Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja uusi puoliso
09.10.2024 |
Toivoisin ettei tähän tulisi "uusperhe on älytön idea" -kommentteja, koska yritän aidosti järjellä ratkaista asiaa.
Eli, olen asunut "uuden" miesystäväni kanssa vuoden verran. Lapseni (2, tyttö ja poika, eskarilainen ja vitosluokkalainen) olivat eron jälkeen enimmäkseen isällään koska se oli heidän lapsuudenkotinsa, isohko talo, minulla ensin pieni yksiö ja nyt isompi asunto. Nyt ovat luonani ehkä 1/3 ajasta sovittuina päivinä.
Sekä minä, lapset että eksäni haluaisimme jo 50/50-järjestelyä. Vanhempi lapseni haluaisi olla luonani enemmänkin, ikävöi minua. Miesystäväni on hyvä lasten kanssa, ei tosin juuri osallistu varsinaiseen "härdelliin", minusta se on minun velvollisuuteni koska minun lapseni. On todella ystävällinen lapsille ja ymmärtää että he ovat etusijalla elämässäni. Mutta hän on usein väsynyt töistä ja asuntomme on pieni ja omaa rauhaa ei saa, joten ei oikein ole tykännyt jos on tullut ylimääräisiä lapsipäiviä.
Lapseni tarvitsevat minua ja minä heitä. Haluaisin että he olisivat tervetulleita kotiini ihan milloin vain, vanhempi puhuukin tästä jo toisena kotinaan. Olen ajatellut että antaisin tälle vielä aikaa pari kuukautta, mutta päivä päivältä tuntuu pahemmalta. He kasvavat niin nopeasti ja varsinkin vanhempi kaipaa nimenomaan äitiään, hänellä on haasteita tunne-elämässä ja ilmeisesti ymmärrän häntä paremmin kuin isänsä.
Omat asunnot -systeemi on ollut myös mietinnässä, mutta ei kumpaakaan oikein nappaa koska haluaisimme jakaa arjen.
Alan silti kallistua siihen että lapset ensin, parisuhde tulee toisena varsinkin kun kyseessä ei ole lasten isä...
Mitä te tekisitte?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa kaksi vuotta ja sitten oli pakko muuttaa erilleen. Parisuhde kärsi ja lapset kärsivät ja minä aloin väsyä kun piti miellyttää kaikkia. Arjen voi jakaa kun lapset ovat isällään. Itselläni oli ihana saada raha-asiat myös erilleen.
Tuo osui ja upposi! Nyt jo minusta tuntuu että vaikea miellyttää kaikkia, olen usein välikädessä kun lapseni haluaisi tulla tänne useammin kuin sovittuina päivinä.
Raha-asiat ovat meillä aika erillään. Toki asuminen puoliksi, mutta minä maksan kaikki lasteni kulut ja ruuat kun ovat täällä (syövät ihan eri asioita kuin mies niin helppoa).
Vaikea miellyttää miestä? Kuinka usein hän on jo nyt mennyt lasten edelle? Eihän sinun edes pitäisi joutua miettimään voiko lapset tulla toiseen kotiinsa.
Käsittele oma heikko
Todella hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua alkoi suututtaan jo heti kun luin aloituksen. Voi v sanon mä vaan.
Lapsiraukat, sääliksi käy todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseen aloittajalle!
Valitettavasti täällä suurin osa kommentoijista on katkeria mammoja, niin vastaukset on pitkälti piikitteleviä ja omien uhrauksien esille nostamista.
Teillä kuulostaa hyvä ja keskusteleva yhteys olevan, joten varmasti saatte kaikille sopivan ratkaisun mietittyä. Vaihtoehtoja onneksi on olemassa.
Kiitos sinulle <3 osa kommenteista on kieltämättä aika rajua tavaraa. Mutta olin kyllä siihen varautunut.
Tämähän saattaa ratketa lähitulevaisuudessa itsestään jos vaikka päädymme hommaamaan isomman asunnon. Tai sitten pari kuukautta ja mies on sopeutunut ajatukseen 50/50:sta. Tai sitten hän haluaa sen oman asunnon. Olemme olleet molemmat todella kiireisiä niin emme ole ehtineet istua alas ja kunnolla keskustella, olen ollut yksin ajatusteni kanssa ja siksi tämä aloitus.
