Lue keskustelun säännöt.
Miksi työnhausta on tullut teatteria?
10.10.2024 |
Miksi työnhausta on tehty niin vaikeaa tänä päivänä? Meillä on kuulemma työvoimapula, vaikka työttömiä on reilusti enemmän kuin avoimia työpaikkoja, ja moniin yksinkertaisempiinkin töihin täytyy tehdä monisivuiset hakemukset videoineen kaikkineen. Jos kerran on työvoimapula, miksi moinen prosessi? Miksi ennen riitti vain se, että käveltiin työpaikalle, kysyttiin töitä ja sovittiin haastattelu jos sitäkään? Miksi nykyään täytyy suorittaa hirveä temppurata, että pääsee edes kaupan kassalle? Ymmärrän, että joihinkin johtajatason paikkoihin voi olla pidempi prosessi, mutta kun kyse on usein näissä ihan semmoisista suht yksinkertaisista töistä. Nyt kaikki ne, jotka eivät ole verbaalisesti niin taitavia tai eivät osaa esiintyä videoilla, mutta olisivat loistavia työntekijöitä muuten, jäävät helposti rannalle työnhaussa.
Olisi muuten kiva nähdä joskus päättäjiä, joilla on jonkin tason ymmärrystä nykyajan työmarkkinoiden tilanteesta ja tehdä päätöksiä sen perusteella eikä kuvitella, että nykyään vain mennään kokopäivätöihin suunnilleen kävelemällä työpaikan ovesta sisään.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Nythän tämän temppuilun luulisi vähenevän kun kerran voidaan irtisanoa tostavaan. Mikään riski ei palkkaaminen enää pitäisi olla.
Onhan sitä temppuilua seurannut vielä puolen vuoden harjoittelu jonka aikana on voinut potkia vapaasti pellolle jos ei miellytä, mutta sekään ei ole riittänyt arvon työnantajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palkkaaminen on työnantajalle valtava riski missä epäonnistuminen maksaa vähintään kymmeniätuhansia euroja. Kukaan ei halua ottaa tuollaista riskiä pelkän lyhyen haastattelun perusteella.
Jos haluaa välttyä monimutkaiselta rekrytointiprosessilta niin kannattanee hakea työkkärin 9 euron töitä. Niissä on paljon pienempi riskikerroin.
Työnantajat eivät vissiin ole kuulleet koeajasta. Eivätkä ilmeisesti tiedä, että uutta määräaikaista sopimusta ei ole pakko tehdä edellisen päätyttyä. Mitään vakituisia sopimuksia ei ole tehty enää aikoihin ennenkuin on vedetty vuosien pätkätyöhumppa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin vaikuttaa siltä että johtajat pääsee helpommin töihin eikä tarvitse edes osata kummoisia.
Totta. Riittää, että tunnet "jonkun" tai olet "jonkun" sukulainen, niin pääset karrikoidusti sanoen vaikka kunnanjohtajaksi suoraan lukion penkiltä. Hemmetin hyvä avaus muuten, ap!👍
Bisnes pyörii työnhaun ympärillä. Hajota ja hallitse. Minusta tämä ei ole edes teatteria, vaan sirkusta, jossa avoimesti pilkataan ja juoksutetaan ja yleisö ulvoo, kun tirehtööri läiskii ruoskaansa. Pellet vaihtuvat, mutta ovat aina yhtä neuvottomia mielivaltaisten ohjeiden edessä.
Rahahan tätä sirkusta pyörittää. Johan kunnat saavat palkata monenlaisia humpuukikonsulttifirmoja itseään rahastamaan ja kurssittamaan työnhakijoita. Ei ole montaa viikkoa, kun järjestettiin suuri rekrytapahtuma, jossa oli puhujina ja "motivaattoreina" joka pitäjän omia ternimaitokuninkaallisia. Hyvät rahat käärivät. Ja kuka sai töitä? Niin, aivan...
Vierailija kirjoitti:
Palkkaaminen on työnantajalle valtava riski missä epäonnistuminen maksaa vähintään kymmeniätuhansia euroja. Kukaan ei halua ottaa tuollaista riskiä pelkän lyhyen haastattelun perusteella.
Jos haluaa välttyä monimutkaiselta rekrytointiprosessilta niin kannattanee hakea työkkärin 9 euron töitä. Niissä on paljon pienempi riskikerroin.
