Miehet! Vieläkö te nykypäivänä haluatte vaimon ja avioliiton?

Elämääni mahtuu vielä lisää lapsia ja vaimoja.

Avoliitto takana ja yksi lapsi.

Nyt seurustelusuhde, jossa molemmat asutaan omassa kämpässä.

Tämä on elämäni paras järjestely.

Avoliitto sopii mulle parhaiten, pahasti pitäis pään pöyrähtää jos naimisiin menisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan halua. Mietin tätä asiaa juuri hiljattain, ja tajusin, että en halua lapsia ollenkaan, ja sitä kautta kun ei kumminkaan mitään perhettä olla rakentamassa, niin en taida haluta vaimoakaan. Luulen, että mulle sopii parhaiten semmoinen kevyempi sarjamonogamia, eli kun sopiva ihminen osuu kohdalle, seurustellaan sen aikaa kun se on kivaa, ilman sitoumuksia ja aikomusta olla kunnes kuolema erottaa. Sitten kun siltä tuntuu, erotaan. Ja joskus taas jos alkaa kaivata kumppania, niin uusi pätkä/kevytsuhde, jossa ei sitoumuksia, ei yhteistä kotia jne. - m33

Onko typerämpää haavekuvaa kuin rakennella jotain pilvilinnoja kunnes kuolema meidät erottaa? Kukaan, kun ei voi sellaista luvata. Enkä haluaisi kasvattaa lasta tällä vuosikymmellä. 

Tahdon rakastaa kunnes kuolema meidät erottaa. Se ei ole pilvilinna vaan tahdon valinta. Joskus eteen tulee asioita (esim käyttäytymistä muuttava aivovaurio), joiden vuoksi se rakkaus ei riitä kuolemaan asti, mutta se on toinen juttu se.

Parisuhde kelpaisi, mutta en halua avioon. En ole koskaan halunnutkaan.

M37

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsen ehdottomasti ja avoliiton. 

Avioliittoa en ole koskaan  halunnut, enkä halua.

Mulla 2 lasta ja 3 avoliitto menossa.

Mies 55v

Lapsiressukat.

Et ole isä. Sinulla ei ole oikeastaan yhtään lasta.

Vierailija kirjoitti:

Nääh, vapaaehtoinen parisuhde omilla kämpillä joissa hengataan vuorotellen on paras ratkaisu itselle. 

Omaa aikaa saatavilla tarvittaessa. Ei koskaan mitään valituksia kotitöistä kun molemmat siivoaa omat kämppänsä. Voidaan vaan keskittyä nauttimaan toistemme seurasta mukavasti. Pelkkää voittoa 

 

Naisena tasan samat sanat. 

En ole koskaan halunnut naimisiin. Pitkään ajattelin, etten halua edes parisuhteeseen. Nyt olen kuitenkin ollut yhdessä naiseni kanssa 15v ja meillä on 10v lapsi.

Avioliiton suhteen mieleni ei ole muuttunut, vaikka ymmärrän myös tietyt argumentit sen puolesta.

Minulle se on vain liian byrokraattinen instituutio ja jonkinlaista toisen ihmisen omistamista. 🤢

Tunnen aika hyvin omat mielenliikkeeni ja pakokauhu siinä tulisi eteen.

Vieläkö te nykypäivänä haluatte vaimon ja avioliiton?

-Kyllä. Ei vaan tunnu olevan näistä naisista kumppaneiksi, vaimoiksi tai äideiksi. Jokaisella arvalla tyhjää tai pelkkiä hankaluuksia ja vaatimuksia. Se vaiva mikä pitää nähdä kelvollisen vaimon ja avioliiton eteen tuntuu olevan monin kerroin korkeampi, kuin se vaivattomuus missä mukava sinkkuelämä onnistuu. Ja merta kauemmaksi kalaan en taida ihan heti lähteä.

M35

Nuorempana olisin halunnut traditionaalisen parisuhteen ja lapsia, mutta en kelvannut. Nykyään kelpaisi, mutta aika on ajanut ohi lapsihaaveista ja elämässä on sisältöä ilman naistakin. En etsi parisuhdetta ja minkäänlaiset irtosuhdeviritelmät ei ole koskaan kiinnostaneet.

Halusin ja sainkin. Onneksi hyvätkin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nääh, vapaaehtoinen parisuhde omilla kämpillä joissa hengataan vuorotellen on paras ratkaisu itselle. 

Omaa aikaa saatavilla tarvittaessa. Ei koskaan mitään valituksia kotitöistä kun molemmat siivoaa omat kämppänsä. Voidaan vaan keskittyä nauttimaan toistemme seurasta mukavasti. Pelkkää voittoa 

 

Naisena tasan samat sanat. 

jep, siis vapaaehtoisesti lapseton parisuhde omilla kämpillä joissa hengataan vuorotellen on paras ratkaisu. 

Omaa aikaa saatavilla tarvittaessa. Ei koskaan mitään valituksia kotitöistä kun molemmat siivoaa omat kämppänsä. Voidaan vaan keskittyä nauttimaan toistemme seurasta mukavasti. Pelkkää voittoa 

No en enää ihmettele että syntyvyys laskee kun miehetkin haluaa vaan helppoa ja vastuusta vapaata elämää ilman mitään ahdistavia sitoumuksia.