Mummo "haukkuu" lastenlasten kuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti jaksan ihmetellä  netissä viihtyvien ajatusmaailmaa ja mielenterveyttä. Minua kiehtoo jotenkin noin valtavat äiti/mummovihat.  Onko se tosiaan nyt tullut ainoiden lasten myötä muotiin, ainoat lapset odottavat äidiltään ja mummoiltaan ja anopeiltaan paljon enemmän kuin mitä itse olen nähnyt tai miten olisi mieleen tullut aikuisena kiukutella lasten mummoille.

 

Psykiatri puhui äskettäin tästä aiheesta  vakavasti ajankohtaisohjelmassa. Hänen mukaansa vanhemmat tekevät virheen, jos lapsen elämää jatkuvasti tasoitellaan, ehkäistään pettymyksiä ja mielipahaa ja annetaan lapsen olla "pikkupomo", jonka toiveita myötäillään kaikessa.  Sellainen tausta ei valmista lasta kypsyyteen ja aikuisen ihmisen  elämään. Hän tuntui jopa pitävän tätä kasvatustapaa syynä nsiihen, että monilla lapsilla on käytösongelmia ja mt-ongelmia. Ei

Ei aikuisen ihmisen elämisen taitoihin kuulu millään tavoin se että väkisin pitää elämässään kusipäitä.

Eikös se ole sitä narsismia jos pitää itseään täydellisenä ja muita kusipäinä joita pyrkii hallitsemaan?  Mikä teitä ihmisiä nykyisin vaivaa? Tyypillinen narsisti uhkaa hylkäämisellä ja rankaisee jos toinen ei ole just mielen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se ole sitä narsismia jos pitää itseään täydellisenä ja muita kusipäinä joita pyrkii hallitsemaan?  Mikä teitä ihmisiä nykyisin vaivaa? Tyypillinen narsisti uhkaa hylkäämisellä ja rankaisee jos toinen ei ole just mielen mukainen.

Kenelläkään ei ole mitään syytä pitää elämässään tuolla lailla käyttäytyvää ihmistä. Vielä vähemmän syytä on päästää lähellekään alaikäisiä lapsia.

Ei liity narsismiin mitenkään, vaan järkevään vanhemmuuteen.

Sairas. Älkää olko missään tekemisissä.

Tuollaiset sukulaiset kannattaa unohtaa ihan kokonaan.

Kuormittavat vain eivätkä anna kenellekään yhtään mitään.

Miltähän tuo tuntuu lapsista? :[ ovat herkässä iässä, en altistaisi tuollaiselle. 

Yrittäkää ymmärtää läheisiänne. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Mummo on rehellinen - ihan niin kuin lapsensa ovat häntä viimeiset 10 vuotta opettaneet terapeuttiensa tuella. Että älä äiti kätke tunteitasi, olet tehnyt niin aina ja siksi meillä lapsilla on ahdistusta ja pahaa oloa.

Nyt se mummo on oppinut sanomaan, miltä näyttää tai tuntuu tai miten kokee. Se ei jostain syystä lapsilleen kelpaa, koska heidän mielestään mummolla/omalla äidillä ei saa olla negatiivisia tunteita, ne on kaikki tarkoitettu 30-40v lapsille, jotka kerran viikossa rupattelevat terapeutin kanssa siitä, mitä heistä olisi tullut, jos äiti olisi ollut toisenlainen ja miten he nyt kokevat kokemisen.

Mummolle moro ja näkemiin?

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää ymmärtää läheisiänne. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

 

Mistä päättelit että kyseessä olisi läheinen???

Ja miksi sille mummolle ei kelpaa epätäydellisyys?

No mutta oletko varma että kuvat olivat kunnollisia, voihan olla että lapset olivat ns. huolittelemattomia ja yllä räikeitä kuoseja tms.?

Mummo varmaankin toivoo kauniita kuvia.

Mistä lie kyse, luulen että ei kuvasta.( muisti? Omat traumat ?)

Mikä kismittää mummia? joo ei ole lasten kiva kuulla rumia sanoja. Ne jää joskus mieleen koko elämän ajaksi.

Ikinä en mollasi, kannustusta vaan se kantaa pidemmälle. Pettymyksiä tulee, niistäkin yli mennään. 

Ei kaikkea voi saada, tavaraa ja leluja. Lapsi oppii kyllä, nöyryttää ja alistaa ei saa ketään.

En olisi tekemisissä. Tai sillä ehdolla voisin olla, että lapsenlapset voisi vastavuoroisesti kertoa mummolle, kuinka hänellä on ruma naama,  kuinka haisee vanhukselle ja hiukset on kuin petolinnun pe**e. Jos tasapuolisuus ja vastavuoroisuus on kunnossa, niin sittenhän asia on kunnossa. Ellei ole, niin kyseessä on siis henkinen väkivalta. Jolle en todellakaan lapsia altista.

Kyllä 30-50-vuotiaat ovat täydellisiä. Äidit ja anopit eivät ole.

Onneksi meidän mummo ei ole tuollainen. Hän ei edes katso saamiaan kuvia, ainoastaan kiittää ja laittaa kuvat laatikkoon. Täydellisen välinpitämätön, jolloin kenellekään ei tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vauvalla kirjoittavat samat ihmiset (live-elämä ei ehkä kunnossa?)  mutta ratkaisu kaikkeen, älä pidä äitiisi/anoppiisi/johonkin enää mitään yhteyttä. Pistä välit poikki.  Ihmiset tahtovat sanella säännöt, kuulla vain hymistelyä. Ainoiden lasten tragedia? 

En usko. Ainoana lapsena olen katkaissut välejä heihin, jotka eivät ole läheisiä mutta käyttäytyvät kummallisesti. Läheisiltä siedän paljon enemmän, koska heiltä saa myös tukea välillä.

Kukaan ei ole täydellinen ja jokaisessa on vikansa.