Voisitteko kaataa suolaa haavoihin: olen huono äiti.

Huomenna päivä uus.

TÄNÄÄN kestää hermo, mutta ei se sitten kestäkään.



ap

nyt pää pystyyn ja hymyä huulille. Tuollaistahan se välillä on, mutta huomenna taas toisin. Eikä ne lapset äidin äksyilystä rikki mene.



t. myös 3v ja 5v lasten äiti :)

Nesteitä kaadetaan, suola ei ole nestettä.

Voisitko tehdä jotain helpottaaksesi niiden sujumista, esim. laittaa kaikki vaatteet valmiiksi paikoilleen? Tai auttaisiko, jos rupeaisitte pukemaan 15 minuuttia aikaisemmin=



Hermostumisesta tulee helposti kierre. Lapset valitettavasti aistivat meidän aikuisten kiristyksen, ja reagoivat siihen temppuilemalla vain enemmän. Ehkä sinun siis kannattaa keskittyä helpottamaan aamuja jotenkin. :)

Epäilyttää aina, että traumoja tulee aiheuttaneeksi lapsille.



5: voit sitten vaikka hieroa sitä suolaa...ei mulla ole termitkään hallussa.



ap

Sittemmin olen päättänyt että jospa teen samat väkisinpukemiset mutta HILJAA, ilman huutoja. Joskus onnistuu joskus ei...



Kuten joku jo kommentoi, hyvä että omatuntosi on tallella, siitä kaikki lähtee.

ne lapset muistaa yllättävän hyvin sun (mun) huutamiset ja raivot. Oikein järkyn tappelun jälkeen muista pyytää anteeksi. Näin olen itse tehnyt ja rauhallisena hetkenä olen selittänyt, ettei se äidin rakkaus oikeasti lopu vaikka äiti kuinka kuikkuinen olisi... tämä siksi etteivät alkaisi sitä hylkäämistä pelkäämään. On johtanut ihan hauskoihin jutteluihin nuo keskustelut meillä.

oletteko väsyneitä? Heräävätkö lapset itse aamulla vai herätätkö? Meillä homma oli ihan farssia, kun jouduttiin herättämään joka aamu. Sitten aikaistettiin nukkumaanmenoa puolella tunnilla ja nykyään lapset heräävät itse n. ½h ennenkuin pitää lähteä ja se on helpottanut menoa kummasti. 5v pukee ihan kiltisti samalla kun toljottaa lastenohjelmia ja 2v:nkin saa ilman kirkumista vaatteisiin, kun on hetken saanu tepastella pyjamassa, eikä heti revitä kamoja niskasta.



Onko aamu kaaos, kun kamoja etsitään? Mä ratkaisin sen sillä, että KAIKKI on valmiina pinoissa jo illalla: seuraavan päivän vaatteet kummallekin, kuopuksen vaippaa myöten. Ulkovaatteet on pinoissa eteisessä, reput pakattuna jne. MITÄÄN (ei myöskään omia vaatteita tms. nekin on jo laitettuna) ei etsitä enää aamulla vaan liukuhihnalla vaan kamat niskaan. Meneehän siihen joka ilta väh ½ tuntia, mutta mielummin illalla kuin aamulla, kun potuttaa muutenkin:(



Ja itse nousen n. 15 min ennen muita, puen ja laitan itseni kuntoon, niin sitten ei siitäkään stressi nouse. Aamupalan lapset syö p-kodissa ja minä töissä, jos nälkä on.

ja aamut alkaa ihan samalla tavalla, varsinkin tuo pukeminen....

säestän huutoa vielä kaikilla tuntemillani kirosanoilla...

että muitakin löytyy.....

aamut on tuollaisia? Mikä ne tekee kaaokseksi? Osaatko yhtään analysoida?

Itselläni on 5-v kaksoset ja aamut on aina kaaosta ja vähän samantyyppinen stressi jo etukäteen koskien aamuja. Mutta sen olen huomannut, että kun laitan kellon aamulla 15 min aijemmin soimaan, niin kiire ei ole niin hirmuinen. Ja vaikka illalla tuntuu kamalalta ponnistukselta laittaa ne vaatteet aamuksi valmiiksi, niin sillä teen sen jo illalla, että tiedän, ettei aamulla ole mamman pinna niin tiukalla.



Meillä lapset kyllä pukee itse, mutta meillä on pojalla aamut tällä hetkellä kamalan vaikeita. Oikein hakee, mistä voisi tällä kertaa ottaa herneen nenuun =) ja raivota...auts!

sen lähdönkin suhteen, mutta jatkuva karkuun juokseminen ja väkisin pukeminen ahdistaa. Yritin helpottaa aamuja tarrasysteemillä, että hyvin sujunut aamu antaisi tarran, mutta 5v ei jaksanut pitkään tarroja kerätä ja 3v repi omat tarransa sitä mukaa paperista irti. Yritin kysellä, etä MITÄ voisin tehdä, jotta asiat alkaisivat sujua, mutta eipä tuon ikäisistä paljon vinkkejä irronnut. Kuulemma vain eivät halua lähteä.

