalvelutöissä eräässä liikkessä. Siis sellaisessa hiljaisessa, jossa on pakko välillä keskustella asiakkaiden kanssa. Olen aika herkkä itse ja otan ihmiset huomioon. En itsekään osannut kertoa, mistä nämä tunteet johtuu, että jos jutellut ihmisen kanssa, niin tulee jälkeenpäin jopa masentunut/itkuinen olo. Voiko se johtua jostain traumasta, huonosta itsetunnosta, tai että aistii jotain toisesta ihmisestä. En vieläkään tiedä vastausta.

Tuo on jännä ilmiö mitä ei pysty selittämään.

Sen huomaa varsinkin tuollaisissa satunnaisessa suhteellisen lyhyissä kohtaamisissa, jotka voivat vielä olla ihan miellyttäviä.

Mutta mitkä on tunnelmat, voivat jälkikäteen niin vaihdella. Toisten jälkeen maailma on hetken aikaa ainakin kivempi paikka ja toisten jälkeen voi olla täynnä selittämätöntä synkky

Kyllä sen nyt usein kuitenkin tietää, toki tähän voi elämä liittyä yleisestikin, elämäntilanteet yms. Monikaan ei vain halua kertoa koskaan, haluavat vain murjottaa ja marista sitä pahaa oloa.

Tietyt ihmiset droppaavat tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhuvat tyhmiä juttuja. Ei jaksa kiinnostaa pätkän vertaa.

No sitten kannattaa vaihtaa seuruetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama , huomasin tämän kun aloin työskennellä asiakaspalvelutöissä eräässä liikkessä. Siis sellaisessa hiljaisessa, jossa on pakko välillä keskustella asiakkaiden kanssa. Olen aika herkkä itse ja otan ihmiset huomioon. En itsekään osannut kertoa, mistä nämä tunteet johtuu, että jos jutellut ihmisen kanssa, niin tulee jälkeenpäin jopa masentunut/itkuinen olo. Voiko se johtua jostain traumasta, huonosta itsetunnosta, tai että aistii jotain toisesta ihmisestä. En vieläkään tiedä vastausta.

Tuo on jännä ilmiö mitä ei pysty selittämään.

Sen huomaa varsinkin tuollaisissa satunnaisessa suhteellisen lyhyissä kohtaamisissa, jotka voivat vielä olla ihan miellyttäviä.

Mutta mitkä on tunnelmat, voivat jälkikäteen niin vaihdella. Toisten jälkeen maailma on hetken aikaa ainakin kivempi paikka ja toisten jälkeen voi olla täynnä selittämätöntä synkky

Se kiukku johtuu yleensä siitä, ettei pysty hyväksymään ja myöntämään itsessään jotakin piirrettä, minkä toinen havaitsee.  

Monesti se voi olla jokin piirre, jonka eteen on tehnyt hirveästi henkistä työtä, mutta silti toisen silmin ei olekaan saavuttanut mitään.  Se tuntuu epäreilulta ja jopa kiusalta, vaikka saattaa olla täysin toisen viaton lipsautus, jota ei ole lainkaan tarkoitettu satuttavaksi. 

Tokihan on niitäkin jotka tykkää satuttaa muita ja aiheuttaa tahallaan ärsytystä.  Mutta niissäkin tapauksissa sanat satuttavat vain, jos kuulija ei ole sinut itsensä kanssa.