Miksi ihmiset halutaan kiduttaa sairaiksi työelämässä?
Olen jotenkin niin katkera ja vihainen tästä. Elämä ei ole lainkaan sitä, mitä sen toivoisin olevan.
Työpaikan vaihto on toki yksilön ratkaisu, mutta ei poista itse ongelmaa..
Tokihan työpaikkaa kannattaa ilmeisesti vaihtaa aina siinä vaiheessa kun sitä työkuormaa kertyy harteille riittävän paljon, kun ei sitä kukaan tule jakamaan. Sitten se romahtaa jonkun toisen harteille ja osa tippuu jonnekin mustaan aukkoon kun ei niistä kaikista kikkareista saa otettua koppia.
Siinäpä minun ajatuksia tälle päivälle.
Kommentit (13)
Työt on sopeutettu pienemmälle työntekijämäärälle. Laatu huonontunut, kun kiireellä ja halvemmalla pienempi määrä tekee. Työntekijät väsyy. Töissä ei ole hyvä olla eikä työhön sitouduta. Monilla mielessä työpaikan vaihto, kun hulluna töitä eikä raha näy missään. Tämä siksi, että ylin taho saa voitot käärittyä. Ihan sairasta meno joka alalla.
Jep. Kunpa joku osaisi tehdä asialle jotain. Kaikki vaan hokee zombina mantraa että heikot sortuu elontiellä ja puree huulta.
Osa makaa toimettomana ja osa nääntyy työtaakkansa alle sen sijaan että "joutilaisuuden hedelmä" jakautuisi tasaisesti. Kannattaa lukea esim. Bertrand Russellin essee "In praise of idleness".
Vierailija kirjoitti:
Työt on sopeutettu pienemmälle työntekijämäärälle. Laatu huonontunut, kun kiireellä ja halvemmalla pienempi määrä tekee. Työntekijät väsyy. Töissä ei ole hyvä olla eikä työhön sitouduta. Monilla mielessä työpaikan vaihto, kun hulluna töitä eikä raha näy missään. Tämä siksi, että ylin taho saa voitot käärittyä. Ihan sairasta meno joka alalla.
Ihmisten pitäisi haluta vähemmän. Siis niiden rahanhimoisten suurkuluttajien, jotka ovat kaikkien esikuvina. Eikö rikastumisella ole mitään rajaa? No Suomessa sentään on kova verotus, mutta silti. Tämä kulutuskulttuuri on sielutonta ja tuhoaa meitä.
Vierailija kirjoitti:
Osa makaa toimettomana ja osa nääntyy työtaakkansa alle sen sijaan että "joutilaisuuden hedelmä" jakautuisi tasaisesti. Kannattaa lukea esim. Bertrand Russellin essee "In praise of idleness".
Elämme toimimattomassa systeemissä.
Vierailija kirjoitti:
Työt on sopeutettu pienemmälle työntekijämäärälle. Laatu huonontunut, kun kiireellä ja halvemmalla pienempi määrä tekee. Työntekijät väsyy. Töissä ei ole hyvä olla eikä työhön sitouduta. Monilla mielessä työpaikan vaihto, kun hulluna töitä eikä raha näy missään. Tämä siksi, että ylin taho saa voitot käärittyä. Ihan sairasta meno joka alalla.
Kuitenkin uutisessa sanottiin että työuupumus pahinta esimiehillä. On kyllä aika kyynisiä osunut kohdalle, mutta noita on muuallakin.
Jos ns tolkun ihmiset ajetaan pois niin enpä tiedä miten käy..kestotyytymättömyys on myrkkyä työssä jaksamiselle.
Sitten suomalaisessa työelämässä on vielä tämä kiusaamisongelma. Mielenterveys voi paljon paremmin, kun on jättänyt työelämän. Niitä kiusaajiahan kutsutaan työelämän kusipäiksi, ihan oikeutetusti.
Yhtä asiaa en ymmärrä: miksi me halutaan rangaista niitä, jotka eivät ole lapsena sitoutuneet opiskeluun ja ovat syrjäytyneet? Miksi me ei anneta heille ja kenelle tahansa mahdollisuutta päästä työelämään
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kunpa joku osaisi tehdä asialle jotain. Kaikki vaan hokee zombina mantraa että heikot sortuu elontiellä ja puree huulta.
Toiset tekee työnsä hyvin yksin vuodesta toiseen. Osin suojautuakseen. Tuo vaan ei rakenna syvällistä sitoutumista.
Itse alalla jossa olen ihan turtunut ikuiseen koiranpaska-rooliin, mutta ei tämä hyvä strategia ole kenenkään kannalta. Työpaikoilla ei luoda ystävyyssuhteita ainakaan minun alallani.
Trollauksen perusteet: kirjoita epämääräisesti mutta emotionaalisesti. Viljele abstraktioita jotka eivät tarkoita mitään. Näin varmistat ettei kukaan ymmärrä mistä puhut eikä pysty esittämään vasta-argumentteja. Kanssatrollisi pystyvät kuitenkin jatkamaan siitä mihin itse lopetat.
Suomessa tehdään nykysin suhteellisen vähän töitä yleisellä tasolla, esimerkiksi lomapäiviä monissa muissa Euroopan maissa on paljon vähemmän. Mutta kun suomalaisen tunnistaa seuraavista eleistä: vitutus, valitus ja vähättely.
No, mielestäni ihanteellisin aika työskennellä samassa yrityksessä on 35 vuotta. Ei ehdi ns leipiintymään.