Vähän vaikea uskoa että joku kesäapulaisen palkkaaminen olisi nykyään yhtään sen suurempi riski kuin silloin kun minä aikoja sitten opiskelin ja hain noita. Aiemmin systeemi meni siten että lähetettiin hakemus ja cv johonkin firmaan, sieltä soitettiin ja sovittiin haastatteluaika. Käytiin haastattelussa (vain yhdessä) ja joko paikka irtosi tai ei.
Nykyään tää on yhden tutun kertomuksen perusteella monikierroksinen sirkus jossa on videohakemusta, normi hakemus + cv, sitten rekrykonsulentin videohaastattelu ja ehkä ryhmähaastattelukin, paikanpäällä firmassa haastattelu ja ehkä sitten voi tulla valittua tähän kesäduunarin vaativaan hommaan pariksi kuukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palkkaaminen on työnantajalle valtava riski missä epäonnistuminen maksaa vähintään kymmeniätuhansia euroja. Kukaan ei halua ottaa tuollaista riskiä pelkän lyhyen haastattelun perusteella.
Jos haluaa välttyä monimutkaiselta rekrytointiprosessilta niin kannattanee hakea työkkärin 9 euron töitä. Niissä on paljon pienempi riskikerroin.
Niihin 9 euron töihinkin pitää suorittaa temppurata. Eihän tästä ole kauankaan, kun lehdissä uutisoitiin siitä, miten johonkin leffateatterin lipunrepijän osa-aikaiseen duuniin oli monivaiheinen rekryfirman järjestämä rekryprosessi ja yli 800 hakijaa. Ja tässä ketjussa yksi kertoi veljestään, joka oli hakenut töihin hampurilaistenpaistajaksi, ja joutunut tekemään videohakemukset ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin palkatut rekrytoijat haluavat sadistista nautintoa työttömien epätoivoisista yrityksistä.
Teatteriahan se työelämäkin nykään on, noita duunarihommia lukuunottamatta. Saatte tuossa rekrytointiprosessissa maistiaisen siitä, mitä keskiluokkaisten työelämä tänä päivänä on. Voitte miettiä haluaisitteko että tuo kafkamainen näytelmä jatkuisi vielä työpaikan saatuannekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei paljon työnhaku nappaa kun jo pelkkä hakuprosessi vie mehut niin että voimia ei riitä niiden töiden tekemiseen.
Itse olen onneksi tällä hetkellä työssä, johon pääsin helposti harjoittelun kautta 14 vuotta sitten. Eikä ollut viikokausia kestävää hakuprosessia.
Mutta uutta työtä tekisi mieli. Nuo nykyajan temppuilut ei vaan paljon nappaisi tälläistä yli 40-vuotiasta. Olen akateeminen ja koen nuo videon tekemiset ja soveltuvuustestit yms. viikkokausia kestävät temppuilut nöyryyttävinä. Mulla on koulutus ja osaaminen, työtä oon tehnyt 16-vuotiaasta asti. On väärin, että se ei enää riitä.
Mun mielestä tässä maassa ei kenelläkään työnantajalla ole varaa kohdella osaavia ihmisiä näin - se johtaa siihen, että ne osaavat lähtee töihin Suomen ulkopuolelle, jonnekin, missä saa arvostusta.
Vähän tuntuu että nykyajan työnantajilla on niinsanotusti noussut neste hattuun ja kuvittelevat että se heidän duuni on jotain aivan maailman arvokkainta ja parasta joten siksi edellytetään vain parhaimpia huippuosaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että mitä turhempaan hanttihommaan tai "paskaduuniin" olen hakenut, niin sitä monimutkaisemmat temppuradat on pitänyt hakuprosessissa läpäistä että pääsee töihin. Siis kun opiskeluaikana etsin töitä opiskelun ohelle, niin oli juuri tuollaista kuin ketjussa on aiemmin kuvattu. Ja ne työt mitä hain oli just sellaisia, mitä opiskelija voi epäpätevänä tehdä: tarjoilijaksi ravintolaan, kaupan kassalle, siivojaksi jne.
Valmistuttuani kun olen oman alan töitäni hakenut, niin olen vain lähettänyt sähköpostilla hakemuksen/tarjonnut itseäni töihin, tullut kutsutuksi haastatteluun, käynyt lyhyessä haastattelussa ja saanut sitten työtarjouksen siinä saman tien.
