Miksi joku ihan vapaa-ehtoisesti haluaa olla esimies/ johtaja?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun itse toimin pienen tiimin esimiehenä, sain hirveästi onnistumisen tunteita, kun sain tuettua alaisiani heidän työssään. Minä pidin huolta, että heillä on kaikki mahdollisuudet onnistua, tehdä työnsä hyvin ja kehittyä osaajina. Se oli todella palkitsevaa.
Oli tietenkin stressaavat puolensa. Ahdisti, kun joku voi huonosti, vaikka se ei olisi johtunut töistäkään.
Joo, sama täällä. Nautin tiimini onnistumisista. Ainoa oli se että töitä alkoi olla liikaa ja kaikki olivat uupuneita. Huomasin tämän ja aloin luonnollisesti ottamaan kaiken "ylivuodon" itselleni. No, siinähän kävi niin, että väsähdin itsekin. Lopputulos: sanoin itseni irti. Analyysi: olisi pitänyt tajuta, että tuossa vaiheessa oikea ratkaisu olisi ollut vielä tiukemmin vaatia lisäresursseja tai pohtia töiden uudelleen arvioimista ja järjestelyä. Lopputuloksen päätel
Tunnistan tämän täysin saman itsessäni. Esihenkilönä ei saisi olla myöskään liian tunnollinen. Jos antaa töiden ylivuotaa, huomaa kohta olevansa tilanteessa, jossa pitäisi hoitaa esihenkilön vastuun lisäksi myös ne päivittäiset työt. Siksi tosiaankin pitäisi uskaltaa ja osata pyytää resurssia tai tehdä muita muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Toiset on ihan puhtaasti tittelinkipeitä.
Tittelit ovat hyvä ja halpa kannustusjärjestelmä.
Kiitos viestistäsi. Ei tarvitse riitäkään! Se on täysin fine. Ja tietyllä tavalla kunnianhimo on jossain määrin sisäsyntyistä. Ehkä itselläni on myös loputon tiedonjano, joka vaikuttaa. Tähän vaikuttaa tietenkin se itse työ, joka sattuu minulla olemaan mieluisaa. Olen myös nähnyt huonoa esihenkilötyötä ja siksi haluaisin itse toimia eri tavalla, vaikka tietenkään kaikki ei tykkää. Joku olikin kirjoittanut tuossa, että esihenkilön on hyvä olla hyväuskoinen. Olen itse siinä mielessä samaa mieltä, että tietenkin haluan saada myös sitä ei-niin-kivaa palautetta, mutta jotta oma pää pysyy kasassa, on hyvä olla myös hyväuskoinen.