En enää jaksa...
liikaa menetyksiä ja surua, liikaa valvomista, korvakierrettä.... mies kykenemätön tukemaan... aina pitäisi vaan jaksaajaksaajaksaajaksaa... vaan sisällä on vaan tyhjää ja kuollutta... hetken ilosta loputon suru....... Oon niin yksin ja yksinäinen.... Kukahan musta välittäis, kuka auttais jaksamaan... Ei kukaan, niinpä jatkan yksin kunnes päässä naksahtaa tai jotain...
Kommentit (6)
Kuullostat tosi väsyneeltä, ja ahdistuneelta, tarvitset ehdottomasti tukea, ja hengähdystaukoa rutiineista!!!
Itsekkin olen välillä kamppaillut valtavan surun, ja ahdistuksen kanssa, silloin tuntui, ettei tästä voi parantua, kukaan ei auta,
Nyt jälkiviisaana, kolmenvuoden takaa voi sanoa, että kyllä nainen vaan jaksaa, ja pärjää!
Hae apua, niinkuin minä tein, terapeuttia, kuuntelijaa, ehkä lääkitys, sitä kautta järjestyy myös kodinhoitoapua,
Todennäköisesti sinulla on pieniä lapsia, pyydä surutta apua ystäviltä, perheeltä, jne.
Ota omaa aikaa, miehen TÄYTYY sitä sinulle antaa !!! Käy kampaajalla, hierojalla, hemmottele itseäsi shoppailupäivällä, syö hyvin, lepää riittävästi, uimahallireissukin piristää, soita ystäville,
Anna itsellesi lupa nauttia, ja tehdä itsekkäitäkin asioita, Opi sanomaan Ei, jos sitä tarkoitat, Kuuntele hyvää musiikkia, Arvosta itseäsi, sinä olet itsesi paras ystävä, huolehdi siis itsesi kuntoon =)
Zemppiä sinulle, olet varmasti hieno ihminen !
Kiitos kannustavista sanoistasi!
En tiedä kuinka tästä suosta noustaan... kun paskaa tulee joka tuutista, eikä loppua näy. Kiitos kuitenkin kovasti!!!!
mutta tuohon sinänsä kannustavaan viestiin vaan..
Kun ihmiset usein kehottaa hakemaan apua: realiteetti on että sitä ei aina saa.
Olen sekä siviili- että virkaelämäni puitteissa etsinyt apua yliuupuneelle äidille, lähes tuloksetta. Nykyään kodinhoitajaa ei todellakaan saa ainakaan joka kunnassa lapsiperhelle vaikka olisi mikä, samoin masentuneelle ainoa apu voi olla 5 minuutin tapaaminen terveyskeskuslääkärin kanssa, josta poistutaan kenties reseptin kanssa mutta muu henkinen huolto ja tilannekartoitus jää.
En halua lyödä lyötyä, en missään nimessä, jo työnikin puolesta haluaisin että järjestelmä toimisi uupuneitten avuksi, mutta kun aika usein kuuluu että jos vaan hakee apua, niin saa: eli kääntäen: jos sinulla ei ole riittävästi tukea, se on oma syysi kun et ole hakenut.
Olen itsekin pyytänyt apua useaankin otteeseen tuttaviltani kun jokin tilanne on mennyt ylivoimaiseksi esim sairaan lapsen valvomisen kanssa, mutta usein " apu" on vain voivotteleva tekstiviesti " tsemppiä" - sitä tsemppiä ei kuitenkaan paikalle tuoda omalla työpanoksellaan.
Joten: Toivon vilpittömästi että ap:lla ja KAIKILLA olisi se oma turvaverkosto, " varaäiti" hetkeksi, jos äidin voimat kertakaikkiaan väsyvät.
Ja anteeksi kirjoituksen katkera sävy, tuo " en jaksa" on vaan melko pinnalla itselläkin nyt.
on totta, että apu on tiukassa, mutta itse otin hurjan vaikeina aikoina neuvolaan yhteyden, ja sain sieltä lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille, jonne pääsin keskustelemaan n. 4 vrk:tta lähetteen laiton jälkeen, siitä sain siis jatkohoidot terapiaan, ohjeistukset samalla lääkitykseen, sekä myös tarvittaessa olisin saanut apua tähän kodinhoitoapuun pariksi tunniksi viikossa,
Sieltä saa myös tukiryhmiä, vertaistukea, jne.
Hoitoa kannattaa siis tosiaan aktiivisesti hakea, eikä nämä terveyskeskuslääkärit tosiaan laita lähetteitä tms. on siitäkin kokemusta, joten samaa mieltä edellisen kanssa.
Vasta kun oma ahdistus meni toooosi pahaksi, soitettiin itseasiassa tuttava hoitajalle, joka antoi vinkin , ottaa neuvolan kautta lähete, niin hoitoon pääsee nopsasti. Lapsien parhaaksi, että äiti voi hyvin =)
Minulla on ollut jo kolme vuotta lääkitys, vaikka terapiassa en ole enää käynyt, kyllä vaikeita hetkiä tulee vieläkin, mutta siihen pisteeseen en haluaisi enää joutua, se oli itselleni karmea henkinen lamaannus, joten toivon tosiaan, että apua tarvitsevat hakisivat apua ajoissa =)
Minä tiedän kuinka sieltä suosta noustaan. Olen noussut sieltä itsekin. Jos haluat niin voin kirjoittaa sulle suoraan sun sähköpostiin? Laita vaan mulle osoitteesi. Voimia!!!
tosi uupuneelta! Eikö olis edes jotain kriisipuhelinta, johon voisit soittaa? Keski-Suomessa on esim. Mobile tai joko se sosiaalipäivystys alkoi. Apua tarvitset ja pian!