Miksi joku ihan vapaa-ehtoisesti haluaa olla esimies/ johtaja?
Kommentit (43)
Siitä saa enemmän rahaa. Usein ei myöskään tarvitse tehdä vuorotöitä ja työt on toimistotöitä ruumiillisesti raskaiden sijaan.
Raha on hyvä motivaattori, ja sitten on näitä vallasta pitäviä typeryksiä.
Kyllä kontrollifriikkejä aina löytyy.
Jonkunhan sekin p duuni on tehtävä
Vierailija kirjoitti:
Siitä saa enemmän rahaa. Usein ei myöskään tarvitse tehdä vuorotöitä ja työt on toimistotöitä ruumiillisesti raskaiden sijaan.
Itse en henkisesti kestäisi
Status, raha, ammatilliset haasteet. Kaikki eivät yritä päästä mahdollisimman helpolla. Se on toki omituiselta tuntuva ajattelutapa sellaiselle, joka menee aina siitä yli, missä aita on matalin.
Tätä olen miettinyt. Kuusi vuotta hommaa tehnyt ja on kyllä sellainen koiranvirka. Rahallinen "korvaus" ei todellakaan vastaa sitä painetta ja paskaa jota saat ja ainakin sote-alalla työntekijät kiilaavat vuorotyölisillä ohi. Eli rahan takia ei ainakaan kannata.
Joskus ne asiantuntijatyöt ovat kaikkein stressaavimpia ja esimies pääsee niitä pakoon hallinnollisen työn piiriin sekä lukuisiin esimieskokouksiin.
Ihminen tarvitsee hyvää stressiä, jotta elämä olisi mielenkiintoista. Status hivelee itsetuntoa, eikä rahastakaan haittaa ole. Miksei kaikki halua olla johtajia?
Vallanhaluinen kontrollifriikki psy ko paatti taas kirjoittelee kun haluaa määrätä muiden puolesta missä kukakin työskentelee.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne asiantuntijatyöt ovat kaikkein stressaavimpia ja esimies pääsee niitä pakoon hallinnollisen työn piiriin sekä lukuisiin esimieskokouksiin.
Kaikkien ammattiala ei ole valtionhallinto.
Silloin, kun itse toimin pienen tiimin esimiehenä, sain hirveästi onnistumisen tunteita, kun sain tuettua alaisiani heidän työssään. Minä pidin huolta, että heillä on kaikki mahdollisuudet onnistua, tehdä työnsä hyvin ja kehittyä osaajina. Se oli todella palkitsevaa.
Oli tietenkin stressaavat puolensa. Ahdisti, kun joku voi huonosti, vaikka se ei olisi johtunut töistäkään.
Epätoivoinen työnantaja ruikuttaa taas palstoilla.
Mulla on oma yritys ja olen esimiehenä muille. Saan tehdä kaiken oman vision mukaan, tienaan paremmin kuin rivityöläisenä ja kun on osaava henkilökunta niin minun ei tarvitse stressata siitä etteikö työ tulisi tehtyä hyvin.
Palkka ei kovin montaa sataa isompi ole. Itse pidän vapaudesta ja vastuusta. Jos mietin puhtaasti palkkaa, pääsisin helpommalla rivityöntekijänä. Kunnianhimo on yksi asia. Voi vaikuttaa enemmän työhön ja ennen kaikkea voin pyrkiä olemaan hyvä esihenkilö tiimiläisille. Se on ikään kuin sydämen asia.
Vierailija kirjoitti:
Status, raha, ammatilliset haasteet. Kaikki eivät yritä päästä mahdollisimman helpolla. Se on toki omituiselta tuntuva ajattelutapa sellaiselle, joka menee aina siitä yli, missä aita on matalin.
Höpö höpö, itse olen aina mennyt helpoimman kautta, mutta ymmärrän tuon ajattelutavan täysin. En ole vain johtaja-ainesta, enkä kestäisi alaisten arvostelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä saa enemmän rahaa. Usein ei myöskään tarvitse tehdä vuorotöitä ja työt on toimistotöitä ruumiillisesti raskaiden sijaan.
Itse en henkisesti kestäisi
Omasta mielestä taas rivityöläisenä on henkisesti rankempaa, koska siinä on lähes aina joku hengittämässä sun niskaan tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Status, raha, ammatilliset haasteet. Kaikki eivät yritä päästä mahdollisimman helpolla. Se on toki omituiselta tuntuva ajattelutapa sellaiselle, joka menee aina siitä yli, missä aita on matalin.
Höpö höpö, itse olen aina mennyt helpoimman kautta, mutta ymmärrän tuon ajattelutavan täysin. En ole vain johtaja-ainesta, enkä kestäisi alaisten arvostelua.
Mä en ikinä esimehenä ole kokenut, että alaiset arvostelis mua. Toki joskus selvitellään asioita, mutta ei ne silloin MUA arvostele.
Suurin ongelma on se että kaikki vihaavat, teit niin tai näin.
up