Kysymys teille jotka teette etätöitä!

Keittiön pöydän ääressä. Kun lopetan työt, nostan läppärin ym jääkaapin päälle 😄

Fyssarin mielestä mulla pitäisi olla sähköpöytä, iso näyttö, näppäimistö ym, mutta ei vaan ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Työpöydän ääressä aina. Läppäri + iso näyttö. Hyvä ergonomia. Mun töitä ei voisi tehdä makoillen läppäri mahan päällä, pelkkä ajatuskin naurattaa.

Minä teen kun olen selkävaivainen ja tällä hetkellä en voi istua, enkä seisoa. Välilevyt ja mitä lie muusina.

Hidasta on selällään työskentely kun on vain yksi näyttö ja eikä numeronäppäimiä oikealle kädelle.

Mutta eipä tartte olla saikulla. 

Riippuu siitä mitä teen. Jos vain osallistu palaveriin niin etten samalla pahemmin naputtele koneelle, menen sohvalle. Muuten olen yleensä keittiön pöydän ääressä. Jossain vaiheessa istuin sohvalla koko päivän kyynärpäillä jalkoihin nojaten kone sohvapöydällä, mutta siinä kun istui useamman tunnin liikkumatta, oli aika jumissa.Nykyisin käyn noin kolme päivää viikossa toimistolla ja kotonakin tulee istuttua helpommin pöydän ääreen kuin silloin korona-aikoina, jolloin oli aina etänä. En enää muista niitä aikoja kovin hyvin, mutta taisin pari vuotta olla lähes kokonaan etänä eikä ole todellakaan ikävä sitä aikaa. Jos matka toimistolle kestäisi maksimissaan puoli tuntia, kävisin joka päivä, mutta nyt haluan välillä pystyä nukkumaan pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla mihin läppärin tai puhelimen voi ottaa. Kesällä olin paljon mökin lauturilla tai rannalla. Harvemmin olen pöydällä.

Mökin laiturilla ei kyllä saa eikä tule mitään töitä tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina työpöydällä. Ergonomia on parempi, pöytäkone kaksine näyttöineen ja kirkasvalo. Plus stressaajana on tuntunut helpommalta erottaa työ ja vapaa-aika, kun työtä ei koskaan tee muualla kuin työpisteellä, eikä toisaalta työpisteellä puuhata muuta. Ei ole työmatkaa erottamassa niin henkinen ero näin. 

Kiitos, mua mietityttikin tuo työergonomia. Aika paljon tulee etätyössä olevilla yhteiskunnalle tai työnantajalle kalliita liikuntaelinsairauksia, jos maataan missä sattuu. Huolehtikaa ihmiset itsestänne.

Selkävaivaisena huonoin vaihtoehto minulle on se toimiston työpiste, tulee alaselkä kipeäksi ja toipuminen kestää kuukausia, jos pahaksi pääsee. Kotona istun jalat sylissä keittiön tuolilla ja selkä oikenee siinä hyvään asentoon. Istun myös mielelläni lattialla tai pötkötän sohvalla. Parasta etätyössä onkin se, että voi vaihtaa paikkaa, toimistolla vaihtoehdot ovat istua tuolilla tai seistä ja paikallaan seisominen on myös paha, jos selkä ei ole terve.

Työpöydän ääressä joko istuen tai seisten. Pyrin jättämään työasiat pieneen työhuoneeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina työpöydällä. Ergonomia on parempi, pöytäkone kaksine näyttöineen ja kirkasvalo. Plus stressaajana on tuntunut helpommalta erottaa työ ja vapaa-aika, kun työtä ei koskaan tee muualla kuin työpisteellä, eikä toisaalta työpisteellä puuhata muuta. Ei ole työmatkaa erottamassa niin henkinen ero näin. 

Kiitos, mua mietityttikin tuo työergonomia. Aika paljon tulee etätyössä olevilla yhteiskunnalle tai työnantajalle kalliita liikuntaelinsairauksia, jos maataan missä sattuu. Huolehtikaa ihmiset itsestänne.

Selkävaivaisena huonoin vaihtoehto minulle on se toimiston työpiste, tulee alaselkä kipeäksi ja toipuminen kestää kuukausia, jos pahaksi pääsee. Kotona istun jalat sylissä keittiön tuolilla ja selkä oikenee siinä hyvään asentoon. Istun myös mielelläni lattialla tai pötkötän sohvalla. P

Tää on totta! Välillä ihan pakko mennä olohuoneen matolle makaamaan vatsallaan läppärin kanssa. 

Ruokapöydän ääressä.

Mistä löytää etätyö?

Yleensä pöydän ääressä, mutta luettavat asiat luen sohvalla tai sängyllä maaten.

Videokokoukset hoidan kotiaskareita tehden.

Keittiössä pöydän ääressä tai autossa pöydän ääressä. Mutta jos nyt joku monen tunnin webinaari on kuunneltavana niin sitten loikoilen sohvalla tai sängyssä. 

Mulla on sähköpöytä ja kunnon tuoli. Pöydällä ulkoinen näyttö, näppis ja hiiri, kakkosnäyttönä toimii läppärin oma näyttö. En pystyisi (= tuntuisi inhottavalta) kokonaista työpäivää tekemään pelkällä läppärillä.

Sähköpöydän ääressä teen ja työtuoli on kunnollinen, iso näyttö ja mousetrapper, jota syliin ei voi edes ottaa. Teen vain etätyötä joten panostin näihin. Kirjoitan työkseni pitkiä asiakirjoja ja toisella näytöllä on materiaali ja toisella word. Ei tämä onnistuisi vain läppärillä. Ehkä kerran kuukaudessa otan läppärin sohvalle ja kuuntelen jonkun koulutuksen. 