Kaikki vaatteet on laitettu valmiiksi jo illalla ja koko ajan on aikaistettu lähtemistä, mutta edelleen ei ole tuottanut tulosta. Lapset varmaan aistivat, että äiti sekoaa kohta, koska heti aamusta kun sanon, että aamupala on pöydässä (yleensä auttavat vielä tässä vaiheessa) alkaa karkailu ja kaaos. Lopulta raivaan pöydän ja sillä aikaa lapset (sen sijaan, että alkaisivat itse pukea) ryntäävät piiloon. Ja siitäpä se alkaa. Mulla ei ole mitään intoa lakaa leikkimään piilosta aamuisin kun pitäisi tehdä lähdön eteen asioita. Olisko vinkkejä miten helpottaa aamuja?



ap

Olen huomannut, että jos pystyn itse pysymään tietyssä tiukassa järjestyksessä, ts rutiini kohdallaan, niin sujuu hyvin. Mutta heti jos itse lipsahdan, ihan vain kun itsellä ei olisi niin kiire ja sanon että voitte leikkiä vielä hetken tms niin asiat menee solmuun.

Meillä sujuu parhaiten niin, että lapset menee herättyään heti syömään, aamupalapöydästä suoraan pukemaan ja pesulle, sit varttitunti leikkiä (mä meikkaan) ja kellosta on opittu katsomaan se, sit eteiseen pukemaan ja ulos.

Lapset herää meillä 7.30, mun mies lähtee töihin viim. klo 8.00 joten syödään yhdessä ja mä vien lapset hoitoon puoli ysin ja ysin välissä.



Mutta ei mulla mitään suuria viisauden sanoja ole tähän jakaa, yritän iltaisin katsoa että aamun vaatteet olis valmiina meille kaikille ja yritän aamulla pysyä rauhallisena. Joskus se onnistuu ja joskus ei... :)



t. se 3v ja 5v äiti tuolta aiempaa

Sanoo ettei osaa pukea tai että pukee vain päiväkodissa - eikä tee mitään pukemisensa eteen.



Tänään sitten puoliväkisin puin kaverin ja kinasi vastaan. Kun sitten ulkovaatteet oli päällä, sanoi " heippa äiti" ja juoksi iloisena ovesta ulos...



Jessus.

ja isomman kanssa aamut sujuvat, mutta pienempi pistää toisinaan ranttaliksi. Hänen kanssaan auttaa ainakin kiireen ja hössötyksen välttäminen - siis se että yritän tehdä aamuista mahdollisimman rauhallisia. Myös se että minulla on hetki aikaa pitää häntä sylissä ennen lähtöä, luo hyvää mieltä.



6

ole päällä niin lähdet niissä vaatteissa mitkä on päällä. Näinhän siinä kävi ja kun avasin ulko-ove alkoi huuto. Lapsi itkien puki hädissään vaatteet hississä ja rapussa. Kummasti pisti vauhtia lapseen.

koululaiset hoitavat itse itsensä.

päiväkotilaiset katsovat neloselta lastenohjelmia klo 7 alkaen ja syövät samalla aamupalaa (haluavat syödä sen kotona, kun koululaisetkin syövät).

sitten aamupalan jälkeen pukevat telkkarin ääressä. Ja jos näyttää siltä, että pukeminen on tosi hidasta, niin autan pukemisessa, myös eskarilaista.



sitten ollaankin valmiita ja voidaan lähteä. eikä keneltäkään ole mennyt hermot!



mieluummin puen itse satunnaisesti 6 vuotiaan kun tappelen ja hoputan vieressä koko ajan

Menevät illalla nukkumaan klo 20 ja hetäävät 7 aikaan. Yleensä herätän, mutta on aamuja, jolloin heräävät itse.



Molemmat osaavat pukea itse ja jos esimerkiksi viikonloppuna ollaan ulos lähdössä niin vaatteet menee hyvin ripeästi päälle. Päiväkotiaamuina ei.



Sekä päivävaatteet että ulkovaatteet ovat valmiina. Laitan ne illalla valmiiksi, sen verran olen oppinut tässä kuluneen puolen vuoden aikana. Toppapuvut yms odottavat eteisessä lattialla. Ei olisi kuin vetäistä päälle (haaveilla saa).



Miten saat " liukuhihnalla" vaatteet päälle lapsille? Minulla on tapana laittaa kummallekin vaatteet olohuoneen sohvalle siihen järjestykseen, jossa ne puetaan. Mutta kun en saa heitä edes lähelle sohvaa ilman huutoa ja kiristystä. 5v piiloutuu sänkynsä alle. 3v vaatehuoneeseen. Noin esimerkkinä, joka aamu uusi piilo. Ja kun en ala siihen piiloleikkiin niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin houkutella kirjalla, videolla tms tai uhkailla. Ja jos päivävaatteista vielä selvitään niin eteisessä ei auta enää mikään.



ap

Herää vähän aikaisemmin ja psyykkaa itsesi rauhalliseksi. Luo lapsille aikaa ja rauhaa. Aamut tarvitsevat aikaa!



Jokaisesta hyvästä aamusta tarra viikkokalenteriin, viidestä tarrasta pieni lelu. MEILLÄ TOIMII...



Ootsä vähän huono äiti, mutta inhimillinen!