Miksi minulle tulee usein kurja olo tiettyjen ihmisten seurassa?

Luota kokemaasi. Tuo tunne ei synny vahingossa ja kuten sanoit: tietyt ihmiset aiheuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

 

Mua on aina kiinnostanut tämä asia ihmisissä.  Mitä mieltä olette siitä että voiko toiselta odottaa vastavuoroisuutta tai voiko toisen itsepuhelusta loukkaantua ?  Vai onko se täysin omalla vastuulla viihtyä toisen seurassa eli se oma puheenvuoro vaan täytyy taistella itselleen ja sopeutua tilanteeseen? 

Tässä voisi olla kyse tilannetajusta. Nykyihminen on usein rajaton. Kaikesta voi puhua kaikille ja me kaikki ollaa yhtä tärkeitä... Ei, se ei mene niin. Joskus eroteltiin hyvin tarkkaan läheiset ja vieraat. Vieraita teititeltiin osoituksena etäisyydestä. Naapurit, työkaverit, asiakaspalvelijat, kouluissa opettajat eivät olleet automaattisesti sinuja, vaan hyvien tapojen mukaisesti sivukaupalla tehtiin vain erityisten ja läheisten kanssa. Läheisellä oli sitten lupa kysellä henkilökohtaisiakin asioita. 

Nykyään kun ei tiedetä rajoja, niin joidenkin ihmisten kanssa voi joutua varsinaiseen kuulusteluun, toinen ei puhu ikinä mitään, koska mikään ei kuulu muille ja kolmas taas saattaa avautua holtittomasti ihan mistä tahansa mielenterveysongelmista seksimieltymyksiinsä. On vaikea kohdata ihmisiä, kun ei ikinä tiedä mihin pitää varautua.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli just luettelo mielenterveyden häiriöistä ja yksi oli se, että ihmisporukassa tulee ahdistavan huono olo. 

Mene hoitoon 

Sieltä yksi kiusaajakin heräsi.

Vierailija kirjoitti:

No kai sinä nyt aikuinen ihminen tajuat miksi.

Ovat energiasyöppöjä, negatiivisia, luonnevikaisia, tms tms?

En ole ap, mutta tiedän mikä tuota minussa aiheuttaa: valehtelu, ilkeily ja ei-autenttinen "ylihengellisyys".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

 

Mulla päinvastoin, jos kovasti on udeltu yksityisasioita, niitä on sitten käytetty mua vastaan.

Sama. Itse tykkään, kun muut puhuu omista asioistaan. Niistä saa aina juttua aikaiseksi ja näin varmistan samalla oman selustan, ettei mun asioita tiedetä juuri tuon mainitsemasi syyn takia.

No tähänhän on monta syytä. Ainakin itse olen huomannut tämän kolmen ihmistyypin kanssa. Ensimmäiseksi ihmiset, jotka voivat itse huonosti eli ovat masentuneita/ahdistuneita ja se olotila välittyy heistä myös ulkopuolelle. Kaikista masentuneistahan ei toki mitään säteile, mutta kyllä esim. yksi hyvä ystäväni oli todella raskasta seuraa pahimman masennusjakson aikana. Toiseksi ihmiset, jotka ovat hyvin aikaansaavia ja todella positiivisia. Näiden seurassa tulee usein alemmuuskompleksi ja yrität peilata myös omaa käyttäytymistä tähän yliaktiivisuuteen, mikä on raskasta. Kolmantena on ihmiset, jotka ylianalysoivat kaikkea ja usein vielä vähän väärin. Näiden seurassa saat koko ajan miettiä, mitä sanot, koska kaikki sanomasi voidaan tulkita vähän miten sattuu. Ja jokainen meistä voi jossain elämänvaiheessa olla raskasta seuraa muille. Eihän kukaan ole pysyvä persoona, vaan elämä ja erilaiset traumat meitä muokkaavat koko ajan.

Se on ilkeys. Joillakin on perusluonne negatiivinen, ilkeä ja vihamielinen. Toki monet ovat oppineet sitä peittämään kun tietävät ettei sillä pärjää ihmissuhteissa. Mutta siellä taustalla se piilee vaikka kuinka olisi opetellut toimimaan sosiaalisissa tilanteissa siedettävällä tasolla. Herkät ihmiset tunnistaa sen helposti. 

No ei tosta saanut mitään selvää niin varmaan olet siis p erseestä heille?

Jos on aina kurja olo jonkun ihmisen seurassa, kannattaa pohtia miksi. Jos syy on se, että tuo  toinen ihminen mitätöi, halventaa tms. negatiivista, niin kannattaa päättää tuo ihmissuhde. Minä vietin kouluaikana eniten aikaa sellaisen koulukaverin kanssa, joka ei arvostanut minua, vaikka olin hänen tavoin hyvä koulussa, mutta olin hyvin ujo ja kömpelö. Olimme yhdessä, koska perheemme olivat perhetuttuja. Tuollainen pitkällinen negatiivinen suhde vaikuttaa väistämättä persoonaan. Jotenkin totuin siihen, että olen jotenkin huono ja mitätön. Näin kaukaa näkee selkeästi tuon suhteen vahingollisuuden. Toisaalta ujous ja vetäytyminen olivat asioita, joista sain huonoa palautetta paljon muutenkin, joten en halua liikaa korostaa tuon yhden ihmissuhteen merkitystä. 

