Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita sairastumiset pelottavat?
13.03.2023 |
Olen aina ihan huolesta sekaisin, kun joku läheinen sairastuu (etenkin mieheni). Isäni kuoli syöpään kun olin nuori. Seurasin pari vuotta hänen kamppailuaan vakavan sairauden kanssa ja siitä varmaan traumatisoiduin. Olettaisin että uuden menetyksen pelko tuo pintaan nuo ahdistavat tunteet. Lisäksi miehelläni on samanlaista oireistoa kuin isälläni aikoinaan, vaikkakaan ei yhtä vakavaa sairautta. Ei kai ihmekään, että reagoin. Jos hän on kipeänä, menetän herkästi yöuneni. Kyselen ärsyttävyyksiin asti hänen vointiaan ja passaan hänet pilalle (tämä kuulemma ei ole huono asia :)) Mietin kaikki mahdolliset skenaariot, mitä voi tapahtua, ja suunnittelen, miten toimin silloin. Varaan kämpän täyteen ruokaa ja viihdykettä. Soittelen terveysneuvontaan jos on tarvetta ja kyselen apteekista ohjeita lääkkeiden kanssa. Panostan siis huolenpitoon ja toimintaan. Samalla kuitenkin tärisen ulkoisesti ja sisäisesti, koska pelkään. Vatsakin saattaa mennä sekaisin. Tiedän, että pelkoni on irrationaalista. Viime vuosina olen panostanut stressinhallintaan ja -poistoon, mutta tämä ominaisuus tuntuu olevan ja pysyvän minussa. Haluaisin osata ottaa vähän rennommin, jotta en itsekin voisi huonosti silloin, kun toinen on kipeä. Olisi mahtavaa kuulla, jos jossain olisi kohtalotoveri ja ehkä saada vinkkejä tilanteeseen.
Kommentit (14)
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta teet kuin pelkäät elämää?
Onkohan ap: lla lapsia? Siinä sitten riittääkin niiden kanssa pelkäämistä. Se on kyllä kauheaa pelätä koko ajan, mutta mulla on tommosta oireilua juurikin vaikeina aikoina.
Tsemppiä ap, useimmiten elämä kantaa 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap: lla lapsia? Siinä sitten riittääkin niiden kanssa pelkäämistä. Se on kyllä kauheaa pelätä koko ajan, mutta mulla on tommosta oireilua juurikin vaikeina aikoina.
Tsemppiä ap, useimmiten elämä kantaa 👍🏻
Ei ole lapsia. Olisin varmaan juuri se vanhempi, joka harmaantuu ennen aikojaan huolesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus suhde kuntoo,ni ei tarvi sairauksia,kuolemaa pelätä.
Muutoin just esim kaikenlaiset pelot valtaa mielen
Älä hyvä ihminen sekoita herkän ihmisen päätä jollain uskonnollisella propagandalla!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
niin... voit tehdä myös sen, että lopetat turhan huolehtimisen. loppujen lopuksi sekin on valinta ja teko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
niin... voit tehdä myös sen, että lopetat turhan huolehtimisen. loppujen lopuksi sekin on valinta ja teko
Helpommin sanottu kuin tehty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
niin... voit tehdä myös sen, että lopetat turhan huolehtimisen. loppujen lopuksi sekin on valinta ja teko
Helpommin sanottu kuin tehty?
Niin, ei se olekaan helppoa, mutta se on taito, joka kannattaa opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
niin... voit tehdä myös sen, että lopetat turhan huolehtimisen. loppujen lopuksi sekin on valinta ja teko
Helpommin sanottu kuin tehty?
Niin, ei se olekaan helppoa, mutta se on taito, joka kannattaa opetella.
Joku kokemusasiantuntija voisi sitten kertoa, että miten se tehdään. Kuten sanottu, olen kokeillut kaikenlaisia rentoutumiskeinoja ja itseni psyykkaamista tyyliin ei tässä hätää, pystymme hoitamaan tämän, kaikki menee hyvin, mutta ei sillä ole vielä ainakaan ollut juurikaan vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
niin... voit tehdä myös sen, että lopetat turhan huolehtimisen. loppujen lopuksi sekin on valinta ja teko
Helpommin sanottu kuin tehty?
