Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja uusi puoliso
09.10.2024 |
Toivoisin ettei tähän tulisi "uusperhe on älytön idea" -kommentteja, koska yritän aidosti järjellä ratkaista asiaa.
Eli, olen asunut "uuden" miesystäväni kanssa vuoden verran. Lapseni (2, tyttö ja poika, eskarilainen ja vitosluokkalainen) olivat eron jälkeen enimmäkseen isällään koska se oli heidän lapsuudenkotinsa, isohko talo, minulla ensin pieni yksiö ja nyt isompi asunto. Nyt ovat luonani ehkä 1/3 ajasta sovittuina päivinä.
Sekä minä, lapset että eksäni haluaisimme jo 50/50-järjestelyä. Vanhempi lapseni haluaisi olla luonani enemmänkin, ikävöi minua. Miesystäväni on hyvä lasten kanssa, ei tosin juuri osallistu varsinaiseen "härdelliin", minusta se on minun velvollisuuteni koska minun lapseni. On todella ystävällinen lapsille ja ymmärtää että he ovat etusijalla elämässäni. Mutta hän on usein väsynyt töistä ja asuntomme on pieni ja omaa rauhaa ei saa, joten ei oikein ole tykännyt jos on tullut ylimääräisiä lapsipäiviä.
Lapseni tarvitsevat minua ja minä heitä. Haluaisin että he olisivat tervetulleita kotiini ihan milloin vain, vanhempi puhuukin tästä jo toisena kotinaan. Olen ajatellut että antaisin tälle vielä aikaa pari kuukautta, mutta päivä päivältä tuntuu pahemmalta. He kasvavat niin nopeasti ja varsinkin vanhempi kaipaa nimenomaan äitiään, hänellä on haasteita tunne-elämässä ja ilmeisesti ymmärrän häntä paremmin kuin isänsä.
Omat asunnot -systeemi on ollut myös mietinnässä, mutta ei kumpaakaan oikein nappaa koska haluaisimme jakaa arjen.
Alan silti kallistua siihen että lapset ensin, parisuhde tulee toisena varsinkin kun kyseessä ei ole lasten isä...
Mitä te tekisitte?
Kommentit (68)
Onhan siinä asetelmassa jo joku perustavanlaatuinen ongelma että jouduit muuttamaan pois kodistasi yksiöön ja hylkäämään lapset. Moni nainen ei sellaista tee. Onkohan tässä nyt kaikki tiedot esillä? Onko ongelmasi alko tai kovemmat aineet? Kanattaa kyllä ensin keskittyä raittiuden hallitsemiseen ennenkuin alkaa haaveilla lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun eihän tähän(kään) itseaiheutettuun ongelmaan voi kommentoida kuin että, uusperhe on älytön idea. Kun homman toimimiseen ei ole halua, tiloja eikä mahdollisuuksia, mutta tilanne laitetaan päälle kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa kaksi vuotta ja sitten oli pakko muuttaa erilleen. Parisuhde kärsi ja lapset kärsivät ja minä aloin väsyä kun piti miellyttää kaikkia. Arjen voi jakaa kun lapset ovat isällään. Itselläni oli ihana saada raha-asiat myös erilleen.
Tuo osui ja upposi! Nyt jo minusta tuntuu että vaikea miellyttää kaikkia, olen usein välikädessä kun lapseni haluaisi tulla tänne useammin kuin sovittuina päivinä.
Raha-asiat ovat meillä aika erillään. Toki asuminen puoliksi, mutta minä maksan kaikki lasteni kulut ja ruuat kun ovat täällä (syövät ihan eri asioita kuin mies niin helppoa).
Kukaan "bonusvanhempi" ei tykkää ylimääräisistä lapsipäivistä.
Pääsääntöisesti puolison lapset ovat rasite, joita uusi puoliso vain sietää siksi, että se lapseton aika on hyvää ja koittaa taas pian. Poikkeuksia toki on.
Kahta kotia asuminen on äärestä stressaavaa lapsille ja se vaatii myös vanhemmalta enemmän sitä psyykkistä läsnäolo. Ei se vanhempi voi poukkoilla, joissain siellä lasten ja uuden miehen välillä vaan niistä lapsista pitää oikeasti ottaa sitä koppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro pikimiten ajatuksistasi miehellesi niin hän ehtii sulatella asiaa. Aluksi toit hänet kuvioon , missä olit etä-äiti ja nyt lapset asuisivatkin teillä puolet ajasta. Siinä on iso ero omaa rauhaa kaipaavalle.
Mihin sinä nykyisessä kodissasi pystyt sijoittamaan ne lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun eihän tähän(kään) itseaiheutettuun ongelmaan voi kommentoida kuin että, uusperhe on älytön idea. Kun homman toimimiseen ei ole halua, tiloja eikä mahdollisuuksia, mutta tilanne laitetaan päälle kuitenkin.