Minulle tulee kurja ja vaivautunut olo niiden ihmisten seurassa, jotka eivät voi olla kehuskelematta kuinka hyvissä rahavaroissa he ovat ja kuinka he voivat hankkia itselleen yhta jos toistakin, matkustavat usein ja minne haluavat ja pankkitilikin pursuaa itse hankittuja ja perintönä saatuja varoja joita sitten voidaan jättää perintönä jälkipolvillekin. Tätä vaivaannuttavaa kehuskelua esiintyy valitettavan paljon eläkeläisten piireissä joissa minäkin nyt ikäni puolesta liikun.

Minulla tuo tunne tulee siitä, jos olen ihmisen seurassa kuka puhuu itsestä ja omista asioista eikä tunnu kiinnostuneelta minun kuulumisista. Joko ei kuuntele tai puhuu päälle tai sitten on vain hiljaa minun kertoessa itselle tärkeää asiaa ja ei kommentoi mitään vaan kääntää nopeasti puheen takaisin itseensä. Tulee olo, että olen epäkiinnostava ja vähemmän arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuo tunne tulee siitä, jos olen ihmisen seurassa kuka puhuu itsestä ja omista asioista eikä tunnu kiinnostuneelta minun kuulumisista. Joko ei kuuntele tai puhuu päälle tai sitten on vain hiljaa minun kertoessa itselle tärkeää asiaa ja ei kommentoi mitään vaan kääntää nopeasti puheen takaisin itseensä. Tulee olo, että olen epäkiinnostava ja vähemmän arvokas.

Miksi tää tuntuu olevan niin yleistä? Itse koitin puida esim sukulaisten mulle kertomia ongelmia, mut en melkein ikinä saanut samaa takaisin. Jätinkin osan ja ymmärsin sen mitä olin ajatellut koko ajan eli pelkkä roskakori olin heille.

"Jos luulet olevasi masentunut, katso ensin kenen seurassa vietät aikaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jokin tällaisen ihmisen käytöksessä triggeröidä aikaisemman trauman?

Itsellä koulukiusaamisen aiheuttama huono itsetunto korostuu esim. silloin kun keskustelukumppani ei kysele mitään minun elämästä vaan puhuu vain omastaan. Tulee vähätelty olo.

Kyllähän se onkin vähättelyä ja epäkohteliasta, jos puhuu vain itsestään. Keskustelun kuuluu olla pääosin vastavuoroista.

Voivathan molemmat kertoa omista asioistaan sen verran kuin haluavat. Kyselemisessä on aina se vaara, että voi tulla kysyneeksi jotain sellaista, mitä toinen ei halua kertoa syystä tai toisesta.

Laita vähän referaattia tulemaan siitä, mitä ne henkilöt puhuvat. Niin on meidän helpompi vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei nyt noinkaan.

 

Tai tässä lähinnä tarkoitin tilanteita, jotka eivät henkilökohtaisesti liippaa mitenkään. Ihmisestä voi huokaus sellainen negatiivisuus ja yleinen kielteinen asenne todella voimakkaana. Joskus ei tarvitse edes sanoa mitään mikä toisi sen ilmi."

 

Sivusta kommentoija:  

Itse pelkään olevani tuo ankeuttaja kun olen vähän masentunut luonne.  En haluaisi missään nimessä aiheuttaa kenellekään ikävää tunnetta. En vaan pysty vetämään mitään teatteriakaan muille.

Mulla on kans vähän ankeuttajafiilis tällä hetkellä, elämä ei mene ihan hirveen ruusuisesti ja musta tuntuu että mä vaan valitan aina kaikille kaikesta. Mutta just tuo että vaikee esittää että hyvin menee jos joku kysyy että kuis kulkee. Pitäis opetella valehtelemaan mutta en tykkää taas sit siitä :D

Ei nämäkään asiat ihan niin yksioikoisia ole. Tosiaan ollaan kaikki varmasti välillä raskasta seuraa jollekin. Riippuu myös täysin siitä millainen ihmissuhde on kyseessä. Jos ihminen tärkeä itselle, sitä ymmärtää ja jaksaa paremmin ja haluaakin tukea, kun tietää kovemmassa paikassa saavansa tukea vastavuoroisesti takaisin.

Jonkinlainen pyrkimys positiivisuuteen on hyväksi, mutta ei sen tarvitse olla mitään teennäistä hypetystä.

Olen todennut että lähes aina kurja olo jälkeenpäin johtuu omien rajojen rikkomisesta.

Vierailija kirjoitti:

"Jos luulet olevasi masentunut, katso ensin kenen seurassa vietät aikaa".

Eniten itseni kanssa :) Kyllä olenkin masentava

Upsis

Tiedän tunteen ja olen miettinyt, miksi tuo epämiellyttävä mieliala tiettyjen henkilöiden tapaamisen jälkeen jää.

Luultavasti tunne tulee siitä, että toisen ihmisen eleistä käy selväksi jonkinasteinen halveksunta, vaikka keskustelu sujuisi asiallisesti.

Toinen havaitsemani seikka on toisen ihmisen suorittama manipulointi, johon kohteen on vaikea reagoida. Esimerkiksi eräs henkilö mm. aloittaa sanomaan jotain negatiivista henkilöön liittyvää, mutta jättää sanomisensa kesken ja tokaiseen "antaa olla". Tietenkin tuossa alkaa miettimään, olenko minä niin kamala ettei minulle voi asiasta sanoa, mutta tuo onkin tarkoin harkittua toisen ihmisen minäkuvan nakertamista. Ehkä kaikkea negatiivista manipulointia ei huomaa, mutta alitajuntaisesti havaitsee asian.