Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea tilanne ystävälläni. Liittyy uusperheeseen.
14.02.2007 |
Kävin heillä kylässä pari päivää, kun mies oli työmatkalla. Kaverillani on yhteinen lapsi, pieni vielä, miehensä kanssa. Miehellä lisäksi 2 lasta aiemmasta liitostaan. Nämä lapset ovat vähintään puolet ajasta miehen luona eli ystäväni perheessä ja nyt sitten pikkuhiljaa ovat siirtyneet sinne liki kokonaan.
Olen kyllä tiennyt, että uusperhe ei ole helppoa, mutta ei luoja paratkoon käy kateeksi. Nämä lapset ovat teini- ja esiteini-ikäisiä ja olivat nyt kotona, vaikka mies oli työmatkalla. Ystäväni on aivan masentunut, entinen ilopilleriluonne on aivan muuttunut. Sanoo, ettei jaksa enää. Mikään nuori ja kypsymätön ei ystäväni ole vaan ihan järkevä nainen. Ajattelin ensin, että hän valittaa turhasta, mutta nyt kun olin nuo pari päivää siellä, ni olen aivan sanaton. Onneksi en hitto vie aikanaan mennyt ex-kihlattuni kanssa naimisiin ja perustanut perhettä, hänellä oli 2 lasta. Siis ihan järkyttävää.
Mies on vaihtanut työtä ja matkustaa nyt todella paljon, niin ulkomailla kuin kotimaassa. Reissut saattavat kestää parikin viikkoa, vähintään 3-4 päivää. lapset ovat kuitenkin aina ystäväni kontolla. Lasten äidiullä on myös työ, joka vaatii matkustamista ja pidempiäkin ulkomaanmatkoja ja nyt on käynyt ilmi, että lapset ovat esim. keväällä vajaa 2 kk koko ajan isällään, koska naisen " täytyy" mennä ulkomaankeikalle. Mikään muu ei tule kuuloonkaan kuulemma. Lasten isä on itse silloin reissuss 2 kertaa ainakin parin viikon reissun. Eli nyt ystäväni onkin tilanteessa, jossa hän huolehtii näistä teineistä liki koko ajan.
Ystäväni on itse tekemisissä nuorten kanssa työkseen, mutta hän oli aivan uupunut ja masentunut. Jos hän vähänkään älähtää asiasta, ni ainut mitä mies sanoo tai tekee, on se, että ystäväni ei muka hyväksy häntä ja lapsia ja on tietysti huono äitipuoli.
Ja mitä tekivät lapset. Ei jestas sentään. Ytäväni sanoo, että eivät edes näyttäneet todellisia kynsiään, kun olin siellä. Siltikin olin ihan pöyristynyt. Eivät suurinpiirtein tervehdi ystävääni ja kun ystäväni huusi kovemmalla äänellä " moin" ni vastaus oli " no hitto moooiii" ja sekin ivallisella äänellä. Koko aikana eivät juuri näyttäytyneet olohuoneessa muuten kuin kysymällä, että " eks sä oo tehny muuta ruokaa tänään ku tätä hiton möhnöä" ....Kyseessä oli tavallinen makaronilaatikko. Tämä vanhempi teini myös valisti, miten hänen äitinsä myös kuulemma oli sanonut, että pitäis sitä tai tätä syödä...Siis hitto. Nainen, joka ottaa vastaan ulkomaankomennuksia ja jättää lapsensa muiden hoidettavaksi.
Siis ei käy kateeksi ollenkaan, ei niin yhtään. Rajansa kaikella. Ystäväni on kuin varjo entisestään ja oli jo tilaamassa itselleen psykiatria masennuksen takia.
Kommentit (32)
Kuinka hyväuskoisia hölmöjä naurutetaan, osa XIV... Minä jos olisin ystäväsi tilanteessa, ottaisin lapseni ja lähtisin elämään rauhallista ja tyyntä elämää jonnekin ihan muualle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä noissa tilanteissa se vastuu pitäisi kuitenkin olla enemmän sillä miehellä. Eli miehelle semmoinen työ, että on kotona enemmän. Jos haluaa lasten oelvan siellä noin paljon, ni sitten itse kotona enemmän tai lapset äidillään. Helppohan se on syyllistää aina äitipuolet siitä, että eivät hyväksy miehen elämänhistoriaa ( eli eivät hoida hänen aiempia lapsiaan suu hymyssä koko ajan). Jos eroaa, ni kyllä silloin sillä isälläkin ( tai äidillä) pitää olla se linja, että hänenkin pitää ottaa uusi kumppani huomioon. Nykyään on vähän liikaakin se linja, että " jos rakastat minua ni hoidat minun lapseni tai olet paska ihminen ja minä voin vaatia mitä vaan). EI helvetti. Sitten se lapseton uusi kumppani on se, joka ainoastaan sopeutuu ja taipuu kaikkeen, jotta saa tämmöisen " aarteen" kumppanikseen ja sen mukana nämä lapset, joiden tietysti pitää olla uudelle kumppanillekin silmäteriä. Vihaksi pistää.
