Lue keskustelun säännöt.
Miehet! Vieläkö te nykypäivänä haluatte vaimon ja avioliiton?
09.10.2024 |
Kaipaisin miehistä näkökulmaa ja rehellisiä mielipiteitä.
Kommentit (33)
En voi puhua kuin omasta puolestani ja minä en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä mutta sinkkuna eläminen ja oleminen on tehnyt minusta hieman ronkelin.
Työ, harrastukset, läheiset, kaverit, jne vie nyt sen verran aikaa ettei oikein nyt oikein enää mahdu mitään aikataulutettua elämään.
En halua enää. Meni ohi aika millekään järkevälle. Suhteen voun haluta mutta sitoudu en enää koskaan.
M46
Ei ne ennenkään halunneet,oli pakko tietystä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua. Velana en koskaan ole lapsia halunnut, enkä ymmärrä mitään avioliitto hömpötyksiä. Viitisen vuotta tuli asuttua naisen kanssa samankaton alla, totesin että ei mun juttu. Yksin ja lapsettomana on elämä rauhaisaa ja omanlaistaan 100%. En vaihtaisi mihinkään.
M40
Minulla on jo kokoaikatyö, enkä kaipaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nääh, vapaaehtoinen parisuhde omilla kämpillä joissa hengataan vuorotellen on paras ratkaisu itselle.
Omaa aikaa saatavilla tarvittaessa. Ei koskaan mitään valituksia kotitöistä kun molemmat siivoaa omat kämppänsä. Voidaan vaan keskittyä nauttimaan toistemme seurasta mukavasti. Pelkkää voittoa
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ennenkään halunneet,oli pakko tietystä syystä.
Nii-i, kuinkakohan moni niistä alttarilla maha pystyssä seisovista naisistakaan halusi. Munkin äiti nai yhden Matin joka ei todennnäköisesti edes ollut oikea isäni. Matti nyt vaan sattui olemaan ainoa poikamies.
- vahinko vuodelta -73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ennenkään halunneet,oli pakko tietystä syystä.
Nii-i, kuinkakohan moni niistä alttarilla maha pystyssä seisovista naisistakaan halusi. Munkin äiti nai yhden Matin joka ei todennnäköisesti edes ollut oikea isäni. Matti nyt vaan sattui olemaan ainoa poikamies.
- vahinko vuodelta -73
Olen -77 syntynyt ja isäni nai äitini ainostaan siitä syystä, että suvussa oli rahaa. Sitä isä hoki mun veljellekin, että ota akka joka on vähän tyhmä ja rikas. Ja kyllä, äitini on tyhmä, joka on aina katsonut isän tekemisiä läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Nääh, vapaaehtoinen parisuhde omilla kämpillä joissa hengataan vuorotellen on paras ratkaisu itselle.
Omaa aikaa saatavilla tarvittaessa. Ei koskaan mitään valituksia kotitöistä kun molemmat siivoaa omat kämppänsä. Voidaan vaan keskittyä nauttimaan toistemme seurasta mukavasti. Pelkkää voittoa
Kuullostaa hyvältä. Aika moni frendi on mennyt seuraavalla kaavalla. Seurustelu -> yhteenmuutto -> naimisiin -> lapsi -> parisuhteen tuhoutuminen -> ero
Tuossa pääsee aika tavalla helpommalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan halua. Mietin tätä asiaa juuri hiljattain, ja tajusin, että en halua lapsia ollenkaan, ja sitä kautta kun ei kumminkaan mitään perhettä olla rakentamassa, niin en taida haluta vaimoakaan. Luulen, että mulle sopii parhaiten semmoinen kevyempi sarjamonogamia, eli kun sopiva ihminen osuu kohdalle, seurustellaan sen aikaa kun se on kivaa, ilman sitoumuksia ja aikomusta olla kunnes kuolema erottaa. Sitten kun siltä tuntuu, erotaan. Ja joskus taas jos alkaa kaivata kumppania, niin uusi pätkä/kevytsuhde, jossa ei sitoumuksia, ei yhteistä kotia jne. - m33
Kokeilin kerran, ja avioliitto pilasi hyvän parisuhteen. Kaikki vaikeudet, rahanmeno, riidat ja erimielisyydet alkoivat naimisiin menon ja lasten hankkimisen jälkeen. Lopputuloksena ero, ihan kuin kaikilla samanikäisillä tuttavapariskunnillakin. Kaikissa taustalla naisen sairaalloinen uusfeministinen voimaantuminen ja tarve kontrolloida.
Nyt on ihana naisystävä ja pitkä onnellinen riidaton yhteiselämä takana. Ei tarvetta eikä painetta mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä vaimo ja avioliitto on tavoitteena. Lapsikin olisi kiva, jos sellaisen ehtisi vielä saamaan. t. 36 v. mies
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan halua. Mietin tätä asiaa juuri hiljattain, ja tajusin, että en halua lapsia ollenkaan, ja sitä kautta kun ei kumminkaan mitään perhettä olla rakentamassa, niin en taida haluta vaimoakaan. Luulen, että mulle sopii parhaiten semmoinen kevyempi sarjamonogamia, eli kun sopiva ihminen osuu kohdalle, seurustellaan sen aikaa kun se on kivaa, ilman sitoumuksia ja aikomusta olla kunnes kuolema erottaa. Sitten kun siltä tuntuu, erotaan. Ja joskus taas jos alkaa kaivata kumppania, niin uusi pätkä/kevytsuhde, jossa ei sitoumuksia, ei yhteistä kotia jne. - m33
Onko typerämpää haavekuvaa kuin rakennella jotain pilvilinnoja kunnes kuolema meidät erottaa? Kukaan, kun ei voi sellaista luvata. Enkä haluaisi kasvattaa lasta tällä vuosikymmellä.
Halusin aikanaan ulkomaalaisen vaimon ja hän lupautui kanssani naimisiin. Suomalaista vaimoa en halua.
Halusin lapsen ehdottomasti ja avoliiton.
Avioliittoa en ole koskaan halunnut, enkä halua.
Mulla 2 lasta ja 3 avoliitto menossa.
Mies 55v
Lapsia haluan - avioliittoon en usko enkä sitä halua.
Minä ainakin halusin. Elin tosin aika vanhaksi, ennen kuin sellaisen löysin.