Mutta hyvä että tein tämän, sain omat a
No, sehän on selvä että tilanteen on muuttuva melko nopeastikin. esim "siskonpedissä" nukkuminen. Missä sekin on? Olohuoneessa?
Jos sulla olisi lapset etusijalla, niin et pakottaisi heitä asumaan vieraan miehen kanssa heidän toisessa kodissaan. Ja tuo mies ei edes halua lapsia sinne, vaan maata rauhassa sohvalla töidensä jälkeen. Hieno homma. Mieti nyt, haluaisitko itse itsellesi pakotettuna, ilman että pystyt asiaan vaikuttamaan, kämppikseksi itsellesi täysin vieraan aikuisen.
Tässähän on selvä ristiriita. Haluaisitte jakaa arjen, mutta sinun arkesi nimenomaan on sitä lapsiperhearkea, jota ilmeisesti nykyinen miesystävä ei halua jakaa.
Sillloin ainoa oikea ratkaisu on kääntää kuvio toisinpäin, eli olet pääasiassa äiti ja seurustelu tulee sitten kun äitiarjelta ehtii, ei toisin päin. Eli oman asunnon etsintään vaan, mies voi tulla mukaan arkeen, sitten kun on siihen valmis, jos ikinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseen aloittajalle!
Valitettavasti täällä suurin osa kommentoijista on katkeria mammoja, niin vastaukset on pitkälti piikitteleviä ja omien uhrauksien esille nostamista.
Teillä kuulostaa hyvä ja keskusteleva yhteys olevan, joten varmasti saatte kaikille sopivan ratkaisun mietittyä. Vaihtoehtoja onneksi on olemassa.
Osaatko suomea? Millä muotoa sana katkeruus voisi liittyä tähän?
Ja kenen kanssa hyvä ja keskusteleva yhteys? Vaikuttaa, ettei ap:lla ole hyvää yhteyttä edes itsensä kanssa.
Täällä on tilanteeseen nähden erittäin vähän piikittelyä ja on keskitytty pääosin oleelliseen.
Ihmeellisiä kommentteja, ap:han nimenomaan kallistuu siihen että lapset menevät miehen edelle. Omat asunnot olleet puheissa jne. Ja on asunut miehen kanssa jo etä-äitinä ollessaan, tottakai toinen pitää ottaa huomioon kun tilanne muuttuu eikä vain yksin tehdä äkkipäätöksiä. Ap:n koti on yhtä lailla miehen koti eikä vain hänen ja lasten.
Mikä ihmisiä riivaa kun kaikki pitää vääntää negatiivisen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja, ap:han nimenomaan kallistuu siihen että lapset menevät miehen edelle. Omat asunnot olleet puheissa jne. Ja on asunut miehen kanssa jo etä-äitinä ollessaan, tottakai toinen pitää ottaa huomioon kun tilanne muuttuu eikä vain yksin tehdä äkkipäätöksiä. Ap:n koti on yhtä lailla miehen koti eikä vain hänen ja lasten.
Mikä ihmisiä riivaa kun kaikki pitää vääntää negatiivisen kautta?
Nimenomaan, "kallistuu siihen". Ja miten niin koti on yhtä lailla miehen kuin lasten - näin ei pitäisi olla. En jaksa lukea oliko mainittu, kuinka kauan ap ja mies ovat olleet yhdessä, mutta oikeasti lasten kodin pitäisi olla yhtä lailla jonkun todennäköisesti vuoden-pari kuvioissa olleen miehen kotin? Minusta tässä ajatuksessa mättää joku. Aikuinen mies pystyy hankkimaan itselleen oman kodin jossa saa olla niin kuin haluaa.
