Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti suljetulla osastolla
06.10.2024 |
Ajattelin että jos ihmisiä kiinnostaa niin voisin avata vähän asioita tällaiseen ns. tabu aiheeseen kun suljettu osasto suomessa.
Veikkaan että se on aihe josta liikkuu paljon villejä huhuja ja monilla mielikuvat osastoista saattaa perustua ainoastaan johonkin elokuvissa tai televisiossa nähtyihin fiktiivisiin tarinoihin.
Itse uskon avoimuuteen ja siihen että asioista kannattaa puhua ääneen ja jakaa tietoa myös sellaisista aiheista joista ehkä yleisesti ei katsota olevan ok puhua julkisessa kahvipöytäleskustelussa.
Eli, olen itse ollut vapaaehtoisesti elämäni aikana kolmeen kertaan suljetulla osastolla hoidossa ja voin vastailla ihmisille asiallisiin kysymyksiin aiheeseen liittyen jos aihe on sellainen joka mietityttää tai kiinnostaa.
Saa siis kysyä!
-Ihan tavallinen ihminen
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit siellä vapaaehtoisesti?
Suomessa on mielenterveyden hoidossa melko vähäiset resurssit ja ns. avoimia osastoja on vähenetty vuosikymmenten aikana todella paljon. Usein tilanne on se että jos tuntuu että avohoito ei riitä niin ei välttämättä ole saatavilla mitään muuta hoitoa kun suljettu osasto.
Itseasiassa suljetuilla osastoilla suuri osa asiakkaista on tulleet sinne nimenomaan vapaaehtoisesti. Tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen vaati todella painavat perusteet ja siihen ei suomessa kovin helposti päädytä ellei ihminen ole todistettavasti todella suuressa riskissä vahingoittaa itseään tai muita.
Olin siis osastolla vapaaehtoisesti koska avohoito ei ollut riittävää ja halusin saada enemmän apua.
-Ihan tavallinen ihminen
Puhut potaskaa. Ei tarvitse olla riskiä vahingoittaa ketään. Riittää kun on tarpeeksi psykoottinen eikä muut hoidot riitä. Olen joutunut tarkkailun kautta pakkohoitoon monta kertaa. En ole vaarallinen kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut "vapaaehtoisesti" suljetulla kun minut manipuloitiin siihen ollessani syvässä psykoosissa. Sain kyllä apua, ei siinä.
Suljetulla ei saa terapiaa vaan lääkkeitä.
1.Hänen todetaan olevan mielisairas.
2. Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että jos häntä ei toimitettaisi hoitoon, se olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vaarantaisi vakavasti hänen tai muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
3.Mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi, tai ne ovat riittämättömiä henkilön hoidossa.
Kakkoskohdassa lukee on sana "tai" eli jompikumpi joko se olennaisesti pahentaisi mielusairautta TAI vaarantaisi terveyttä tai turvallisuutta. Eli ei tarvitse olla vaaraksi kenellekään, riittää että sairaus pahenisi ilman hoitoa. Opetelkaa lukemaan!
Todella hyviä kysymyksiä!
En ole koskaan osastohoidossa ollessani pelännyt muita potilaita. Toki joskus tulee vastaan tilanteita kun joku muu itkee tai huutaa tai saa jonkunlaisen kohtauksen, mutta koskaan en ole ollut tilanteessa jossa olisin pelännyt että minua siellä joku toinen potilas satuttaisi. Se vaan on yleisesti ottaen ympäristö jossa voi olla ajoittain myös melko rauhatonta.
Suljetulla osastolla rajoitetaan liikkumista kyllä, vaikka olisit siellä vapaaehtoisesti hoidossa. Osaston ulko-ovet ovat lukossa, ja poistumiseen osastolta tarvitaan lupa. Tarkemmat säännöt liikkumisesta sovitaan jokaisen asiakkaan kanssa erikseen. Akuutissa vaiheessa voi olla että ulos asioita pääsee hoitamaan ainoastaan työntekijän seurassa. Mutta vähitellen annetaan enemmän oikeuksia, ja jos osoittaa että pitää sovitusta kiinni niin saa hoidon jatkuessa pidempään enemmän oikeuksia myös pidempiin osastolta poissa olemisiin. Usein osastohoidon aikana myös käydään sovitusti välillä kotona ns. yölomilla kokeilemassa miltä olo omassa kodissa tuntuu, jotta uloskirjauksen aikana kotiin paluu pysyvästi olisi helpompaa.
Osastolla on aina vähintään yksi, tai useampi lääkäri jotka ovat joko psykiatreja tai muita lääkäreitä. Heitä ei hoidon aikana tavata niin paljoa. Lääkärin kanssa lähinnä sovitaan lääkityksistä ja hoidon suunnitelusta. Se varsinainen hoitotyö tapahtuu sitten osaston muun henkilökunnan kanssa. Jokaisella asiakkaalla on joku oma hoitaja, ja jokaisella työvuorolla on myös nimetty hoitaja jonka puoleen käännytään jos on kysyttävää tai kaipaa keskustelua. Myös sairaalan psykologit on tavattavissa ja heille saa sopia aikoja. Sen lisäksi osastoilla järjestetään usein erilaista ryhmätoimintaa johon suositellaan että osallistuu.
Se mikä osastohoidossa on eniten auttanut on ehkä tietynlainen ulkoisen stressin puute. Olet paikassa jossa ei ole ulkopuolisia asioita jotka vaikuttaa, vaan saat keskittyä rauhassa perusasioihin. Heräämiseen, ruokailuihin, nukkumiseen, asioiden käsittelyyn, keskusteluun ja itsereflektointiin. Tietyt perusasiat hoidetaan sun puolesta, kuten ruuanlaitto, joten kun ei tarvitse jaksaa hoitaa kaikkea ns. ylimääräistä, vapautuu enemmän aikaa ja resursseja keskittyä niihin oleellisiin asioihin mitä vaaditaan oman tilanteen kohentamiseksi. Saa siis aikaa ja mahdollisuuden keskittyä ihan vaan itseensä.
-Ihan tavallinen ihminen