Lue keskustelun säännöt.
Onko virret katoavaa kansanperinnettä?
10.10.2024 |
Virret oli satojen vuosien ajan tärkeä osa melkein jokaisen suomalaisen elämää. Niitä ei laulettu pelkästään kirkossa, jossa kaikki kunnialliset kansalaiset kävi ahkerasti, vaan monissa muissakin tilaisuuksissa ja lisäksi niiden opettelemiseen käytettiin koulussa paljon aikaa.
Nykyään Suvivirsi kuuluu melkein jokaisen koulun kevätjuhlaan, ja myös Enkeli taivaan lienee tuttu virsi useimmille nuorille. Mutta tunteeko tavalliset nuoret aikuiset juuri sen enemmän virsiä? Opetellaanko niitä enää koulussa edes uskonnon tunneilla, kaikille yhteisestä opetuksesta puhumattakaan?
Virret on menettänyt asemaansa myös kirkossa käyvien suomalaisten keskuudessa, kun erilaiset gospelia ja muuta musiikkia sisältävät erikoismessut on saanut entistä enemmän jalansijaa. Onko virret katoavaa kansanperinnettä, joka jää väistämättä muun musiikin jalkoihin niitä lapsesta asti veisanneiden mummojen kuollessa pois, vai tekeekö ne vielä paluun?
Virsikirjassa on satoja virsiä, mutta kuinkahan moni nuori aikuinen osaa nimetä niistä edes 10?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän monenlaisesta musiikista, myös virsimusiikista. Niissä on lohdullista sanomaa mutta myös maallista riemua. Osaan paljon virsiä, ainakin muutaman säkeistön. Monissahan on aivan hirveästi säkeistöjä, Enkeli taivaassakin 10, vaikkei niistä yleensä lauleta kuin korkeintaan 4. Pidän niistä vanhemmista versioista, esim. mieluummin En etsi valtaa loistoa kuin uudempi versio Ei valtaa kultaa loistoa.
Lempivirsiäni ovat 547 Joka aamu on armo uus, 509 Herra elämääni, 462 Soi kunniaksi Luojan, 548 Tule kanssani ja 505 Valtiaamme kunniaasi. Ja tietty kaikki jouluvirret.
Joskus kun elämä ahdistaa ja on paljon vastoinkäymisiä, mieleen tulee virren 600 viimeinen säkeistö: Hyvyyden voiman uskollinen suoja / piirittää meitä, kuinka käyneekin. / Illasta aamuun kanssamme on Luoja. / Häneltä saamme huomispäivänkin. Se antaa voimaa ko
Mukavaa että pidät virsistä. Vastoin yleistä luuloa Bonhoeffer ei kuitenkaan kirjoittanut mitään virttä keskitysleirillä, eikä hän edes viettänyt aikaa keskitysleirillä. Hänet vietiin keskitysleirille vain teloi_tusta varten, joka oli nopeasti ohi.
Bonhoeffer oli kuitenkin n*tsisaksalaisessa vankilassa kirjoittaessaan Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan -virtensä, joten virsi ei todellakaan syntynyt missään ilon ja riemun täyteisessä ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kouluun 1990 ja vielä silloin kaikille oppilaille oli tapana jakaa omat virsikirjat, muistaakseni 2. luokalla. Sen sai siis ikiomaksi, toisin kuin useimmat muut koulukirjat jotka täytyi palauttaa vuoden lopussa takaisin.
Ei todellakaan ole katoavaa "kansanperinnettä ". Virsissä on koko elämän kirjo laulujen muodossa, kohdusta hautaa ja kaikkea siltä väliltä.
Minä pidän monenlaisesta musiikista, myös virsimusiikista. Niissä on lohdullista sanomaa mutta myös maallista riemua. Osaan paljon virsiä, ainakin muutaman säkeistön. Monissahan on aivan hirveästi säkeistöjä, Enkeli taivaassakin 10, vaikkei niistä yleensä lauleta kuin korkeintaan 4. Pidän niistä vanhemmista versioista, esim. mieluummin En etsi valtaa loistoa kuin uudempi versio Ei valtaa kultaa loistoa.
Lempivirsiäni ovat 547 Joka aamu on armo uus, 509 Herra elämääni, 462 Soi kunniaksi Luojan, 548 Tule kanssani ja 505 Valtiaamme kunniaasi. Ja tietty kaikki jouluvirret.
Joskus kun elämä ahdistaa ja on paljon vastoinkäymisiä, mieleen tulee virren 600 viimeinen säkeistö: Hyvyyden voiman uskollinen suoja / piirittää meitä, kuinka käyneekin. / Illasta aamuun kanssamme on Luoja. / Häneltä saamme huomispäivänkin. Se antaa voimaa kohdata seuraavan päivän. Jos keskitysleirillä kuolemaa odottava poliittinen vasta-ajattelija jaksaa kirjoittaa tuollaisen virren, mitä ovat minun vaikeuteni siinä rinnalla?