Vapaaehtoisesti suljetulla osastolla
Ajattelin että jos ihmisiä kiinnostaa niin voisin avata vähän asioita tällaiseen ns. tabu aiheeseen kun suljettu osasto suomessa.
Veikkaan että se on aihe josta liikkuu paljon villejä huhuja ja monilla mielikuvat osastoista saattaa perustua ainoastaan johonkin elokuvissa tai televisiossa nähtyihin fiktiivisiin tarinoihin.
Itse uskon avoimuuteen ja siihen että asioista kannattaa puhua ääneen ja jakaa tietoa myös sellaisista aiheista joista ehkä yleisesti ei katsota olevan ok puhua julkisessa kahvipöytäleskustelussa.
Eli, olen itse ollut vapaaehtoisesti elämäni aikana kolmeen kertaan suljetulla osastolla hoidossa ja voin vastailla ihmisille asiallisiin kysymyksiin aiheeseen liittyen jos aihe on sellainen joka mietityttää tai kiinnostaa.
Saa siis kysyä!
-Ihan tavallinen ihminen
Kommentit (25)
Paskaa siellä saa. T: Antti
Lähden terveenä vihdoin pysyvästi suljetulta, enkä enää popsi "lääkkeitä".
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit siellä vapaaehtoisesti?
Suomessa on mielenterveyden hoidossa melko vähäiset resurssit ja ns. avoimia osastoja on vähenetty vuosikymmenten aikana todella paljon. Usein tilanne on se että jos tuntuu että avohoito ei riitä niin ei välttämättä ole saatavilla mitään muuta hoitoa kun suljettu osasto.
Itseasiassa suljetuilla osastoilla suuri osa asiakkaista on tulleet sinne nimenomaan vapaaehtoisesti. Tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen vaati todella painavat perusteet ja siihen ei suomessa kovin helposti päädytä ellei ihminen ole todistettavasti todella suuressa riskissä vahingoittaa itseään tai muita.
Olin siis osastolla vapaaehtoisesti koska avohoito ei ollut riittävää ja halusin saada enemmän apua.
-Ihan tavallinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Oliko sama osasto joka kerralla?
Ei ollut. Ensimmäisellä kerralla karkeasti noin 15 vuotta sitten oli eri osasto, jossa toimintaympäristö ja myös säännöt olivat erilaiset.
Myöhemmät kaksi kertaa ovat olleet samalla osastolla, mutta viimeisin kerta oli koronapandemian aikana, joten myös siellä oli eri kerroilla melko erilaiset säännöt käytössä vaikka itse fyysinen paikka ja myös osa henkilökunnasta oli sama.
-Ihan tavallinen ihminen
Suljetulle voi todellakin päätyä tahdonvastaisesti, vaikka ei olisi vaaraksi itselleen tai muille.
Joka kerta olen ollut vapaaehtoisesti suljetulla.
Vierailija kirjoitti:
Olitko itsetuhoinen?
En varsinaisesti. Ensimmäisellä kerralla olin saanut itsetuhoisia ajatuksia, ja säikähdin niitä todella paljon, koska ne olivat tulleet hyvin yllättäen ja voimakkaana. En missään nimessä halunnut kuolla, ja pelkäsin että jos tuollainen negatiivisten tunteiden ja ajatusten hyökyaalto iskisi uudestaan saattaisin hetken mielijohteesta vahingoittaa itseäni, vaikka en tietoisesti niin haluaisi tehdä. Pelkäsin siis omia tunteitani ja reaktioitani ja hakeuduinkin hoitoon juuri sen takia.
Myöhemmillä kerroilla itsetuhoisuus aiheena, ei liittynyt hoitoon hakeutumisen syihin.
-Ihan tavallinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitko itsetuhoinen?
En varsinaisesti. Ensimmäisellä kerralla olin saanut itsetuhoisia ajatuksia, ja säikähdin niitä todella paljon, koska ne olivat tulleet hyvin yllättäen ja voimakkaana. En missään nimessä halunnut kuolla, ja pelkäsin että jos tuollainen negatiivisten tunteiden ja ajatusten hyökyaalto iskisi uudestaan saattaisin hetken mielijohteesta vahingoittaa itseäni, vaikka en tietoisesti niin haluaisi tehdä. Pelkäsin siis omia tunteitani ja reaktioitani ja hakeuduinkin hoitoon juuri sen takia.
Myöhemmillä kerroilla itsetuhoisuus aiheena, ei liittynyt hoitoon hakeutumisen syihin.
-Ihan tavallinen ihminen
Kerro nyt enemmän ilman että jokaista asiaa pitää erikseen kysyä!