Onhan tämä itseaiheutettu. Tapasin miehen silloin kun lapset olivat vielä isällään suurimman osan ajasta, eikä siinä huumassa tietenkään ajatellut että mitä sitten kun tilanne muuttaa ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Nyt kun huuma on vähän laantunut niin voi alkaa tehdä järkiratkaisuja. Sitähän minä tässä yritän tehdäkin.
Sinä joka muutit 2v jälkeen erilleen, paraniko suhde? Aiotteko muuttaa vielä joskus takaisin yhteen?
Tsemppiä tilanteeseen aloittajalle!
Valitettavasti täällä suurin osa kommentoijista on katkeria mammoja, niin vastaukset on pitkälti piikitteleviä ja omien uhrauksien esille nostamista.
Teillä kuulostaa hyvä ja keskusteleva yhteys olevan, joten varmasti saatte kaikille sopivan ratkaisun mietittyä. Vaihtoehtoja onneksi on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain pysty käsittämään ap:n kaltaisia äitejä. Arvostukseni omaa äitiä kohtaan syvenee. Mitä miettimistä tuossa on?
Ap, mitkä ovat omat mt/terveys/älylliset haasteesi, jotka tulisi ottaa huomioon? Jotainhan tässä on, kun edes olet tuossa tilanteessa. Ha miksi se mies on aina niin väsynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun eihän tähän(kään) itseaiheutettuun ongelmaan voi kommentoida kuin että, uusperhe on älytön idea. Kun homman toimimiseen ei ole halua, tiloja eikä mahdollisuuksia, mutta tilanne laitetaan päälle kuitenkin.
Onhan tämä itseaiheutettu. Tapasin miehen silloin kun lapset olivat vielä isällään suurimman osan ajasta, eikä siinä huumassa tietenkään ajatellut että mitä sitten kun tilanne muuttaa ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Nyt kun huuma on vähän laantunut niin voi alkaa tehdä järkiratkaisuja. Sitähän minä tässä yritän tehdäkin.
Sinä joka muutit 2v jälkeen erilleen, paraniko suhde? Aiotteko muuttaa vielä joskus takaisin yhteen?
Tuskin ajatteli mieskään. Hän on tutustunut sinuun etä-äiti lähtökohdasta ja ajatellut sen olevan sopiva kompromissi lapsiajan ja kahdenkeskisen ajan välillä.
Nyt yhtäkkiä tilanne on muuttumassa. Miestä ei tässä voi syyttää mistään, on ihan yhtä uhri kuin AP:n lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa kaksi vuotta ja sitten oli pakko muuttaa erilleen. Parisuhde kärsi ja lapset kärsivät ja minä aloin väsyä kun piti miellyttää kaikkia. Arjen voi jakaa kun lapset ovat isällään. Itselläni oli ihana saada raha-asiat myös erilleen.
Tuo osui ja upposi! Nyt jo minusta tuntuu että vaikea miellyttää kaikkia, olen usein välikädessä kun lapseni haluaisi tulla tänne useammin kuin sovittuina päivinä.
Raha-asiat ovat meillä aika erillään. Toki asuminen puoliksi, mutta minä maksan kaikki lasteni kulut ja ruuat kun ovat täällä (syövät ihan eri asioita kuin mies niin helppoa).
Vaikea miellyttää miestä? Kuinka usein hän on jo nyt mennyt lasten edelle? Eihän sinun edes pitäisi joutua miettimään voiko lapset tulla toiseen kotiinsa.
Käsittele oma heikko itsetuntosi ensin ennen kuin alat leikkimään jotain perheleikkejä, olet jo yhden perheen ryssinyt.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseen aloittajalle!
Valitettavasti täällä suurin osa kommentoijista on katkeria mammoja, niin vastaukset on pitkälti piikitteleviä ja omien uhrauksien esille nostamista.
Teillä kuulostaa hyvä ja keskusteleva yhteys olevan, joten varmasti saatte kaikille sopivan ratkaisun mietittyä. Vaihtoehtoja onneksi on olemassa.
Niin tai vastaajat saattaa olla näitä entisiä heittopusseja, ja mamman ykkösprioriteetti oli vieras mies. Ei ole tullut mieleen, että heittopussitkin aikuistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä asetelmassa jo joku perustavanlaatuinen ongelma että jouduit muuttamaan pois kodistasi yksiöön ja hylkäämään lapset. Moni nainen ei sellaista tee. Onkohan tässä nyt kaikki tiedot esillä? Onko ongelmasi alko tai kovemmat aineet? Kanattaa kyllä ensin keskittyä raittiuden hallitsemiseen ennenkuin alkaa haaveilla lapsista.
