Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitteko kaataa suolaa haavoihin: olen huono äiti.
15.02.2007 |
Nyt voitte vapaasti purkaa vihaanne minuun, sillä ällä hetkellä ei olotila ole muutenkaan kaksinen. Vein aamulla lapset 5v ja 3v päiväkotiin kauhean huudon säestyksellä :-( Enkä tarkoita nyt lasten huutoa, jota sitäkin toki riitti. Joinakin harvoina aamuina kaikki sujuu hyvin ja useimmiten, kuten tänään, mikään ei suju mitenkään. Ja koska olen väsynyt, tuskastunut jo etukäteen lähtökaaokseen on päivä sen jälkeen pilalla. Lapset ryntää karkuun kun yritän pukea, 3v riisuu vaatteita sitä mukaa pois kun puen niitä ja 5v makaa velttona lattialla. Yritän ystävällisesti, uhkailen, varoittelen ja sitten lopulta repeän. Itken ja huudan niin, että sylki lentää ja takin naulakossa kahisee. Puen säikähtäneen 3-vuotiaan noin kymmenessä sekunnissa ja survon lapset autoon. Matkalla päiväkotiin lapset istuvat hiljaa ja äiti nieleksii kyyneleitä ja purnaa lapsille huonosti alkanutta päivää.
Kommentit (28)
Aloitin myös 3 viikkoa sitten ton tarrapalkitsemisen, kun aamut oli juuri tuota ap:n luokkaa. Ja toimi älyttömän hyvin, joka aamu tullut tarra!
Lapsi saa olla pahalla tuulella ja kiukutellakin, mutta silti pitää pukea ja kävellä reippaasti. Kolmen tarran jälkeen saa palkkion, esim. tikkarin. Mutta se tarran saaminen tuntuu tärkeämmältä. Lapsi 3v. ja hyvin sisäisti tän käytännön kun kunnolla selitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v, 3,5v ja 2v.
5v pukee kyllä itse reippaasti yleensä, koska on niin kilpailuhenkinen että hänelle on tärkeää olla aina ekana.
Mutta kaksi pienempää eivät, nuorin on muutenkin uhmaiässä eikä mikään käy, ja keskimäinen ei muuten vaan tee mitään.
Kuitenkin aamut yleensä sujuvat ihan ongelmitta, olen nimittäin huomannut että varsinkin nää kaksi pienempää tarvivat sitä kiireettömyyttä ja syliä ennen lähtöä. Ja koska aina ei ole aikaa sylitellä, keskimmäisen sylittelyn olen ratkaissut niin, että puen hänet sylissäni, vaikka tosiaan osaa itsekin pukea. Olen päätynyt siihen ettei tuosta haittaa ole, koska tuo pukeminen koskaa vain päiväkotiaamuja.
Pienin on se kinkkisin, hänet puen myös koska ei itse osaa. Mutta tappelee vastaan. Puen silti tyynen rauhallisesti tai keksin kaikenlaista että unohtaa kiukutella. Jos pukeminen on tapahtunut huudon ja kiukun kera (lapsi siis huutanut) niin kun vaatteet on päällä ja lapsi siihen valmis, halaan ja lohdutan.
En alkaisi houkutella tms. Valvoisin, että rievut menevät ylle. Ja kun saavat jonkun vaatteen päällee, niin kehuisin vuolaasti, miten hienosti ja miten reipas jne. Vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta huomaa, että teillä pukemisesta on tullut liikaa huomiota vaativa seikka.
Tsemppiä taas!
Meillä (kin) aamut kauheita, mutta tiedän syyt;
-en laita illalla juuri mitään valmiiksi (laiska!)
-aamulla en saa itseäni ajoissa ylös (väsynyt!)
-lapsia ei saa ajoissa ylös (menevät liian myöhään nukkumaan)
- 5v ei suostu pukemaan, kun odottelee, että äiti pimahtaa (se on niin hauskaa)
- joka h....n aamu myöhässä
Siinä onkin hyvän aamun ainekset valmiina ja hyvä fiilis koko päivälle tiedossa.
10 aivan täydellinen! Noin itsekin haluaisin toimia, mutta ...
Nyt siis niskasta kiinni ja illalla kaikki valmiiksi, esittelen lapsille uuden tarra kalenterin, ajoissa nukkumaan, aamulla pirteänä ylös, positiivista huomiota lapsille ja toimeen mottona " älä hermostu, muuten pilaat oman päiväsi, kerkeätte vähemmälläkin huudolla, uusi päivä- ihanaa!"
Tosin mun mielestä se automatka on siitä hyvä että, siellä on lapsille aikaa selittää mistä mättää ja vaikka pyytää anteeksi jos on tarvis. Ei ole sitten niin pahamieli kaikilla, kun lapset päiväkotiin jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerhoa on vaan pari kertaa viikossa mutta ne aamut ovat tuskaa 4v pojalle. Ollaan kehuttu ja kannustettu aina kun menee vaatteet oikein päälle. Poikaa vaan EI KIINNOSTA pukeminen. Aina aamulla sama juttu. Räkättää hysteerisesti lattialla kiemurrellen, juoksee karkuun, tai istuu flegmaattisena ja murahtelee. Jaksaa hokea" en osaa pukea!" vaikka kyse vain viitsimisestä. Saa kyllä tsempata yli tunnin että jotain tapahtuu. Yleensä joka kerta taivutaan itse pukemaan poika ja se alkaa ärsyttämään kun yhtä temppuilua. Tosiaan, kun vaatteet on päällä niin poika alkaa hoputtamaan muita pukemisessa" äkkiä lähetään, tulee kuuma!" Argh!
Itse olen vähän samanlainen hermoheikko, helposti jumitun joissakin rutiineissa samaan tyyliin että tietyssä kohdassa napsahtaa aina. Ja tietenkin lapset oppivat sen ja tökkivät äitiä juuri sinne missä arka paikka on.
Ota joskus huumoria mukaan. Hassuttelet ja naureskelet, kutittelet ja höpsöttelet. Menee paljon jouhevammin.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsesi eivät halua lähteä nimenomaan sinne (vrt viikonloppuisin ulos helposti) ??
Meillä aamun lähtemistä helpottaa usein myös se, kun sanallisesti muistutan pk-kavereista, kuinka se-ja-se jo varmaan odottaa leikkimään ja kuinka tänään onkin lauluhetki/askartelupäivä/pulkkamäki jne ohjelmassa. Siinä vaiheessa jo 3vkin alkaa vetää villahaalaria kiltisti niskaan. Tykkäävät pksta ja kavereistaan kovasti.
t. 4 ja olinkohan 15