48 lisää. Onkohan osassa kommenteista takana se, että ap on äiti, ei isä. Äiti ei saisi olla etä-äiti edes väliaikaisesti ja hyvä parisuhde pitäisi uhrata välittömästi edes yrittämättä sovitella ja tehdä järjestelyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja, ap:han nimenomaan kallistuu siihen että lapset menevät miehen edelle. Omat asunnot olleet puheissa jne. Ja on asunut miehen kanssa jo etä-äitinä ollessaan, tottakai toinen pitää ottaa huomioon kun tilanne muuttuu eikä vain yksin tehdä äkkipäätöksiä. Ap:n koti on yhtä lailla miehen koti eikä vain hänen ja lasten.
Mikä ihmisiä riivaa kun kaikki pitää vääntää negatiivisen kautta?
Se tässä nyt tökkiikin, kun hän on vasta kallistumassa itsestään selvään asiaan. Realismi on aina negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
48 lisää. Onkohan osassa kommenteista takana se, että ap on äiti, ei isä. Äiti ei saisi olla etä-äiti edes väliaikaisesti ja hyvä parisuhde pitäisi uhrata välittömästi edes yrittämättä sovitella ja tehdä järjestelyjä?
Älä jaksa olla lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette siis etukäteen puhunut, että haluat enemmän lapsipäiviä? Olisin itsekin aika harmistunut, jos kumppanini olisi nähnyt lapsiaan ensin harvakseltaan ja sitten yhteen muuton jälkeen lapset olisivatkin paikalla puolet tai enemmän kuusta.
"On todella ystävällinen lapsille ja ymmärtää että he ovat etusijalla elämässäni. Mutta hän on usein väsynyt töistä ja asuntomme on pieni ja omaa rauhaa ei saa, joten ei oikein ole tykännyt jos on tullut ylimääräisiä lapsipäiviä."
Uusperheellä pitää olla tarpeeksi iso asunto, että kaikki mahtuvat sinne. Käytännössä tilaa tarvitaan enemmän kuin ydinperheessä, jollei ole aidosti tarkoitus yhdessä hoitaa lapsia.
Itselleni oli jo "pelkästään" koiran kohdalla itsestäänselvää, että koiran hyvinvointi edellä mennään kun uuteen suhteeseen aloin, sillä olin sitoutunut koirasta huolehtimiseen jo ennen parisuhteen alkua. Käsittämätöntä että on olemassa ihmisiä, jotka joutuvat punnitsemaan tällaisia prioriteettiasioita omien _lastensa_ kohdalla. Noh, kukin tavallaan.
P.s. Minulla oli sellaiset vanhemmat jotka puntaroivat prioriteettiasioita ja lopulta pistivät uudet kumppaninsa meidän lasten edelle sen jälkeen kun erosivat, ja nyt aikuisena en juuri ole vanhempieni kanssa tekemisissä sattuneesta syystä. Kannattaa muistaa, että sitä niittää mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja, ap:han nimenomaan kallistuu siihen että lapset menevät miehen edelle. Omat asunnot olleet puheissa jne. Ja on asunut miehen kanssa jo etä-äitinä ollessaan, tottakai toinen pitää ottaa huomioon kun tilanne muuttuu eikä vain yksin tehdä äkkipäätöksiä. Ap:n koti on yhtä lailla miehen koti eikä vain hänen ja lasten.
Mikä ihmisiä riivaa kun kaikki pitää vääntää negatiivisen kautta?
Koska se on negatiivinen asia, että ap joutuu miettimään miestä miellyttääkseen voiko lapset tulla toiseen kotiinsa. Minä en ainakaan löydä siitä mitään positiivista.
Vierailija kirjoitti:
48 lisää. Onkohan osassa kommenteista takana se, että ap on äiti, ei isä. Äiti ei saisi olla etä-äiti edes väliaikaisesti ja hyvä parisuhde pitäisi uhrata välittömästi edes yrittämättä sovitella ja tehdä järjestelyjä?
Jos mies haluaa olla ap:n ja lasten elämässä, hänen tässä pitäisi olla sovittelemassa ja tekemässä järjestelyjä eikä vain möllöttää väsyneenä ja vastentahtoisena. Ap:n rima on maanpinnan tasolla.