Minä ehdottaisin että teini olisi omissa oloissaan omassa kodissaan.
Kävisin kerran päivä tarkistamassa että ruokaa on talossa.
Muuten sen ikäiselle tekee vain hyvää harjoitella itsenäistymistä asumalla jonkinaikaa yksin omassa kodissaan.
Esi teini on ehkä vielä liian nuori siihen
ASIAA!!
Vierailija:
kyllä noissa tilanteissa se vastuu pitäisi kuitenkin olla enemmän sillä miehellä. Eli miehelle semmoinen työ, että on kotona enemmän. Jos haluaa lasten oelvan siellä noin paljon, ni sitten itse kotona enemmän tai lapset äidillään. Helppohan se on syyllistää aina äitipuolet siitä, että eivät hyväksy miehen elämänhistoriaa ( eli eivät hoida hänen aiempia lapsiaan suu hymyssä koko ajan). Jos eroaa, ni kyllä silloin sillä isälläkin ( tai äidillä) pitää olla se linja, että hänenkin pitää ottaa uusi kumppani huomioon. Nykyään on vähän liikaakin se linja, että " jos rakastat minua ni hoidat minun lapseni tai olet paska ihminen ja minä voin vaatia mitä vaan). EI helvetti. Sitten se lapseton uusi kumppani on se, joka ainoastaan sopeutuu ja taipuu kaikkeen, jotta saa tämmöisen " aarteen" kumppanikseen ja sen mukana nämä lapset, joiden tietysti pitää olla uudelle kumppanillekin silmäteriä. Vihaksi pistää.
Minulla on se tilanne, että ex-mieheni nykyinen vaimo ei myöskään haluaisi huolehtia minun ja ex-mieheni yhteisistä lapsista silloin, kun lapset ovat siellä. Lapset ovat siellä nykyisin lähes puolet ajasta. Eivät ole teinejä, vasta 6 ja 5 v. Joskus on tullut tilanteita, että ex-mieheni ja minun työmatka tai muu töihin liittyvä asia on sattunut sillä tavalla yhtäaikaa, että ex:n vaimon pitäisi viedä lapsemme päiväkotiin tai hakea sieltä. Se on aina ollut hyvin vaikeasti järjestyvä asia. Tätä on siis tapahtunut harvoin. Nyt viimeisen ½ vuoden sisällä kolmesti, joista kahdella kertaa minä järjestin menoni uudelleen. Emmekä me edes ole useasti työmatkoilla.
Olen jonkin verran ihmetellyt tätä, koska eiväthän lapseni hänelle täysin vieraita ole, kun kerran viettävät paljon aikaa yhdessä. Itsekin seurustelen nykyisin ja miesystävälläni on kaksi lasta avioliitostaan. Emme asu yhdessä, mutta jos asuisimme, en tekisi eroa hänen ja minun lasten välillä. Tosin työmatkustaminen ei olekaan jatkuva tilanne, vaan satunnaista.
Mutta kuitenkin. Luettuani tämän ketjun alan ymmärtää. Ehkä tästä lähin katson, ettei tule edes noita kolmea kertaa ½ vuodessa, koska en halua lukea täältä palstalta valitusta itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tee muka eroa sinun ja minun lasten välillä ja sitten uusi nainen hoitakoon. Häneltä kun yleensä ei kysellä, koska hänen oletetaan hoitavan; halusi tai ei. Eronneet hommatkoon sellaiset työt, että lastenhoito sujuu paremmin. parin päivän työkeikat on asia erikseen, mutta nämä pidemmät ajanjaksot on kusetusta. Miksi biovanhemmat ei hoida lapsia, jos toisella on työmatka? Mieluummin sysätään kumppanin hoidettavaksi kuin annetaan biolle hoitoon?
siis kyllähän tuollaista mielenosoitusta teinit pitävät vaikka asiat ovat kohdallaankin. äitipuolen tarvisi sanoa tiukasti miten hänen kotonaan käyttäydytään, ja itse asiassa lasten isän tulisi se sanoa myös.
ongelma tuntuu olevan siinä, että näistä teineistä ei oikein kukaan välitä. teini-ikäisetkin kaipaavat rakkautta ja huomiota, etenkin vanhemmiltaan, ja sitä eivät varmasti ole riittävästi heiltä saaneet kun vanhemmat kulkevat matkoillansa. surettaa.
ja sitten ap ystäväsi asiaan, koita olla hänen tukenaan. selväähän se on ettei tuommoinen voi loputtomiin jatkua. olennaista olisi että ystäväsi mies, teinien isä, ottaisi vastuuta perheestään ja tekisi jotain sen hyvin voinnin eteen. taitaa vain odottaa että nainen kotona hoitaa kaiken.
teinit voisivat ihan hyvin olla välillä äitipuolensakin kanssa, jos saisivat riittävästi huomiota, sekä rakkautta ja välittämistä että rajojen asettamista ja kuria vanhemmiltaan, varmasti asiat sujuisivat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko uusi vaimo ei ota mitään osaa miehen lasten hoitoon, tai lapset sysätään yksin hänen harteilleen.