Niin, ei se olekaan helppoa, mutta se on taito, joka kannattaa opetella.
Joku kokemusasiantuntija voisi sitten kertoa, että miten se tehdään. Kuten sanottu, olen kokeillut kaikenlaisia rentoutumiskeinoja ja itseni psyykkaamista tyyliin ei tässä hätää, pystymme hoitamaan tämän, kaikki menee hyvin, mutta ei sillä ole vielä ainakaan ollut juurikaan vaikutusta.
Totta. Jos luulet, että kyseisessä tavassa kyse oli siitä, että rauhoittelee itseään hokemalla "eihätääeihätääeihätää", niin se ei taatusti toimi.
Siinä täytyy keskittyä tähän hetkeen, ei omiin tunteisiin, vaan läsnäolevaan hetkeen ja faktoihin. Kun mieli ryntää takaisin ahdistumaan, niin sitten palauttaa itsensä takaisin läsnäolevaan hetkeen. Tuota toistetaan ja toistetaan. Hyväksytään se, että ahdistaa, jos ahdistuksen tunne on läsnä, mutta sen jälkeen palataan taas siihen hetkeen, jossa ei ole mitään syytä tai mitään järkeä alkaa maalailemaan ns. piruja seinille.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
auttaisiko sellainen ajatus, että jos et voi itse tehdä asialle mitään, sitä on turha murehtia. Lääkärit osaavat hoitaa potilaat ja riittää, kun potilas sitten itse toteuttaa lääkärin hoitosuunnitelmaa: esimerkiksi ottaa lääkkeensä ja sitä rataa.
Tuollainen ajattelutapa on vaikeaa harjoitella, mutta kun siinä alkaa onnistua, tajuaa miten paljon helpommaksi oma elämä muuttuu - ja silti voi hoitaa läheisiä ja olla heille avuksi.
On hienoa, että välität läheisistäsi noin paljon, mutta potilaalle on aina parempi osallistua itse itsensä hoitoon mahdollisimman paljon.
Ehkä minulla on just se ongelma, että yritän aina selvitä itse. En aina luota lääkäreihinkään. Itsellänikin on sairauksia, ja jokaisessa tapauksessa olen joutunut lääkärille itse ehdottamaan, että voisiko kyse olla tästä. Jos olisin kuunnellut tavallisia lääkäreitä enkä olisi selvittänyt asioita perin pohjin, en olisi enää työelämässä. Yritän siis selvitä kaikesta omien kokemusteni pohjalta. Jos et itse voi tehdä mitään -ajattelu on kaltaiselleni aika vaikeaa, koska koen, että aina voin tehdä jotain :)
niin... voit tehdä myös sen, että lopetat turhan huolehtimisen. loppujen lopuksi sekin on valinta ja teko
Helpommin sanottu kuin tehty?
Niin, ei se olekaan helppoa, mutta se on taito, joka kannattaa opetella.
Joku kokemusasiantuntija voisi sitten kertoa, että miten se tehdään. Kuten sanottu, olen kokeillut kaikenlaisia rentoutumiskeinoja ja itseni psyykkaamista tyyliin ei tässä hätää, pystymme hoitamaan tämän, kaikki menee hyvin, mutta ei sillä ole vielä ainakaan ollut juurikaan vaikutusta.
Ymmärrät, että jos kompastut, vierit mäkeä alas ja päähäsi putoaa palikka, niin sitten käy niin. Et voi mitenkään ennakoida ja estää kaikkea. Voi olla, ettei sairaus ole kohdallasi uhka, vaan se uhka tulee yllättäen jostain aivan muualta.
Voit vain luottaa.
Jeesus suhde kuntoo,ni ei tarvi sairauksia,kuolemaa pelätä.
Muutoin just esim kaikenlaiset pelot valtaa mielen