Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin pelastaa lapsuudenkotini?
15.02.2007 |
Kaunis kotitaloni jäi vanhempieni erossa isälleni. Nyt hän on puhunut paljon sen myymisestä asuttuaan siinä yksin yli 10 vuotta: 200neliötä tuntuu liian isolta ja kolkolta yksinäiselle ja kotitöissä avuttomalle poikamiehelle. Moni paikka onkin alkanut repsottaa, eikä isä ole jaksanut pitää kaikesta enää huolta.
Hän on ajatellut kunnostaa itselleen talviasuttavaksi pienen kesäpaikkansa. Hän kuitenkin toivoisi, että kotitalo jäisi meille lapsille, joko minulle tai veljelleni. Veljeni ei tunne kiinnostusta taloa kohtaan. Minä ja mieheni pidämme paljon talosta ja työpaikkamme ovat melko lähellä. Olemme ajetelleet joskus, että ostaisimme veljeni osuuden kotitalostani, mutta nyt selvisi talon arvo. VÄhintään 360 000e! Meillä ei missään nimessä ole sellaisia rahoja!
Isälläni on lisäksi maata ja metsää, mutta maan hän haluaa ehdottomasti jättää meille sillä mieheni on auttanut isääni maatöissä ja toivomme joskus tekevämme sukupolven vaihdoksen. Metsän arvosta ei kerry tarpeeksi, ei edes vähimmäismääräistä lakiosaa veljelleni. Asiaa mutkistaa se, että veljelläni on velkoja nuoruuden törttöilyistään ja hän tulee muuttamaan kaiken saamansa perinnön välittömästi rahaksi. Isäni ei siis haluaisi jättää hänelle maita tai taloa, joissa on tunnearvo.
Miten voimme pelastaa kotitalon? Itkettää ajatuskin, että se ei jäisi sukuun.
Kommentit (23)
Sehän on tietysti yksi vaihtoehto, että tekisimme isän kanssa keskinäisen velkakirjan.
Jos joku osaa kertoa enemmän talokaupasta sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, kuulisin todella mielelläni! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palvelutalo ei muuten ole mikään kamala paikka, siellä ne vanhat tutut on muutkin. Se on kuin kerrostaloasunto jossa on ruokala alakerrassa.
Joka tapauksessa palveluasunnossahan on saman verran ulkopuolista palvelua kuin mitä sinä pystyt tarjoamaan töiden päälle. Eli viikkosiivousta, ruokaa valmiiksi. Siellä vaan on enemmän seuraa päiväsaikaan.
Teillä on nyt valinnan paikka, kaikkihan me sen tiedämme ettei voi sekä hoitaa lapset ja vanhukset kotona ja maksaa asuntolainaa. Jos voisi niin kukapa lapsiaan hoitoon veisi.
Jos teidän vanhuksilla olisi sivuasunto tilan yhteydessä, saisiko sinne kotiapua ja ruoka-autoa?
Viljelettekö te siis itse, vai käytte molemmat muualla töissä normaalisti? Ja muistathan että lapset on tuossa iässä vain vähän aikaa. Älä tee suunnitelmia vain kahdeksi vuodeksi.
Jos päätämme jatkaa viljelyä, niin tarvitsemme jonkinlaiset hallit (emme kylläkään välttämättä niin isoja ja hienoja, kuin ne talon yhteydessä olevat) koneita varten. Että siihenkin tarvisi sitten taas lainaa...
Voisiko joku selventää ja vielä vääntää rautalangasta miten se vaihtoehto menisi, jos saisin isäni pitämään talon sukupolvenvaihdokseen asti? Joku väitti, että meidän ei tarvitsisi ostaa veljen osuutta! Miten se on mahdollista?
ps. Tällä hetkellä meillä ei varaa kuin 100 000 lainaan korkeintaan. Isompi laina vaatisi, että laitan lapset hoitoon ja menen töihin tai mies palaa koulutustaan vastaavaan työhön, jolloin hän olisi paljon poissa kotoa ulkomailla asti. Kummastakin vaihtoehdosta seuraisi se, ettei me jaksettaisi/ehdittäisi olla miehen vanhempien apuna ja heidän pitäisi muuttaa palveluasuntoon... Kamala tilanne!