Miksi noihin kaikenmaailman kesätöihin, ravintolan tarjoilijaksi jne pitää olla noin naurettavat rekryprosessit? En jaksa käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Teatteriahan se työelämäkin nykään on, noita duunarihommia lukuunottamatta. Saatte tuossa rekrytointiprosessissa maistiaisen siitä, mitä keskiluokkaisten työelämä tänä päivänä on. Voitte miettiä haluaisitteko että tuo kafkamainen näytelmä jatkuisi vielä työpaikan saatuannekin.
Mistä sinä tiedät meidän työkokemuksemme? Ja mistä tiedät senkään, saatko itse jatkaa omassa työssäsi? Jokainen voi itsestään riippumattomista syistä joutua pois töistä ja takaisin työnhakijaksi, sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin palkatut rekrytoijat haluavat sadistista nautintoa työttömien epätoivoisista yrityksistä.
Tärkeintä ei ole työhakemuksen hylkääminen, vaan työnhakijan täydellinen nöyryytys.
Omilla lapsillani tämän olen todellakin nähnyt. Hesburgeriin pääsi vasta kolmannessa haastattelussa. Ei tätä työnsaamisen vaikeutta voi kieltää vaikka itse olen hyvässä korkean aseman pitkäaikaisessa työsuhteessa. Vähän hirvittäisi jos nyt pitäisi uusi työpaikka etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaaminen on työnantajalle valtava riski missä epäonnistuminen maksaa vähintään kymmeniätuhansia euroja. Kukaan ei halua ottaa tuollaista riskiä pelkän lyhyen haastattelun perusteella.
Jos haluaa välttyä monimutkaiselta rekrytointiprosessilta niin kannattanee hakea työkkärin 9 euron töitä. Niissä on paljon pienempi riskikerroin.
Sinä uskot että videohakemukset ja innovatiiviset työhaastattelut saavat aikaan sen että parhaimmat työntekijät tulevat valituksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teatteriahan se työelämäkin nykään on, noita duunarihommia lukuunottamatta. Saatte tuossa rekrytointiprosessissa maistiaisen siitä, mitä keskiluokkaisten työelämä tänä päivänä on. Voitte miettiä haluaisitteko että tuo kafkamainen näytelmä jatkuisi vielä työpaikan saatuannekin.
Mistä sinä tiedät meidän työkokemuksemme? Ja mistä tiedät senkään, saatko itse jatkaa omassa työssäsi? Jokainen voi itsestään riippumattomista syistä joutua pois töistä ja takaisin työnhakijaksi, sinäkin.
WTF? Uutiset sisälukutaidon rapautumisesta pitävät siis paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Työnhakijoita on liikaa.
Tätähän ei haluta myöntää tänä päivänä, vaan kuvitellaan, miten työttömät vain makaavat laiskoina kotona sipsiä mussuttaen nostaen ylellisiä tukia eikä työt kelpaa, vaikka nenän eteen tarjottaisiin. Todellisuus on se, että johonkin Finnkinon kassallekin on yli 800 hakijaa, työnhakuprosessit on pitkiä moniin paikkoihin ja korkeakoulutettuja on sen verran paljon, ettei heillekään enää riitä samalla tavalla työtä. Työelämä on sirpaloitunut, mutta päättäjät tekivät osa-aikatyön ja keilkatyön tekemisestä entistä vaikeampaa, kun kuvitellaan, että kokoaikatyötä on saatavilla kaikille.
Ja kun tätä yrittää sanoa "menkää töihin" -huutelijoille, niin tulee jotain mussutusta kuinka työtä kyllä löytyy, jos vain on ahkera ja työhaluinen.
Työmarkkinoiden huippuanalyytikot täällä vauhdissa. Toivottavasti pääsette paistamaan niitä hampurilaisia, ostaisin niitä mieluusti.
Rekrytoijat haluavat varmistaa että jokaiseen duuniin valitaan varmasti niin ylikoulutettu ja kunnianhimoinen henkilö ettei duuni motivoi sitä tippaakaan eikä se tee sitä minuuttiakaan pidempään kuin mitä kunnon työpaikan löytäminen kestää.
Oikeasti jokaiseen työpaikkaan pitäisi valita se heikoin hakija jonka osaaminen ja koulutus riittää kuitenkin duunin hoitamiseen. Se on todella motivoitunut ja innoissaan hommassa joka on sille parasta mitä realistisesti voi löytyä.