45 minuuttia ohjelmassa puhuttiin keskenmenoista, katsoitteko

Mä en ymmärrä miksi niille muille lapsille on kerrottu ja puhutaan jatkuvasti niistä keskenmenoista. Siis aihe oli vaikea vanhemmillekin, miksi myös lasten pitäisi kantaa se suru?

t. kmenon kokenut

olleet kovasti jo mukana odotuksessa ja keskenmeno tapahtunut loppuraskaudessa.

Koin syksyllä keskenmenon ja täytyy kyllä todeta että minkään muun asian kanssa en ole ollut näin yksin. Tuntuu että kaikki vaan vähättälee suruani. En ole viitsinyt enää edes ystäville puhua aiheesta.

Väheksymättä kenenkään surua, ajattelen, että hirveintä on, kun ei tule sitä ensimmäistäkään... :,(

yhtään äitiä tai isää, jotka alkushokin ja pettymyksen jälkeen edelleen surisivat keskenmenoa. Jotenkin ymmärtäisin, jos perheisiin ei olisi syntynyt lapsia, vaan kaikki raskaudet olisivat päättyneet keskenmenoon, mutta näissä ohjelman perheissähän oli ihan " eläviäkin" lapsia...:/ Todella hämmentävää lapsillekin jauhaa, että " teitä olisi oikeasti neljä" , luulisi, että kovin pieni lapsi ei asiaa edes ymmärtäisi ja pystyisi käsittelemään...

Ja olen siitä samaa mieltä että jos lapset eivät vielä olleet kovasti mukana odotuksessa niin ei siitä tarvitse puhua lasten kanssa siinä mielessä että nämä olisi heidän sisaruksensa.



Mutta mielestäni se mikä siinä oli tärkeä pointti on, miten naisia kohdellaan hoitohenkilökunnan/lääkärien taholta keskenmenon jälkeen. Heille se on rutiinia, ja ei kukaan koskaan kysy miltä naisista tuntuu henkiseltä puolelta.

ei ole YHTÄ AINUTTA LASTA!!!!

Miksi tuohon piti laittaa suurperheellinen mukaan?!?!?!

Pahinta on arviointi.



" No sullahan on jo lapsi, nauti siitä"



Toisen surua et voi käsittää jos et sitä ole kokenut.



äiti, 1 lapsi ja 1 keskenmeno

Tottakai se harmittaa, mutta siitä pitää mennä yli. Todellakin oli elämää suurempi juttu noille. Nauttisivat siitä että on noita eläviä lapsia.





Kaksi keskenmenoa kokenut ja kolme lasta. Joskus olen lapsille tästä puhunut ja sanonut niin ettei niistä ollut tähän elämään, olivat jotenkin sairaita etteivät voineet elää, lapseni olivat tuolloin riittävän isoja ymmärtääkseen asian.



Oli siinä lääkärikin jota haastateltiin. Lisäksi lähipäivinä ilmestyy kirja keskenmenosta.

Raskaus keskeytyy, jos sikiö ei ole elinkelpoinen. En kuitenkaan halua väheksyä keskenmenosta johtuvaa surua, mutta siinä surussa ei ole hyvä rypeä.

Itsellänikin ensimmäinen raskaus päätyi keskenmenoon ja oli toki kova paikka ja itku tuli monta kertaa. Mutta kyllä se muutamassa viikossa jo helpotti. Paljon raskaampaa on ollut odottaa sitä että tulisi uudestaan raskaaksi. Tuon keskenmenon jälkeen kesti 2½v ennen uutta raskautta ja toista lasta " tehtiin" 2v8kk.

Sääliksi käy ne elävät lapset, mitä tällainen heihin vaikuttaa, kun vanhemmat jauhavat kesken menneistä raskauksista ja enkeleistä. Jos siis _todella_ ne olemassaolevat lapset lähes unohtuvat.

Jos et saa toista lasta, sinun pitää olla onnellinen että on yksi? Jos menetät kolarissa jalkasi, sinun pitää olla onnellinen että olet hengissä?



On ihan normaalia olla helvetin surullinen jos menettää jotain!



Minulla ei ole ollut yhtään keskenmenoa ja olen kärsinyt ennen tytärtäni monta vuotta lapsettomuudesta. Voi miten olenkaan onnellinen ainokaisestani eikä toisen yrittämistä vielä ole aloitettu. Tiedän että jos emme saa toista, tulen suremaan sitä suunnattoman paljon VAIKKA primaari lapsettomuus olikin suurempi suru. En kyllä varmaan viitsi mahdollisesta tulevasta surustani kenellekään puhua, kun se kuitataan olemattomaksi toteamalla että ole onnellinen kun sait edes yhden.



Ei surua saa vähätellä.

Varsinkin, jos on lapsia, on heidät otettava ensisijaisesti huomioon. Elämä jatkuu on hyvä ohjenuora.

on yksi lapsi ja viisi aika alkuvaiheen keskenmenoa. Keskenmenot harmittavat minua kovasti, mutta en yleensä ajattele heitä lapsina ja en ole puhunut viisivuotiaalleni heistä mitään. Vaikea ajatella, että minulla olisi oikeastaan kuusi lasta, vaikka nyt onkin yksi vain. Kerran vein heidän muistokseen viisi ylimääräistä kynttilää isovanhempieni haudalle.



Ajattelen niinkin, että onhan nekin keskenmenoja, jotka menevät kesken ihan alkuvaiheessa kierukan vuoksi. Kierukkaa käyttävällä siis periaatteessa on myös monta lasta. En tosin ole itse käyttänyt kierukkaa ja nyt keskenmenoja saaneena en enää pystyisikään. (Tosin kai se hormonikierukka ei tee noin, en tiedä)

joo, ymmärrän että se on erittäin suuri suru jollekkin. mutta totuus km on se et sikiö ei ole elinkelpoinen. itse en koe menettäneeni lasta, koska km oli niin alkuvaiheessa enkä koe menettäneeni lasta kohdunulkoisessakaan. ehkä mä olen sitten outo lintu.

Itketti ihan, mies oli onneksi vieressä ja lohdutti. Pari viikkoa sitten mulla todettiin tuulimuna, ja sekin suretti ihan kamalasti, vaikka vielä pahempaa tietysti olisi, jos lapsi olisi ollut isompi.



Mutta olen kyllä samaa mieltä, ettei isommille lapsille asiasta tarvitsisi kertoa.

kun vauva syntyi hänen kädelleen vessanpöntöllä :((

Joten todella epäreilua kaataa lasten niskaan suru keskenmenoista.