Erilaiset kasvatustyylit, onko mitään mahdollisuutta onnistua?

.

Tuokin toimii, jos teillä on selkeä, toimiva tehtäväjako.

Auktoriteetti käskyttää hoitamaan arjen perusasiat läksyjen lukenisesta huoneen siivoamiseen. Pehmeämpi vanhempi on kiva ja lapsentahtinen hupivanhempi.

Jos auktoriteetti tahtoo että hupivanhempi vastaa arjen rutiineista ja hupivanhempi jättää lasten virkistykset ja harrastukset auktoriteetin vastuulle, niin olette kusessa :D 

Erinomainen kommentti

Ongelmaa tuo myös se, että tiukka vanhempi käskyttää lapsia erittäin negatiivissävytteisesti, joka tietenkin ahdistaa pehmeämpää vanhempaa

Pehmeä vanhempi ei hauku lapsia eikä puhu rumasti, ja kun tiukka vanhempi tekee niin, niin riita vanhenpien välillä on valmis.

Autoritäärinen voi onnistua esim. patistaminen läksyjen tekemiseen, oman huoneen siivoaminen ja niin edelleen JOS opettelee tavan ilmaista asiat tiukasti mutta samalla kannustavasti ja positiivisesti. 

Autoritäärinen vanhempi voi toimia jos lapsella on muitakin verkostoja. Jos lapsella on pelkkä autoritäärinen lapsesta voimakkaasti kiinnostunut vanhempi, niin lapsi on heikoilla.

Samaa mieltä. Jos autoritäärinen vanhempi on vaan negatiivinen kaikessa eikä osaa kannustaa ja käyttää positiivista psykologiaa, tilanne on hankala lapsen sekä pehmeämmän vanhemman näkökulmasta.

Rehellinen vinkkini: pehmeä vanhempi jättää kovan oman onnensa nojaan ja maksaa elarit

Lainsäädäntö ei tee eroa miehen ja naisen välillä vanhempana, joten nykymaailman sääntöjen mukaan sillä ei pitäisi olla väliä, kumpi on lapsen lähivanhempi. Jos joku on tästä eri mieltä, voi viedä erimielisyytensä lainoppineille. Kyselijöille pehmeä voi todeta, että yhteistyö oli hyvinvoinnin kannalta niin haitallista, että se oli pakko lopettaa. Vanhemman rooliin EI kuulu olla hakkauspatjana toisen vanhemman ja lapsen välissä tai jatkuvasti laastaroida lasta toisen vanhemman väkivallalta - jos toinen vanhempi on väkivaltainen, on lastensuojelun tehtävä puuttua tähän

Jos ja kun lastensuojelu asettaa riman sille tasolle, että väkivaltainen (tai "autoritäärinen" kuten kauniisti asian muotoilet) saa pahoinpidellä toista vanhempaa, ja asiaan puututaan vasta jos pahoinpitelee tai hyväksikäyttää lasta, niin sitten asia on niin. Se ei tarkoita sitä, että kenen tahansa - varsinkaan hyvän - kansalaisen tulisi asettaa oma rimansa näin matalalle ja sietää elämässään pahuutta

Jos joutuu luopumaan oman terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi lapsestaan, varsinkin jos on äiti, se on tietysti hyvin surullista. Vähän niinkuin ryöstetyksi tulisi, paitsi paljon pahempaa - se jättää väistämättä trauman ja vaatii pitkällistä käsittelyä. Mutta pitkässä juoksussa hyvinvointi, turvallisuus ja terveys on tärkeämpää, eikä sitä saavuteta koskaan, jos yhen pahan annetaan terrorisoida yhtä, kahta, kolmea hyvää

Eli suojelkaa hyvyyttänne ja jättäkää paha taaksenne <3 Äidin henki ja hyvinvointi ei ole lapsen henkeä ja hyvinvointia vähempiarvoinen <3

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Jos autoritäärinen vanhempi on vaan negatiivinen kaikessa eikä osaa kannustaa ja käyttää positiivista psykologiaa, tilanne on hankala lapsen sekä pehmeämmän vanhemman näkökulmasta.

Autoritäärinen + negatiivinen = henkisesti väkivaltainen. Turha kierrellä tosiasioita. Tutkimuksissa on todettu, että psyykkinen väkivalta on ihan yhtä vahingoittavaa, kuin fyysinenkin

Jos nainen menee hakattuna sairaalaan, kukaan ei kehota häntä kestämään lapsen takia. Jos nainen menee henkisesti pahoinpideltynä terapiaan, tämä on ok ja myös lapsi pakotetaan altistumaan jatkuvalle väkivallalle. Vaikka väkivalta olisi fyysistä, lapsi pakotetaan altistumaan myös äidinhakkaajan, -r aiskaajan ja jopa tämän tappajan lähivanhemmuudelle

Kannattaa miettiä, onko oma arvomaailma tämän mukainen ja tehdä ratkaisunsa sen perusteella. Tämä on Suomen laki ja se, miten viranomaiset perheiden asioita hoitavat

Tämä kommentti yllä pysäytti: 

Vanhemman rooliin EI kuulu olla hakkauspatjana toisen vanhemman ja lapsen välissä tai jatkuvasti laastaroida lasta toisen vanhemman väkivallalta .

Niin totta!

AP