Miksi vanhemmat miehet ei tunnu pitävän, jos nainen lähestyy?

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on tullut vanha, se on ensisijainen syy, jo perusluonteensa ansiosta miehet karttavat ikänaisia. Lisäksi, iästään riippumatta kukaan mies ei pidä siitä että nainen saalistaa seksuaalisesti, pariutumismarkkinoilla se kuuluu miehen tehtäviin, naisen perusluoneessa on rooli olla saalis.

Minä, ja kaikki kaverini jaksamme ihan kiljuen ryhtyä seksuaaliseen suhteeseen kaunottaren kanssa joka on likimain 16-25 vuotta vanha.  /M67v

Jaha, pedofiili ilmoittautui. Kai tajuat, että 16v on Lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on tullut vanha, se on ensisijainen syy, jo perusluonteensa ansiosta miehet karttavat ikänaisia. Lisäksi, iästään riippumatta kukaan mies ei pidä siitä että nainen saalistaa seksuaalisesti, pariutumismarkkinoilla se kuuluu miehen tehtäviin, naisen perusluoneessa on rooli olla saalis.

Minä, ja kaikki kaverini jaksamme ihan kiljuen ryhtyä seksuaaliseen suhteeseen kaunottaren kanssa joka on likimain 16-25 vuotta vanha.  /M67v

Pysy he*vetin kaukana mun lapsista. 

Juuri tein aloituksen aiheesta, että mitä naisilla on tarjota suhteessa, että miehen kannattaisi sellaiseen lähteä. Arvatkaapa mitkä olivat reaktiot.

Olen 40-vuotias mies, enkä todellakaan halua, että ikäiseni naiset lähestyisivät minua.

Missä niitä miehiä noin lähestyt? Jossain yöelämässäkö, jos kerran haleja saat kuitenkin? Ei keski-ikäiset miehet ole enää mitään teinipoikatyyppisiä "panopupuja", joilla on koko ajan se yksi asia mielessä ja se jos joku nainen lähestyy, on valtava onni ja sitten mennään jos vaan sinkkuja ollaan. 

Sitten on tosiaan tuo ikä/ulkomuotoasia. Ei se ole niin, etteikö samanikäinenkin nainen voisi "kelvata", voi hyvinkin, mutta harvoin niin että ensinäkemältä jos tulee jossain baarissa päällekäyvästi lähestymään, ihastuttaisi niin että siitä sitten mennään yhdessä meille tai teille. Tämä juttu on vähän päinvastoin kuin nuorilla naisilla, jotka saisivat seksiä ihan sormea napsauttamalla, mutta parisuhdetta on vaikea löytää. Keski-ikäinen nainen taas ei välttämättä ihastuta pelkällä ulkonäöllään niin, että löytäisi tuosta vaan seksiseuraa "avoimesti lähestymällä" (voi tulla jopa "joku vanha kurppa lähestyi minua, yök -reaktio"), mutta jos häneen tutustuu ihmisenä ja on mukava olla yhdessä, niin saattaa se kiinnostus seksiin ja parisuhteeseenkin herätä. 

Itse löysin puolison 44-vuotiaana, en edes hehkeänä tai nuorekkaana. Mutta se tosiaan tapahtui niin että ensin juteltiin ja tutustuttiin ihmisenä, ja kaveruuden kautta parisuhteeseen. Jos olisin mennyt miestäni pokaamaan jossain yössä, olen melko varma että olisi tullut kohtelias mutta tiukka torjunta. 

Vierailija kirjoitti:

- Ulkonäkösi ei ole enää sitä mitä nuorena

- vanhat miehet on kokeneet jo naisten metkut ja oppineet että parempi pitää loitolla

Näin on, tässä iässä pitää niitä rumimpia jo potkia pois. Tarjontaa on ihan liikaakin.

Sori ap, mutta totuus on, että jos 1970-luvulla syntynyt nainen lähestyy jotenkin iskumielellä, ei se kyllä mitään viehättävää ole vaikka olenkin itse 1974 syntynyt. Usein lähestyjät on ensinnäkin joko liian humalassa, tai jotenkin inhottavan päällekäyviä "räpätätejä", mikä tyyli tuntuu lähinnä irvokkaalta ei seksikkäältä. Muutenkin tuntuu,  että ei niitä tuolla yöelämässä enää tämän ikäisiä tasokkaita naisia tapaa. 