Ja kyllä. Hyvä vanhempi, mies tai nainen, joutuu uhraamaan omaa elämäänsä lastensa eteen. Ydinperheessä se yleensä tarkoittaa harrastuksia. Sinkkuna seurusteluelämään tehtäviä uhrauksia.
Kyllähän täällä viime viikolla kerrottiin samoja totuuksia isälle, joja mietti täyden vanhemmuuden ja sijoituksen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja, ap:han nimenomaan kallistuu siihen että lapset menevät miehen edelle. Omat asunnot olleet puheissa jne. Ja on asunut miehen kanssa jo etä-äitinä ollessaan, tottakai toinen pitää ottaa huomioon kun tilanne muuttuu eikä vain yksin tehdä äkkipäätöksiä. Ap:n koti on yhtä lailla miehen koti eikä vain hänen ja lasten.
Mikä ihmisiä riivaa kun kaikki pitää vääntää negatiivisen kautta?
Koska se on negatiivinen asia, että ap joutuu miettimään miestä miellyttääkseen voiko lapset tulla toiseen kotiinsa. Minä en ainakaan löydä siitä mitään positiivista.
Mies on valinnut naisen jolla on lapsia, mutta lapset eivät ole valinneet uutta miestä. Silloin on itsestään selvää, kumpi antaa sitä tilaa kodissaan.
Minä epäilisin miehen motiiveja, näitä pedofiilejä istuu joka oksalla. Miten voi olla varma kenestäkään. Eikö olisi parempi jakaa aika, olet lasten kanssa ja sitten miehen kanssa, kun lapset ovat isällään. Onko pakko yrittää tehdä uusioperhettä, ei ole helppoa hyväksyä uutta ihmistä vaikka sinun mielestä on hyvä tyyppi, jos lasten mielipide on aivan toinen.
Vierailija kirjoitti:
48 lisää. Onkohan osassa kommenteista takana se, että ap on äiti, ei isä. Äiti ei saisi olla etä-äiti edes väliaikaisesti ja hyvä parisuhde pitäisi uhrata välittömästi edes yrittämättä sovitella ja tehdä järjestelyjä?
Okei, eli tässä pitäisi nyt antaa aplodeja kun hän uskaaltaa olla NAINEN, eikä vain äiti? Nainen joka miettii vuorovanhemmuutta, koska hänellä on mies joka ei oikein tykkää ylimääräisistä lapsipäivistä.
Mieti nyt rehellisesti olisiko tämä sinulle itsellesi sukupuolisidonnainen asia?
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on selvä ristiriita. Haluaisitte jakaa arjen, mutta sinun arkesi nimenomaan on sitä lapsiperhearkea, jota ilmeisesti nykyinen miesystävä ei halua jakaa.
Sillloin ainoa oikea ratkaisu on kääntää kuvio toisinpäin, eli olet pääasiassa äiti ja seurustelu tulee sitten kun äitiarjelta ehtii, ei toisin päin. Eli oman asunnon etsintään vaan, mies voi tulla mukaan arkeen, sitten kun on siihen valmis, jos ikinä on.
Vaikuttaa siltä, että ap haluaa jakaa arjen miehen kanssa, mutta mies ehkä vain mukavuussyistä ottaa vastaan mitä saa eikä aktiivisesti halua yhtään mitään.
Kiitos sinulle <3 osa kommenteista on kieltämättä aika rajua tavaraa. Mutta olin kyllä siihen varautunut.
Tämähän saattaa ratketa lähitulevaisuudessa itsestään jos vaikka päädymme hommaamaan isomman asunnon. Tai sitten pari kuukautta ja mies on sopeutunut ajatukseen 50/50:sta. Tai sitten hän haluaa sen oman asunnon. Olemme olleet molemmat todella kiireisiä niin emme ole ehtineet istua alas ja kunnolla keskustella, olen ollut yksin ajatusteni kanssa ja siksi tämä aloitus.
Mutta hyvä että tein tämän, sain omat ajatukseni järjestykseen. Kiitos teille, nyt pitää lähteä töihin mutta palaan illalla tsekkaamaan jos on tullut lisää kommentteja!
Ap