Lue keskustelun säännöt.
Karmeat koulumuistot-pino: Näin tuhottiin itsetuntosi:
14.02.2007 |
-hiihtokilpailut, osallistuminen oli pakollista ja pareittain hiihdettiin. Tulokset ilmoitettiin koulun ovessa. Vaikea arvata, että samat voittinvat joka vuosi ja tietyt oppilaat olivat aina sijalla 29...
-pakollinen uimahallireissu yläasteella. Olipa ihanaa mennä uimahalliin jo ennestään laudaksi kiusattuna. Uimapuku päälle ja kaikki vaan altaaseen murrosikäöisten poikien tuijottaessa ja hihittäessä altaaassa. Noi reissut oli jotain niin hirveetä, että lailla pitäis kieltää
-ystävänpäiväkortit-jako. Tietyt oppilaat saivat 20 korttia ja itse et välttämättä yhtä ainutta. Ihana ystävänpäiväfiilis tuli, varsinkin kun olit epätoivoisena lähettänyt ihastukselle monta korttia ja itse et tietenkään saanut ainuttakaan...
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 13 vuotiaana kuuli melkeinpä joka aamu lähes koko 7. luokan ajan kouluun mennessä kuinka tällä eräällä aivottomalla meni päivä pilalla kun minut näki. En puhunut siitä koskaan kenellekkään, mutta hyvin monesti itkin itseni iltaisin uneen ja kirjotin pahaa oloani ulos.
Kevään myötä jo pelkäsin mennä kouluun ja oli paha olo. Silloin vielä syytin erästä hammastahna valmistajaa siitä, ennenkuin itsekään tajusin oikean syyn.
Tästä on nyt n. 10 vuotta, enkä vieläkään ole unohtanut, alan vieläkin joskus itkemään asian takia, kun paljon asiaa miettii.
Meillä oli joskus talven aikana silloin äidinkielen tunnilla aineen kirjoitus. Aiheen sai ihan itse valita ja aine piti lukea luokan edessä. Kirjoitin koulukiusaamisesta ja tämä kiusaajakin oli jopa pari päivää hiljanen. Tajusi ehkä itsekkin sen verran tyhmyyttään. Hän onnistui asiassaa vielä jopa niin hyvin, että kuulin ruokalassakin ulkonäöstäni (anteeksi vain, etten ollut sileä-poskinen). Siihen loppui koulussa syönti. Ja yleensäkkään ihmisten ilmoilla. Jos " joudun" syömään ulkona, yritän aina piiloutua jonnekin nurkkaan. Ja minusta tuntuu kuin kaikki katsovat syöntiäni ja arvostelevat. Ainut, jonka seurassa oaan syödä täysin rennosti, on avomieheni.
En osaa uida, en uimahalli reissujakaan kokenut pahana, yläasteen aikana olin kuntosalilla ja ala-asteella parin muun luokkakaverin kanssa lasten altaassa. Kiusaajani oli vielä silloin eri koulussa. Hiihtokin oli mukavaa, kunnes kuudennen luokan jälkeen monot jäi pieneksi ja " löysin" lumilaudan, joka oli hyvin nopeasti ohimenevä ilmiö minulla.
Ketään muuta en elämässäni inhoa niin paljon kuin tätä kiusaajaa. Olen varmaan ikuisesti katkera sille.