Sitten on myös se, että kun ne useimmat 1970-luvulla syntyneet vaan ei näytä mitenkään seksikkäiltä, vaan tätimäisiltä tai mummomaisilta. Seksuaalisuus tahtoo olla vähän lisääntymisviettien ohjelmoimaa, ja vaistonvarainen halu herää lähinnä hedelmällisyyden merkeistä ulkonäössä, joita näillä naisilla ei ole enää. Kyllä parisuhde mukavan, kiinnostavan tämänikäisen naisen kanssa voisi onnistua hyvinkin, mutta siinä mentäisiin henkiset asiat edellä, ei niin että ihastuisin jonkun itseään tyrkyttämään tulevan ikänaisen ulkonäköön niin, että siitä vaan heräisi halu.

Joko ovat naimisissa tai tyylisi lähestyä on liian tunkeileva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suurinpiirtein samanikäinen sinkkumies. Miehekäs, lihaksikas ja parrakas introvertti. Rempseät, ekstroverttiset "oikeata elämää" nähneet täti-ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita teinipojasta lähtien, muut ei niinkään. Itse kiinnostun rauhallisista introverteista, mutta en tunnu sopivan heidän hakukriteereihinsä. Mikään pikainen juttu ei ole minua koskaan kiinnostanut ja parisuhde päälle käyvän draamaa tihkuvan ekstrovertin kanssa tuntuu loputtomalta painajaiselta. Joten sinkkuus tuntuu parhaalta vaihtoehdolta edelleen.

Jos olet introvertti, varmaan ymmärrät niitä introverttinaisia... Saatat sopia hyvinkin heidän kriteereihin, mutta introvertti ei ihan vähällä lämpene, niinkuin tiedät.     Itse olen introvertti ja olisin kiinnostunut vastaavanlaisesta miehestä, mutta se aloittamisen vaikeus on niin suuri, ettei mikään etene🤣

 

Kyllähän minä hyvin ymmärrän introverttinaisia ja saan heistä helposti kavereita. Toki niistä moni on valinnut parisuhteeseen kuitenkin sen ekstrovertin, kun riittävää lämpenemistä ei kahden introvertin välille ole syntynyt. Ekstrovertit ovat vaan minua parempia siinä lämmittelyssä ja osaavat näyttää heti parhaat puolensa. Olen joskus jollekin todennut, että en ole kaksinen poikaystävä, mutta hemmetin hyvä aviomies. Harvalla on vain nykyään deittailussa kärsivällisyyttä tai pitkäjänteisyyttä vaan vaikutus pitäisi tehdä heti.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias mies, enkä todellakaan halua, että ikäiseni naiset lähestyisivät minua.

Vaikuttaa siltä, kuin et oikein tykkäisi ikäisistäsi naisista.

Kuinka monta miestä ap:n pitää oikein löytää elämänsä aikana seurakseen? Eikö riitä, että löytää yhden hyvän? 

En tiedä, mitä "vanhemmalla miehellä" tarkalleen käsitetään, mutta kolmekymppisenä miehenä pidän, kun esimerkiksi 18-vuotias tyttö lähestyy vaikka Tinderissä ja haluaa treffeille. 

Naisilla on tylitarjontaa miehistä poispotkittaviksi 30-vuoteen saakka.

Sitten se kääntyy siten että 40-vuotiailla miehillä olisi naisia tyrkyksi saakka.

Joskus nuorempana, kun nainen lähestyi minua olin ihan pärinöissäni vaikkapa olinkin ihan "cool".

Nyt olisin varmasti aidosti hämmästynyt ja ihmettelisin mikä tuota vaivaa?

Niin se ihminen muuttuu.

Ihanaa, lähesty vaan rohkeasti, kyllä se oikea löytyy. Ethän tarvitse kuin yhden, juuri sopivan. Itse olen introvertti ja ihailen juuri tuota rohkeutta ja aloitteellisuutta.