Pöydän ääressä. Puhelut hoidan kävellen edestakaisin kotona, jos minun ei tarvitse olla koneen ääressä. Osan palavereista voin hoitaa sohvalla istuen. 

Työpöydän äärellä tietenkin. Käytän kahta isoa näyttöä työtehtäviini + läppärin näytöllä auki teams ja sähköposti. Joskus ihmettelen heitä ketkä tekee pelkällä läppärillä, että eikö ole todella hankalaa. Työssäni tarvitsen usein auki excelin, word-dokkarin ja vielä pari ohjelmistoa joten en pystyisi pelkällä läppärillä tekemään. Joskus aamulla saatan lukea sähköpostit pelkällä läppärillä, tai jos osallistun johonkin firman infoon tai koulutukseen, saatan mennä sohvalle seuraamaan läppärin kanssa tai laittaa läppärin pöydälle ja esim. jumppailla samalla. 

Teen töitä ainoastaan työhuoneessani työpöydän ääressä. Se on sähköpöytä, jonka olen itse ostanut omilla rahoillani. Olohuoneessa käytän läppäriä ainoastaan silloin, jos testaan sen toimivuutta ennen työmatkaa, joita on pari kertaa vuodessa. Muuten ei tulisi mieleenkään tehdä töitä ilman kunnollisia näyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina työpöydällä. Ergonomia on parempi, pöytäkone kaksine näyttöineen ja kirkasvalo. Plus stressaajana on tuntunut helpommalta erottaa työ ja vapaa-aika, kun työtä ei koskaan tee muualla kuin työpisteellä, eikä toisaalta työpisteellä puuhata muuta. Ei ole työmatkaa erottamassa niin henkinen ero näin. 

Kiitos, mua mietityttikin tuo työergonomia. Aika paljon tulee etätyössä olevilla yhteiskunnalle tai työnantajalle kalliita liikuntaelinsairauksia, jos maataan missä sattuu. Huolehtikaa ihmiset itsestänne.

Selkävaivaisena huonoin vaihtoehto minulle on se toimiston työpiste, tulee alaselkä kipeäksi ja toipuminen kestää kuukausia, jos pahaksi pääsee. Kotona istun jalat sylissä keittiön tuolilla ja selkä oikenee siinä hyvään asentoon. Istun myös mielelläni lattialla tai pötkötän sohvalla. P

Mä olen myös selkäivaivainen, ja istun välillä työtuolissa toinen jalka pöydällä, välillä toinen jalka koukussa tuolilla, välillä ihan normaalisti, joskus jopa kyykyssä tuolilla ja sitten välillä nostan sähköpöydän ylös ja seison. En kuitenkaan ikinä tee töitä pidempään sohvalla tai lattialla tms., tai huonolla tuolilla tavallisen pöydän ääressä pelkällä läppärillä silloin saan selän vaan pahempaan kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Työpöydän äärellä tietenkin. Käytän kahta isoa näyttöä työtehtäviini + läppärin näytöllä auki teams ja sähköposti. Joskus ihmettelen heitä ketkä tekee pelkällä läppärillä, että eikö ole todella hankalaa.

Mä taidan olla ainoa meidän tiimissä, jolla on kotona pelkkä läppäri. Enkä sitä ole esim. työfyssarille edes myöntänyt, että ei mulla ole kotona sähköpöytää, isoa näyttöä ja näppäimistöä. Kun hänen mielestään nuo täytyy olla.

Kyllä, oikea työpiste, näyttö ja näppäimistö olisi tosi tosi kivat ja helpottaisi työtä, mutta ei meille sellaisia mahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina työpöydällä. Ergonomia on parempi, pöytäkone kaksine näyttöineen ja kirkasvalo. Plus stressaajana on tuntunut helpommalta erottaa työ ja vapaa-aika, kun työtä ei koskaan tee muualla kuin työpisteellä, eikä toisaalta työpisteellä puuhata muuta. Ei ole työmatkaa erottamassa niin henkinen ero näin. 

Kiitos, mua mietityttikin tuo työergonomia. Aika paljon tulee etätyössä olevilla yhteiskunnalle tai työnantajalle kalliita liikuntaelinsairauksia, jos maataan missä sattuu. Huolehtikaa ihmiset itsestänne.

Aloitan kohta työpäivän täältä mökiltä. Työergonomiasta en ole huolissani, koska vaihtelen asentoa säännöllisesti. Nyt läppäri ristissä olevien jalkojen päällä sohvalla pirtissä, välillä keittiön pöydällä, sitten taas varsinaisen työpöydän ja työtuolin ääressä kammarissa. Sama kaupunkiasunnossa. Ja tuo kai on todettukin, staattisuus se myrkky, täytyy liikkua välillä. Vanhana istumatyöläisenä koen, että kannattaa enemmän keskittyä pikkutaukoihin ja liikuntaan, minulla fyysinen työ vapaa-ajalla (puutarhatyöt, marjastus, soutaminen, remontointi) auttaa palautumaan.

Etänä työpäivät venyvät, eilenkin tein tämän päivän kokousesityksiä kun mies katsoi jalkapalloa. Mutta ei niin haittaa, pidän sitten saldovapaita.Saa paremmin aikaan, kun pystyy keskittymään kunnolla ja tekemään hommat loppuun päiviä venyttäen. Tietty helppoa tässä elämäntilanteessa, kun lapset jo aikuisia. Hyvää etätyöpäivää!

Paskahuussissa, aina kun on tiimipalaveri ja pomo jauhaa skeidaa.