Vierailija kirjoitti:
Suljetulle voi todellakin päätyä tahdonvastaisesti, vaikka ei olisi vaaraksi itselleen tai muille.
https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhoito/tahdosta-riippumaton-hoito
Pelkäsitkö muita potilaita? Mikä siellä auttoi eniten? Rajoitettiinko liikkumistasi mitenkään? Tapasitko psykiatria (heitä kun on niin vähän)?
Missä on vapaaehtoisesti suljettu osasto?
Vierailija kirjoitti:
Paskaa siellä saa. T: Antti
Lähden terveenä vihdoin pysyvästi suljetulta, enkä enää popsi "lääkkeitä".
Tiesittekö Raision porukka, että suljetulla käynnit näkyy Omakannassa? Mun kannassa ei lue minkäänlaista mainintaa osastolla olosta. Kertokaahan taasen, mitä saatte juorujen levittämisestä?
En yhtään ihmettele että ap viihtyy täällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitko itsetuhoinen?
En varsinaisesti. Ensimmäisellä kerralla olin saanut itsetuhoisia ajatuksia, ja säikähdin niitä todella paljon, koska ne olivat tulleet hyvin yllättäen ja voimakkaana. En missään nimessä halunnut kuolla, ja pelkäsin että jos tuollainen negatiivisten tunteiden ja ajatusten hyökyaalto iskisi uudestaan saattaisin hetken mielijohteesta vahingoittaa itseäni, vaikka en tietoisesti niin haluaisi tehdä. Pelkäsin siis omia tunteitani ja reaktioitani ja hakeuduinkin hoitoon juuri sen takia.
Myöhemmillä kerroilla itsetuhoisuus aiheena, ei liittynyt hoitoon hakeutumisen syihin.
-Ihan tavallinen ihminen
Kerro nyt enemmän ilman että jokaista asiaa pitää erikseen kysyä!
Olisi täysin mahdotonta alkaa avaamaan monien vuosien ja eri ajankohtien aikana tapahtuneita asioita ilman että siitä tulisi pitkä monologi jota kukaan ei jaksaisi lukea.
Enkä edes kokisi sitä tarkoituksenmukaisena. Voin vastailla kysymyksiin jos ihmisillä niitä on.
Ja jos ei ole niin sittenhän tämä ketju varmasti tyssää alkumetreilleen ihan itsestään. :)
-Ihan tavallinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit siellä vapaaehtoisesti?
Suomessa on mielenterveyden hoidossa melko vähäiset resurssit ja ns. avoimia osastoja on vähenetty vuosikymmenten aikana todella paljon. Usein tilanne on se että jos tuntuu että avohoito ei riitä niin ei välttämättä ole saatavilla mitään muuta hoitoa kun suljettu osasto.
Itseasiassa suljetuilla osastoilla suuri osa asiakkaista on tulleet sinne nimenomaan vapaaehtoisesti. Tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen vaati todella painavat perusteet ja siihen ei suomessa kovin helposti päädytä ellei ihminen ole todistettavasti todella suuressa riskissä vahingoittaa itseään tai muita.
Olin siis osastolla vapaaehtoisesti koska avohoito ei ollut riittävää ja halusin saada enemmän apua.
-Ihan tavallinen ihminen
Kaveri oli suljetulla moneen kertaan pakosta. Hän sanoi, että älä luule, että siellä mitään hoitoa saa muuta kun lääkkeitä. Terapiaa oli vain kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Suljetulle voi todellakin päätyä tahdonvastaisesti, vaikka ei olisi vaaraksi itselleen tai muille.
Eikä voi.
Olin aikanaan toista vuosikymmentä sitten pahan burnoutin ja itsetuhoisuuden takia vapaaehtoisesti suljetulla kahdesti. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, oli tuo muutaman kuukauden ajanjakso yksi hienoimpia elämässäni. Sain tutustua moniin kiehtoviin mutta kovia kokeneisiin ihmisiin, joista löytyi syvyyttä paljon enemmän kuin keskimäärin kadulla vastaan tulevista tavallisista tallaajista. Sain myös itse sen avun jonka tarvitsin, ja rakensin itseni ja elämäni pala palalta entistä ehompaan kuosiin. En siis ollut vain säilössä siellä, vaan minua oikeasti hoidettiin ja kuntoutettiin.
Elokuvista saa aivan väärän kuvan, ainakin oma kokemukseni oli jotain ihan muuta. Kyseessä oli Moision sairaala Mikkelissä, sydämelliset terveiset sinne koko silloiselle henkilökunnalle! Valitettavasti sairaala on sittemmin ymmärtääkseni lopetettu, ja osastot siirretty keskussairaalan yhteyteen. Moision sairaala oli mukavan rauhallisella alueella luonnon helmassa, paljon parempi sijainti kuin kaupungin keskusta.
Itekki ollu suletulla ja totta -siellä on kiehtovia ihmisiä.
Oliko sama osasto joka kerralla?