Järkevät vanhemmat istuisivat hetkeksi alas miettimään toimintaansa, nämä uudet puolisot mukaanlukien. Vastuu lapsista on aina biologisilla vanhemmilla, eli linjauksena pitäisin sitä että silloin kun isä on työmatkalla, lapset ovat äidillään. Ja taas äidin ollessa matkalla lapset ovat isällään (joka siis on kotona huolehtimassa näistä, lapsia ei jätetä viikkokausiksi uuden puolison harteille).
Tietysti eteen tulee tilanteista jolloin esim. isä ei pysty kaikkia lasten asioita hoitamaan ja tällöin äitipuoli tulee mukaan kuvioihin. Äitipuoli voi hyvin viedä lasta hoitoon, hakea siltä, kuskata harrastuksiin laittaa ruokaa tms. Mutta siis niin että isä on kuitenkin myös tänä aikana se vastuussa oleva vanhempi.
Ap:n ystävän mies pitäisi saada herätettyä tilanteeseen ja ottamaan vastuu omista lapsistaan. Ja sitä kautta laittamaan myös ex-vaimonsa kantamaan oman osuuden.
Paitsi ap:n ystävää ajatellen, niin ennen kaikkea näiden lasten puolesta. Todella tyrmistyttävää että vanhemmat hylkäävät noin lapsensa " vieraan" ihmisen harteille, tuossa iässä kun kapinointia on muutenkin. Jää miltei pelottamaan mitä nuoret saattavat keksi herättääkseen vanhempiensa huomion...
Ap, ole tukena ystävällesi ja yritä kannustaa häntä ottamaan asia vakavasti puheeksi miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy teinejä, kun isä ja äiti eivät tuon enempää välitä, ei ihme, että käyttäytyvät kuten käyttäytyvät.
Meillä on täällä tällä hetkellä nukkumassa kahden yhteisen lapsemme (iät 1 ja 3)lisäksi mieheni kaksi lasta (10 ja 11)sekä heidän äitinsä 4-vuotias. Nämä kolme vanhinta tulivat hiihtolomaa viettämään, koska äiti on ulkomailla. Mieheni on töissä koko nämä kaksi viikonloppua ja suurimman osan ensi viikkoa. Mutta ei asia minua haittaa millään tavalla. Itse minä lapset tänne halusin, jopa tuon 4-vuotiaan, joka ei ole meidän kummankaan lapsi. Halusin auttaa mieheni exää saamaan hiukan lomaa lapsista, koska olemme ystäviä ja tiedän, miten rankkaa hänellä on.
Mutta missään nimessä en tällaista tekisi kenenkään muun vaatimuksesta! Aiemmin meilläkin oli sellaista, että mies meni ja tuli, miten mieli ja kuvitteli, että voi pitää pikkuvaimoa kotona lastenvahtina. Rakastan hänan lapsiaan ja halusin, että he saavat tulla aina kun haluavat, mutta mies ei meinannut millään tajuta, että hänen todellakin kuuluu olla heistä päävastuussa silloin kun he täällä ovat.
Tein tuosta pelleilystä lopun ja nykyään ei ole tarvinnut siitä asiasta enää valittaa. Eräs perjantai lasten ollessa tulossa pakkasin kimpsut ja kampsut ja häivyin koko viikonlopuksi vanhempieni luokse yhteisten lastemme kanssa. Miehelle jätin lapun pöydälle. Mies sitten perui työnsä ja menonsa ja oli lastensa kanssa. Tämän jälkeen ilmoitin, että enää kertaakaan en kotiin jää niinä viikonloppuina, kun lapset tulevat, jos mies kuvittelee jättävänsä heidät minun kanssani ilman erillistä sopimusta. Jotenkin ap:nkin ystävän on saatava taottua järkeä miehensä päähän. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla!
Nykyään meillä on tilanne tasapainossa eikä noista asioista tarvitse enää valittaa. Siksi minua ei yhtään haittaa, vaikka joskus tulisikin poikkeuksia sääntöön. Se on silloin aina minun oma valintani.
Alue: Aihe vapaa
Onko mitenkään mahdollista, että ystäväsi mies ja hänen exänsä olisivat junailleet hommat tuolle mallille yksissä tuumin?