Ei ole mistään sellaisesta kyse, ihan tavallinen erilleen kasvaminen meillä oli. Meillä oli hyvin tasa-arvoinen vanhemmuus joten ei ollut mitään automaattista lapset äidille -kuviota. Eksä oli taloihmisiä joten jäi sinne ja lapset koska heidän kotinsa. Minä satuin sen yksiön löytämään ja se oli hyvä ratkaisu ennen kuin kaikki raha-asiat talon kanssa saatiin järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinä nykyisessä kodissasi pystyt sijoittamaan ne lapset?
Heille on järjestelty omat tilat ja nukkuvat minun kanssani. Kuten sanoin, isompi asunto todennäköisesti tarvitaan jossain vaiheessa, vaikka mies ei enää asuisikaan täällä. Toistaiseksi molemmat lapset tykkäävät olla ja nukkua samassa tilassa kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseen aloittajalle!
Valitettavasti täällä suurin osa kommentoijista on katkeria mammoja, niin vastaukset on pitkälti piikitteleviä ja omien uhrauksien esille nostamista.
Teillä kuulostaa hyvä ja keskusteleva yhteys olevan, joten varmasti saatte kaikille sopivan ratkaisun mietittyä. Vaihtoehtoja onneksi on olemassa.
Niin tai vastaajat saattaa olla näitä entisiä heittopusseja, ja mamman ykkösprioriteetti oli vieras mies. Ei ole tullut mieleen, että heittopussitkin aikuistuu?
Niin tai näin, sitä et sinä tai kukaan muukaan täällä tiedä. AP sentään on asiallinen kysyjä ja vastailija ollut, toisin kuin 90 % kommentoijista, jotka kokevat suurta tarvetta peilata omaa elämäänsä toisen elämään. Katkeruus on täällä ihan arkea, sen näkee jo miinuksista mitä nämäkin kommentit saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun eihän tähän(kään) itseaiheutettuun ongelmaan voi kommentoida kuin että, uusperhe on älytön idea. Kun homman toimimiseen ei ole halua, tiloja eikä mahdollisuuksia, mutta tilanne laitetaan päälle kuitenkin.
Onhan tämä itseaiheutettu. Tapasin miehen silloin kun lapset olivat vielä isällään suurimman osan ajasta, eikä siinä huumassa tietenkään ajatellut että mitä sitten kun tilanne muuttaa ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Nyt kun huuma on vähän laantunut niin voi alkaa tehdä järkiratkaisuja. Sitähän minä tässä yritän tehdäkin.
Sinä joka muutit 2v jälkeen erilleen, paraniko suhde? Aiotteko muuttaa vielä joskus takaisin yhteen?
Mene terapiaan. Huumaa kokevat läheisriippuvaiset, epävakaat, narsistit tms. Normaali ja terve aikuinen ei kuvaa suhteen alkua tuolla tavalla.
Itse en ottaisi miestä, joka on vain väsynyt ja joka ei haluaisi olla lasteni elämässä tasapainoisen ja välittävän aikuisen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos jo tässä vaiheessa kommenteista!
Lapseni ovat etusijalla, siksihän he jäivät isälleen aluksi asumaan eivätkä minun kanssani sinne yksiöön. Lähinnä olen ajatellut että edetään rauhallisessa tahdissa että kaikki tottuvat asioihin. Nyt vain ikävä alkaa olla liian suuri.
Luulen että aika pian sanon miehelleni että haluan lapset luokseni puolet ajasta. Jos hän ei sitä jaksa, niin oma asunto hänelle sitten.
Ihmeellistä että miten tämän avaaminen kirjallisesti täällä selvensi päätä!
Ap
Tällä hetkellä ovat etusijalla vain mielikuvituksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa kaksi vuotta ja sitten oli pakko muuttaa erilleen. Parisuhde kärsi ja lapset kärsivät ja minä aloin väsyä kun piti miellyttää kaikkia. Arjen voi jakaa kun lapset ovat isällään. Itselläni oli ihana saada raha-asiat myös erilleen.
Tuo osui ja upposi! Nyt jo minusta tuntuu että vaikea miellyttää kaikkia, olen usein välikädessä kun lapseni haluaisi tulla tänne useammin kuin sovittuina päivinä.
Raha-asiat ovat meillä aika erillään. Toki asuminen puoliksi, mutta minä maksan kaikki lasteni kulut ja ruuat kun ovat täällä (syövät ihan eri asioita kuin mies niin helppoa).
Vaikea miellyttää miestä? Kuinka usein hän on jo nyt mennyt lasten edelle? Eihän sinun edes pitäisi joutua miettimään voiko lapset tulla toiseen kotiinsa.
Käsittele oma heikko
En jaksaisi elämääni kumppania, jota pitää miellyttää. Ap kuulostaa läheisriippuvaiselta, alkoholistin tms. aikuiselta lapselta.
Jotenkin siis onnistut rinnastamaan 4h+k kerrostaloasunnon 300 neliöiseen omakotitaloon 1500 neliön tontilla?